En saa mielestäni pois miten iso pettymys taas olen. Masennuksen musta varjo on laskeutunut päälle pahempana kuin kuukausiin... vuosiin? Halusin osoittaa kypsyyttä ja olla aikuinen niinpä muutin uuteen kotiin. Vantaalle, eri kaupunkiin kuin missä vanhemmat asuvat. Uusi koti ja uusi alku elämälle. Millaisen elämän aloitin? Nälkiintymistä, masennusta ja satujen maailmaa. Sairaalallakin olivat vakuuttuneita yksin pärjäämisestä. Mikään ei ole muuttunut vuosiin. En ole saanut parantumista kiinni. Oletan että hoitohenkilökunta luovutti. Sen kun vaan lähtee pois, yksi sairas riippakivi vähemmän.
Uusi terapia on ollut hankalaa. Mitään puhumisen aiheita ei ole. Kaikki keskustelut on käyty jo läpi. Samat tarinat. Ihmiset turhautuu kun mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olen vain lapsi, lapsen kehossa, ja aikuisen papereilla.
+s173311667.jpg)
3 kommenttia:
Et tiedä kuinka paljon ilahduin, kun näin että olit päivittänyt blogiasi ja että olet hengissä! Kivi vierähti sydämmeltä. Vaikka me ei tunneta, mutta oon ennen kirjotellu Peppiina blogia ja nyt aloitin uuden niin jotenkin oot aina sillon tällön ajatuksissani ja mietin mitä sulle kuuluu. Tosi ihanaa, että oot hengissä! Ihanaa kun jatkat blogin kirjoittamista! :) Tsemppiä pikkunen <3
Oi <3 Et uskokaan kuinka silmäni pyörähti kun huomasin kuka on käynyt täällä kirjoittamassa. Hyvä kuulla susta, vaikkei hyvin sulla näköjään taida mennä..
Etkä sinä ole pettymys.
<3
Kuuntelin spotifysta Kaija Koon kappaleen Avaruuden kevät. Muistin taas tämän blogin ja salaattia syöden ahdistuneena tämän toiveikkaana avasin. Se tunne, kun huomasin, että olet kirjoittanut..... Aloin itkeä hesburgerissa. Hirveän onnellinen olen siitä, että olet elossa. Kaikkea mahdollista hyvää.
Lähetä kommentti