keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Hyvää uutta vuotta

Istun omalla asunnolla yksin nenä ikkunan lasissa kiinni. Ilotulitukset on kauniita.

Taitaa kaikki muut ihmiset olla juhlimassa kun on niin hiljaista..



Yksin päätän vanhan vuoden ja yksin aloitan uuden vuoden. Minun tarina.

Hullu mikä hullu



Olen sekoamassa vissiin ihan kunnolla.

Kävin kadulla tupakalla siinä toivossa, että olisin nähnyt kauniita ilotulituksia. Eip osunut silmään. Ainä näkyi värivälähdyksiä selän takana silmäkulmassa... Mutta! Unohdin telkarin päälle kotona ja se oli aika kovalla. Laitan aina telkkarin kiinni kun lähden ovesta ulos. Kun tulin takaisin sisälle ja kuulin eteisessä, että olohuoneesta kuuluu puhetta ni pelästyin että mun asuntoon on murtautunu joku. Olin ehtiny ottaa toisen kengän jo jalasta, mutta juoksin paniikissa porttaisiin toisessa jalassa vain sukka. Viimeisissä portaissa kolmanneksi alimmalla askelmalla kompastuin omaan jalkaani ja kaaduin polvilleni. Ensin osui polvet viimeiseen askelmaan ja sitten kyynärpää lattiaan. Au! Ei se sattunut kamalasti, mutta jomottaa vähäsen kyynärpäätä.. En edes tarkastanut montako luuta murtui, koska olin ihan paniikissa. Menin ulos sisäpihalle ja katsoin ikkunaani. Ei näkynyt liikettä mun asunnossa. Sitten tuli sellainen 'idiootti väläys' ja daa momentti. Telkkari. Sehän se.


Eilinen harmittaa vieläkin ja olin niin sekasin eilisen illan, että en ihmettelekään 100g painonnousua. Paitsi että vaaka ei osannut päättää oliko paino xx,x vai xx,x.. eli bmi on 16,0 tai 16,2. Otan varman päälle ni olkoon se paino tuo isompi numero. En kehtaa laittaa painoani tänne, koska tuntuu, että kaikilla on paino alle 45 tai alle 40. Ite oon 173cm pitkä ni en ole pystynyt laihduttamaan sinne 40kg. Se olisi jo melkein kuoleman rajalla ;) Ainakin mulle ku mulla on jo elinvaurioita tullut vuosien varrella... Mutta fiksut osaa kyllä laskee mun painon... En vaan kehtaa laittaa sitä tänne. Ja mun mielestä paino indeksi kertoo enemmän kuin paino. Seuraan täällä blogissa painoani ni näen mihin suuntaan paino menee. En pidä muualla päiväkirjaa ja tänne jaksan kirjottaa melkein joka päivä :)
///Eipä täällä taida olla muita viettämässä uutta vuotta yksin kotona koneen ääressä.?

BMI16,2

(+100g)

tiistai 30. joulukuuta 2008

paha olla

Tahtoisin satuttaa itteäni niin kovasti. Olen ansainnut kärsiä ja tuntea kipua. En edes jaksa uskoa, että kukaan tahtoisi auttaa.
Joskus toivon vain, että joku nostaisi vahvoilla käsillään minut pois tästä kurjasta elämästä.

(tänään oli taas lääkärin tapaaminen eikä mennyt hyvin...)

siis mitä??


Siis mitä ...??? Ihme juttu taas mutta ensin eilisestä. Söin eilen suklaata ja leivän minkä päällä oli sulatejuustoa. Oli pakko kun heikotti ihan älyttömästi. Oletin että lihosin siitä sen puoli kiloa, minkä lihduin toissapäivänä. No astuin kuitenkin tänään aamulla vaa'alle. Pidin vaatteet päällä ja ajattelin etten jaksa edes riisutua, koska paino on kuitenkin nousut sen tasanumeron yli. Mutta mutta... Vaaka näytti että paino on sen tasa numeron alle vaikka oli vaatteet päällä. Otin vaatteet ja kellon pois. Astuin uusestaan vaa'alle. Paino on tippunut taas 500g eilisestä. Siis vaikka söin suklaata ja sen leivän.

En edes jaksa odottaa, että painoindeksi olisi 15,jotain. Mutta laihduttaminen ei todellakaan lopu siihen. Mulla ei taida edes olla painotavoitetta. Haluan vain olla tosilaiha. Melkein luuta ja nahkaa. En halua näyttää luurangolle, mutta en halua että mun vartalossa on mitään ylimääräistä rasvaa. Olen laskenut kaikki painoindeksit ja painot, mutta en jaksa kaivaa niitä tuolta tuhansien papereiden ja muistiinpanojen seasta.

