perjantai 16. joulukuuta 2011

Rakkaat

Olen aivan sanaton.
En päässyt edes puoliväliin edellisen postauksen kommentteja kun silmät sumeni kyynelistä. Aivan kamala olo kun ymmärsitte, että olin kuollut. Oma vikani kun en ilmoittanut mitään. Yritin pysyä poissa vanhasta elämästä, mutta haluan olla taas minä.

Viimeinen vuosi on ollut tavattoman rankka. Olin yhtäjaksoisesti sairaalassa loppukesään saakka. En jaksa nyt tarkemmin selittää mitä kaikkea tapahtui, mutta pari leikkausta tehtiin keväällä ja kesän parantelin tulehduksia. Sen aikana piti aloittaa 'uusi elämä'. Ihan kun minun olisi pitänyt unohtaa syömishäiriö ja masennus. Helppoa se oli näytellä.

Nyt olen taas lähtöpisteessä. Vanhempien kotona jatkuvan valvonnan alla. Uutta on vain silvottu ja arpinen vartaloni. Olen takaisin ja uhmaan taas kuolemaa.

Ainoa lohtu tällä hetkellä on pupun silkkinen turkki. Ja te

48 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Tämä postaus pelasti päiväni! <3

Tiina kirjoitti...

♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Elviira kirjoitti...

Olen iloinen, niin niin niin iloinen kun ilmoitit olemassaolostasi.
Yritä olla uhmaamatta kuolemaa, kroppasi ei voi kestää romahduksia romahduksien jälkeen...

Oli miten oli, niin paljon TSEMPPIÄ. <3

Varjo kirjoitti...

mä järkytyin kun huomasins un postanneen. olin, että nyt joku ilmottaa sen kuolleen. mutta sä palasit ! ihanaa !

Nella kirjoitti...

Minäkin olin tiputtaa silmät päästäni, kun huomasin sinun postanneen. Luoja, mikä huojennus! Toisaalta ymmärrän oikein hyvin päätöksesi irrottautua blogista, olen itsekin miettinyt sitä useasti. Kaikkea hyvää ja pidähän huoli itsestäsi. Vaikka se elämä ei vielä(kään) näyttäisi parhaita puoliaan, on se kuitenkin elämisen arvoista! *iso halaus*

Kelvoton kirjoitti...

ihanaa kuulla sinusta.

TIM kirjoitti...

kultaseni ♥

Rolle kirjoitti...

Kiitos kun kirjoitit. En menettänyt hetkeäkään toivoani. :)

Johanna kirjoitti...

Luojan kiitos olet hengissä <3 Elämä jaksaa kantaa sinut kyllä.
Kaikkea hyvää pikkuinen, olet vahvin kaikista <3

Inka kirjoitti...

Uskomattoman ihana kuulla sinusta, hirvittävästi voimia sinulle! Usko tai älä, olet ajatuksissa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvä luoja <3
Olipa aivan mahtava huomata tämä päivitys. Ei sinua unohdettu ole, kultanen.

t. Vanha lukija

Aurora kirjoitti...

Voi miten ilahduin kun näin tämän! Olin hyvin hämmästynyt, mutta nyt vauin iloinen, pärjäilemisiä niin kovasti, en voi muuta sanoa ihana ihminen siellä jossain ♥♥♥♥♥

900'000dreams kirjoitti...

Herranjumala, ihanaa että olit pitkästä aikaa kirjoittanut! <3 Ehdin olla jo niin surullinen, luin koko blogisi alusta saakka läpi ja mietin, missä olet nyt..

Jos joskus päätät lopettaa kirjoittamisen, tai pitää mahdollisesti pitkää postaustauko (jonka siis tiedät etukäteen), niin voisitko kiltti kirjoittaa jonkun lyhkäsen puumerkin siitä? En syyllistä sinua mistään, älä luule sitä, tämä on sinun oma blogisi ja vain sinua varten etkä ole velvoitettu huolehtimaan meistä, kun olet itsekin heikoilla.. Mutta ajattelin vaan esittää pienen toivomukseni.

Muista aina, että olet tärkeä, voimia taisteluun. <3 Sillä on joku merkitys, että olet selvinnyt kaikesta!

Vaiennut kirjoitti...

Voi kuinka ihana kuulla sinusta ♥ Paljon halauksia ja voimia! ♥

peruna kirjoitti...

oiii ihana taas kuulla sust <3

Anonyymi kirjoitti...

Purskahdin melkein itkuun kun blogilista ilmoitti tämän blogin päivittyneen.

