Väsynyt yrittämään

On niin kaunista kun lehdet ovat alkaneet tippua puista ja peittää maan. Samalla tämä kuitenkin muistuttaa talven tulosta ja kylmemmistä keleistä. En vain kestä kylmää ilmaa. Olen jo nyt pukeutunut samoihin vaatteisin kuin viime talvena enkä tiedä mitä vaatteita vielä lisäisin kun tulee kylmempi. Kaipaan sitä turvaa minkä saan pimeästä, mutta en todellakaan kaipaa kylmää.

Eilen syömiset meni pieleen. Ahdistus alkoi heti aamusta ja pidättelin itkua koko päivän. Yritin esittää rohkeaa. Sairaalalla oli lounas ja siitä suurin osa meni takaisin keittiöön. En vain saanut pureskeltua. Ei onnistunut. Leuat eivät suostuneet tottelemaan käskyjäni ja olin liian väsynyt yrittämään. Vaikka yritin esittää rohkeaa. Kotona en syönyt sitten mitään. Tämä päivä alkoi itkulla. Rohkean esittäminen ei onnistu minulta. Se päätyy aina itkuun. Jos ajattelen vähänkin minulle rakasta/herkkää asiaa, purskahdan itkuun heikolla ololla. Lounas meni tänään sairaalalla samalla tavalla kuin eilen. Onneksi omahoitajani ymmärtää. Nyt en vain jaksa yrittää kotonakaan...

Anteeksi jos pahoitin jonkun mieltä edellisellä postauksella. Kirjoitan vain mille minusta tuntuu. En ehdi ajatella, että mitä tekstistäni pitäisi sensuroida, jotta säästäisin lukijoiden tunteita. Toivottavasti muilla on parempi päivä tänään.

Minä lähden haravoimaan pihalle vanhempien koiran kanssa. Tekisi mieli mennä pomppimaan tasajalkaa lehtikasassa niin kuin lapsena.