Avaruuden Kevät

Kaikki muutokset tuo vain pettymyksiä. Uusi koti on niin vieras ja ahdistava. Ihmiset tuijottavat niin pahasti että katseet koskee selkään. Ovisilmästä ja ikkunoista on katsottava ettei naapureita näy pihalla että uskaltaa mennä ulos. Ihmisten näkeminen saa jalat pelosta veltoiksi.

Miten voi olla ikävä entistä elämää.? Mahassa puristaa kun ajattelen miten turvallinen entinen koti oli.kaikki ne muistot jäi sinne. Ikävä pihaa mistä näki liikennettä ja tuntemattomia kulkemassa omia teitään. Siitä tiesi ettei ole yksin tässä maailmassa. Nyt autot menevät liian kovaa ikkunan ohi. Haluaisin takaisin kävelemään tuttuja kävelyteitä ja tuntea kevään pölyn kasvoilla. 

Muutoksen halusin myös tehdä kun menin asumaan isän sukulaisten luo Englantiin. Siitä katastrofista myöhemmin. 

Huomenna mä saan uuden tukan. Jotain positiivista kurjaan postaukseen...