Voi, yritä, YRITÄ pitää itsestäsi huolta!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan tajuttoman ihanaa kuulla sinusta! Olen melkein päivittäin käynyt katsomassa olisiko sinusta kuulunut mitään. Silmäthän tässä kostui :---3

Voimia :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei
Tosi kivaa kuulla sinusta.
Mutta paska juttu, että ilmeisesti a.n. vaivaa yhä sinua.
Sun ei tietenkään tarvitse sanoa, mitä sulta on leikattu, mutta mä arvaan ja veikkaan, että sun suoli on puhjennut yhdestä tai useammasta kohtaa. Niinhän voi käydä anoreksias, kun kaikki elimistön osat kärsii ravinnon puutteesta ja heikkenevät sen vuoksi.
Oli mikä oli leikkauksesi syy, toivottavasti toivut siitäkin ja a.n.:sta täysin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuijotin pitkään blogilistaa ja mietin, että onkohan tuossa vain virhe, kun blogit näyttävät välillä päivittyneen, vaikka eivät olekaan. Sitten viimein avasin blogisi ja huh mikä helpotuksen huokaus pääsi. Ihanaa tietää, että olet hengissä, vaikka tietenkin haluaisin (kuten me kaikki kommentoijat) sinun kokevan jonkun ihmeparantumisen, vaikka sellaiset tarinat niin uskomattoman harvinaisia ovatkin. Mutta, päivä kerrallaan. Voi hyvin, ainakin niin hyvin kuin tilanteessasi on mahdollista. Koita keksiä itsellesi mielekästä ja mukavaa tekemistä, joka veisi ajatukset pois pahimmista aallonpohjista. Olet ansainnut parempia päiviä!

- Kendra

Anonyymi kirjoitti...

en uskonut tän olevan mahdollista. kamala sanoa näin, mutta olin varma että olit kuollut...
Aloin pomppimaan täällä olkkarissa ihan hulluna kun näin sinun kirjoittaneen. ainakin kaks kertaa viikossa oon tullu lukeen noi sun "romahdusten jälkeen"-postauksen kommentit ja miettiny mitä on tapahtunu.
Viimeks eilen kävin katsomassa blogias, sillon täällä ei ollut vielä mitään puumerkkiä susta. Olin/olen oikeesti aivan älyttömän onnellinen että oot kunnossa!
Jos ei oo liikaa vaadittu niin voisitko kertoa jollekin tutullesi blogisi ja jättää aina välillä jaksaessasi jonkinlaisen puumerkin (ei sun tarvitse kertoa mitä sulle kuuluu tai mitään jos et halua) koska huoli susta oli kova ja sun blogin mahdollinen jääminen nettiin ikiajoiksi oli aika kauhee ajatus.
Tsemppiä rakas Cassie! Älä tunne syylisyyttä siitä ettet ilmoittanut mutta muista että oot tärkeä<333

Lasienkeli kirjoitti...

Hienoa, että olet kunnossa.<3

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihanaa kuulla susta! Aloin jo menettää toivoani ja ajattelin, ettet enää ole täällä meidän kanssa. Mutta onneksi olet, paljon voimia sulle, jaksa taistella kultainen. <3

usvaan kadonnut kirjoitti...

Kiitos<3

Anonyymi kirjoitti...

Mikä helpotus! Ihanaa, yritä jaksaa, me kaikki toivotaan niin paljon, että sulla menisi hyvin!

Sara kirjoitti...

Mahtavaa kuulla sinusta! Luin tässä jokin aika sitten blogisi läpi ja viimeiseen postaukseen ja päivämääriin päästessäni ajattelin, että miten monia postauksesi ovatkaan koskettaneet. Voimia<3

Emily kirjoitti...

olisitpa nähnyt mun silmät kun huomasin että oot postannut... Ihanaa että olet palannut♥

apple kirjoitti...

voi taivas mikä helpotus!!
lähes joka päivä olen käynyt tarkistamassa että olisitkohan kirjoittanut.. MIKÄ HELPOTUS <3

Anonyymi kirjoitti...

Selasin youtubessa videoita, ja sivupalkissa näkyi jokin RIP Cassie -video ja heti tuli sinä mieleen, kiiruhdin tänne. Ja rakasta, sä oot yhä meidän keskellä♥

Anonyymi kirjoitti...

ihana kuulla että oot vielä siellä ! ♥ pärjäilehän pikkunen (:

Jenni kirjoitti...

paras joululahja IKINÄ. Olen pysynyt koko matkan ajan poissa bloggerista, mutta tänään tuli sellainen tunne, että haluan käydä jättämässä tänne kommentin. Onneksi tulin <3

Valtavan paljon halauksia ja hymyjä ja joulua ja aah, oikeasti, teit minut niin onnelliseksi :)

Toivottavasti voit paremmin ja jos tämä blogi myrkyttää elämääsi, niin jätä se. Oikeasti. Tämän postauksen jälkeen on helppo uskoa, että olet hiljaa vain, koska uskallat kurkottaa kohti parempaa.

<3

Anonyymi kirjoitti...

Rupesin lähes itkemään kun näin tämän postauksen. Tämä on varmaan paras joululahjani! Ystäväni mainitsi blogistasi minulle kesällä ja luin kaikki kirjoituksesi läpi muutamassa päivässä. Siitä lähtien olet ollut jatkuvasti ajatuksissani ja olen säännöllisin väliajoin käynyt katsomassa että olisiko täällä päivitys, joka kertoisi että olet vielä täällä kanssamme..Olet onnistunut koskettamaan kirjoituksillasi monia, monia ihmisiä ja me kaikki toivomme, että jaksaisit taistella mielesi demoneita vastaan. Ihanaa joulua, rakas pieni, toivottavasti pystyt nauttimaan joulutunnelmasta edes hieman! <3

Laura kirjoitti...

