sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kaikki muutokset tuo vain pettymyksiä. Uusi koti on niin vieras ja ahdistava. Ihmiset tuijottavat niin pahasti että katseet koskee selkään. Ovisilmästä ja ikkunoista on katsottava ettei naapureita näy pihalla että uskaltaa mennä ulos. Ihmisten näkeminen saa jalat pelosta veltoiksi.

Miten voi olla ikävä entistä elämää.? Mahassa puristaa kun ajattelen miten turvallinen entinen koti oli.kaikki ne muistot jäi sinne. Ikävä pihaa mistä näki liikennettä ja tuntemattomia kulkemassa omia teitään. Siitä tiesi ettei ole yksin tässä maailmassa. Nyt autot menevät liian kovaa ikkunan ohi. Haluaisin takaisin kävelemään tuttuja kävelyteitä ja tuntea kevään pölyn kasvoilla. 

Muutoksen halusin myös tehdä kun menin asumaan isän sukulaisten luo Englantiin. Siitä katastrofista myöhemmin. 

Huomenna mä saan uuden tukan. Jotain positiivista kurjaan postaukseen... 

Pettymys

En saa mielestäni pois miten iso pettymys taas olen. Masennuksen musta varjo on laskeutunut päälle pahempana kuin kuukausiin... vuosiin? Halusin osoittaa kypsyyttä ja olla aikuinen niinpä muutin uuteen kotiin. Vantaalle, eri kaupunkiin kuin missä vanhemmat asuvat. Uusi koti ja uusi alku elämälle. Millaisen elämän aloitin? Nälkiintymistä, masennusta ja satujen maailmaa. Sairaalallakin olivat vakuuttuneita yksin pärjäämisestä. Mikään ei ole muuttunut vuosiin. En ole saanut parantumista kiinni. Oletan että hoitohenkilökunta luovutti. Sen kun vaan lähtee pois, yksi sairas riippakivi vähemmän. 

Uusi terapia on ollut hankalaa. Mitään puhumisen aiheita ei ole. Kaikki keskustelut on käyty jo läpi. Samat tarinat. Ihmiset turhautuu kun mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olen vain lapsi, lapsen kehossa, ja aikuisen papereilla.  

torstai 24. huhtikuuta 2014

Vielä täällä

Paljon on tapahtunut ja aikaa kulunut viime kerrasta täällä.

Uusi paikkakunta.
Uusi sairaala ja terapiasuhde.
Veitsen alla käyty taas.
Puoli vuotta Englannissa.
Ja sama syömishäiriö ja harhojen helvetti.

Blogi kummittelee koko ajan mielessä ja tekisi niin kovasti mieli kirjoittaa taas. Vai aloittaako puhtaalta pöydältä uudella blogilla? Tämä paikka on ollut kuitenkin niin rakas henkireikä.
Viime kerrasta täällä on luultavasti yli vuosi aikaa. En ole siis kuollut vaikka joku niin kommenteissa osasi kertoa.

Tästä se lähtee. Blogi jatkukoon.