sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Yökukkuja

Yökukkuja taas palvoo yön pimeyttä. Mahdotonta nukkua kun leposyke yli satasen. Kuuntelen kun sydän kumisee ja yritän erottaa sieltä sen sivuäänen. Katson kun paita nousee rinnan päällä tasaiseen tahtiin sydämen paukkeesta. On tylsää ja ahdistavaa kun pitää maata sängyssä koska ei jaksa tehdä muutakaan. Tupakalla olen ravannut mutta vain tappaakseni aikaa. 

Miksi edes odotan aamua kun alkaa taas uusi hyödytön päivä.? Haluaisin vain nukkua ja nukkua. En herätä enää aamulla. 

Sain uuden tukan viikolla kun kävin kampaajalla. Lähti pituutta pois reilu viisitoista senttiä ja värinä tummanruskea punaisella vivahteella. Hiukset on vieläkin yli puolen selän. Uskaltaisinpa kokeilla jotain uutta. 

Vihaan kampaajalla käyntiä. Vasta muutaman kerran olen käynyt kun äiti on aina leikannut hiukseni. En voi sietää kun minun hiuksia ja päätä hivellään. Siitä tulee paniikkikohtaus. Ehkä sen takia minulla on aina ollut pitkät hiukset alaselkään saakka kun minuun ei saa koskea. Äiti halusi aina 'keventää' niitä kun ovat ranteen paksuiset. 

Pitäisiköhän jo aloittaa aamu..?