Miksi kirjoitan tätä blogia:

Minulta kysyttiin kirjoitanko itseäni vuoksi vai lukijoiden takia? Lähinnä kirjoitan itselleni tätä blogia. En ole jaksanut vähään aikaan kirjoittaa paperipäiväkirjaa, joten blogi on toiminut paremmin. Oon kirjottanu paperipäiväkirjaa vuosia ja mulla on niitä varmaan kymmenen. Mut en osaa kertoo ongelmistani kenellekään ihmiselle ni päiväkirja kuuntelee mua.. Vietän muutenkin liikaa aikaa netissä ni samalla voi aina päivitellä blogia. Olen aina merkinnyt pakonomaisesti painot, kalorit ja päivän tapahtumat muistiin ja nyt ne on muistissa täällä bloggerissa. Tällä hetkellä tämä toimii.

Tiedän, että tämä on julkinen sivu eli en uskalla kaikkia synkkiä ajatuksia täällä kertoa. Toisaalta on ihan mukava kun saa joskus tukea kommenttien muodossa. Eli päiväkirjan julkisuudesta on hyviäkin puolia. Mutta julkisuus pelottaa.

Ja toinen kysymys oli "onko tämän tarkoitus olla jotain viihdettä"? Olin vähän hämmästynyt kysymyksestä. Loukkaantunutkin? Siis tarkoitetaanko viihteellä, että keksin juttuja ja suurentelen asioita? Koska en todellakaan tee niin. Ehkä en vaan tajunnut kysymystä oikein. Tämä blogi on päiväkirja ja faktoja mun elämästä. En halua vihdyttää ketään. Siis sen ymmärrän jos joku tykkää seurata sh-blogeja. Itsekin seuraan joka päivä mu lempiblogeja ja viihdytän itteäni näin. Tule turvallinen olo kun en ole ainoa ihminen maailmassa jolla ei ole näin paha olla. Mut n oikein vielä tajunnut mitä tolla viihteellä tarkoitetaan..?

Jos kirjoitan pahasta olostani tyyliin: haluan viiltää ranteet auki tai vetää napit naamaan, se ei tarkoita että haluan huomiota. Yksinkertaisesti kirjoitan vain pahasta olosta. Pahimmat tekstit jätän luonnoksiksi, jotkut tekstit julkaisen. Surullista on jos joku saa kiksejä toisen pahasta olosta.

En ole kirjottanu moneen päivään, koska oon yrittänyt vähän viroittaa itteäni koneelta. Vietän aivan liikaa aikaa koneella kirjottamassa kaikkea. Kirjoitan päivässä suunnilleen 5 postausta blogiin, mutta julkaisen enintään kaksi. Ne on pelkkiä ajatuksen virtaus- tekstejä ni en kehtaa paljastaa mun synkimpiä ajatuksia.
Seikkailen myös netissä ettimässä kuvia. Siinä menee tosi paljon aikaa. Oon ihan koukussa siihen. Nytkin on koneella ainakin 100 kuvaa ja silti on polte etsiä lisää.
Dataamisen sijaan oon seikkaillu kaupungilla eilen ja tänään. Otin pari rauhottavaa ennen kun lähdin matkaan ja ihmispelko muuttui melkein siedettäväksi. On se ihme ettei koko Helsingistä meinannut löytyä kanille tavaraa. Tiesin, ettei mun vakiokaupassa ole mitä haluan. Kiersin tosi kauan kunnes löysin sellaisen sopivan kopin kanille. Oli pakko myös ostaa uusi ruokakuppi. Ei mitään syytä, oon vaan kyllästynyt edelliseen. Tai Otto on ;) Olen koukussa niihin pieniin keraamisiin ruokakippoihin. Mun bupu on niin iso et sille voi ostaa koirillekin tarkotettuja kuppeja ja ne on niin ihania. Ne on söpön värisiä :) Ei siitä sen enempää..
Ei mun vieroittautuminen onnistunut, koska nyt on entistä suurempi polte kirjoittaa kun on niin paljon kerrottavaa koneelle..