Sua on ollut ikävä ♥

Erica kirjoitti...

Ihanaa kuulla susta vihdoin! huhuh <3

Anonyymi kirjoitti...

OH my God :O En olisi IKINÄ uneksinutkaan että kirjoittaisit vielä, Cassie! Itku tässä tuli. Voi miten onnellinen oon! TAISTELE,rakas Cassie, älä anna periksi! Olet näin pitkälle päässyt! -Shere

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavaa että olet hengissä.<3pelkäsin jo pahinta itku kurkussa.

Pantalaimon kirjoitti...

A-aa!! Itkun itkua ja iloa!
Ihanaa että olet vielä tässä maailmassa. Kovasti haleja!

Depi kirjoitti...

Itku pääsi kun näin tämän blogin päivittyvän. Matkaasi olen seurannut melkein alusta asti.

Jaksa Cassie. Pyydän.

gan kirjoitti...

Oon yks aikaisemmista kommentoijista. On aivan ihana tietää että olet elossa! Tuli edes hitusen parempi olo. Haleja ja voimia sinulle♥

pirttis kirjoitti...

Ihana kuulla, että olet hengissä! Kaikkea hyvää sinulle <3

Tuule kirjoitti...

<3

Hurjasti voimia yhä edelleen, tuli niin helpottunut ja ilahtunut olo kun näin postauksesi!

Ja jos todella tuntuu siltä että tämän blogin taakse jättäminen olisi hyvä vaihtoehto, niin tee niin! Kun jättää jotain vanhaa taakseen voi saada jotain parempaa tilalle <3

Saanis kirjoitti...

Lueskelin tänään koko blogisi.

Tyttö, sinua rakastetaan ihan älyttömästi.

Pyytetöntä rakkautta ihmisiltä, joita et tunne, ei noin vain saa.

Olen niin onnellinen, että on ihmisiä, jotka pystyvät siihen.

Pysythän sinäkin hengissä.

- S.

Anonyymi kirjoitti...

<3 sinä. Voi hyvin, ja aurinkoista kevättä sinulle! :)

Pantalaimon kirjoitti...

en tiedä miksi palaan tänne aina uudelleen ja uudelleen. lukemaan kommentteja. tuntemaan edes osan tästä rakkaudesta.

Miten sinulla nyt menee? edellisestä viestistäsi on niin kauan, niin kauan aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

minä myös palaan tänne blogiin uudelleen ja uudelleen lukemaan tuon viimesimmän kirjoituksen.

muistan vieläkin sen tunteen kun viime joulukuussa se tänne napsahti ja olin niin onnellinen koska luulin sinun lähteneen tästä maailmasta.
en voi käsittää miksi koen sun kuulumiset ja voinnin ja sut itsessäs niin tärkeäksi vaikka en edes tunne sua.
voi kunpa palaisit sanomaan jotain, mutta mitään sun ei tarvitse selitellä:) täällä blogissa on nii paljon ihmisiä jotka susta välittää

hyvää kesää ja voimia cassie!♥

Butterfly kirjoitti...

Löysin blogisi vasta. Tuli niin surullinen olo kun luin tätä blogiasi :( Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti pääsisit kirjoittamaan pian kuulumisiasi !

Voimia sinulle <3

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Olen lukenut sun blogiasi jo hyvän aikaa, mutta lähinnä vain sieltä täältä. Nyt kuitenki innostuin ja luin kaikki postaukset alusta loppuun. Kauniisti kirjoitat!

Toivon niin että olisit kunnossa, koska se antais voimaa meille muillekkin.. Mutta kuitenkin pelottaa. Leikin ajatuksella että olisit hengissä ja parantumassa niin sen takia et päivittäis että sun olis helpompi päästää vanhasta irti.

Toivon että olet vihdoin saanut tervan pois siivistäsi ja vapauden, olit hengissä tai et.

Olet tärkeä vaikkemme tunnekkaan <3

-L

Illusia kirjoitti...

Toivottavasti voit hyvin vielä tänäpäivänäkin ♥

Anonyymi kirjoitti...

voi missäköhän menet? voikun tulisit jonkinlaisen puumerkin itsestäs laittamaan..
puolivuotta täällä jo kaipailtu sinua. alkaa sama epätoivo hiipiä kuin viime kerrallakin.
täytyy vielä minunkin sanoa että en oo ikinä yllättynyt ja ollut niin epäuskoinen kuin silloin kun tää uusin postaus tuli!
halit sinne:)
toivon samaa kuin edelläkin on mainittu, että olisit hengissä, parantumassa ja aloittelemassa uutta elämää.

♥olet ajatuksissa♥