BMI16.1
(-500g)

maanantai 29. joulukuuta 2008

Paino osaa yllättää


Kävin vaa'alla ja hymy nousi kasvoille. Sama paino kuin eilen. Paino on laskenut saman verran, syön sitten 10kcal tai 200 kcal.



Eilen mun piti viettää yksinäinen leffailta kotona, mutta sain kutsun kauppaan. Äiti tarjoutui kuskiksi. Sitten kun äiti soitti, että on kadunvarrella ni ei löytynytkään housuja. Olen idiootti ja unohdin laittaa edellisenä iltana ainoat hyvät farkut koneeseen pyörimään. Paniikki. Kaivoin kaapista ainoat farkut, mitkä voisin laittaa jalkaan mutta tiesin ettei ne mahtuisi. En ole pitäny niitä yli puoleen vuoteen jalassa. Mutta ne mahtui! 25'' jipii! Äiti kysyi mitä housut mulla on jalassa ja sanoit et en oo mahtunut näihin farkkuihin pitkiin aikoihin. Äiti kommentoi: "Yritätkö jonkinlaista ennätystä?" heh...
BMI16,3
(-500g )
sama kuin
eilen


lauantai 27. joulukuuta 2008


Kohta olisi tarkoituksena marssia makuuniin vuokraamaan "Vuosi nuoruudestani". Ehdottomasti paras elokuva ikinä. Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Ja ei, en tykkää elokuvasta sen takia että siinä on anorektinen tyttö. (en ole "thinspo-ihminen") Elokuvan päähenkilö Susanna on samalla tavalla seonnut kuin minä.. Ja soundtrackki on ihana. Ja siitä sairaalasta tulee mieleen yks osasto millä olin.



Karkkiosasto on helppo ohittaa, koska on eilisestä heikko ja ällö olo. Join eilen mukillisen sokeritonta kaakaota. En laittanut suuhuni mitään muuta. Iltapäivällä otin tosin yliannostuksn kofeiinitabletteja, että jaksaisin mennä lenkille. Ei ne tabletit auttanu. Oli kamala lenkki. Koko matkan ajan tuntui, että vatsahapot nouse kohta suuhun ja jalat lakkaa toimimasta. No, nyt ollaan vähän viisaampia. Ei enää lenkille pilkkien kofeiinitablettien avulla!

Painon otan kun tulen tuolta kaupungilta.

Unia

Kävin nukkumaan viime yönä 3.45 ja heräsin puoli tuntia sitten. Oho..
Näin aika outoja unia. Yksi niistä liittyi taas sairaalaan ja mun yhteen ihanaan entiseen hoitajaan. Siinä unessa se mun hoitaja oli tullut meille neuvottelemaan mun isän kanssa minun seuraavasta sairaalajaksosta. En muista tarkkaan mutta ne katseli papereista mun painoja ja ruokapäiväkirjoja. Olin itse kuin huumeissa. Minule oli aivan sama menenkö sairaalaan vai en. Olin todella laiha. Melkein yhtä laiha kuin vähän yli 2 vuotta sitten. Tai en tiedä.. Siinä unessa minua ei kiinnostanu puolustella itteäni, että en tarvii hoitoa. Istuin lattialla ja leikin vanhempien koiran kanssa. Oikeassa elämässä mua ei vois sellasessa tilanteessa vähempää kiinnostaa koirat ;) Vaikka kyllä vanhempien haukku on ihana <3
Nyt aamun aikana tuli kamala ikävä sitä hoitajaa. Se ei varmasti edes muista mua enää..
BMI16.4
(-200g)

perjantai 26. joulukuuta 2008


Painosta tämän verran:

Jouluaattona onnistuin syömään aika vähän. Vain sen verran, että kukaan ei alkanut valittamaan. Heh, mussutin purkkaa ja esitin syöväni suklaalevyä minkä sain lahjaksi. Suklaapalat menivät pakastepussiin, mikä oli piilossa hihassa. Kyllä, olen fiksu..

Torstai aamuna paino oli noussut +100g! Luulin, että olisi noussu enemmänkin. Ahdistus pysyi kurissa aamupäivän, mutta äiti soitti iltapäivällä, että vieraita tulee syömään ja minun on tultava kanssa. Fck! Se oli painajaista. Kaikki ne tutut ja sukulaiset, jotka epäilivät syömisongelmistani olivat kerääntyneet meille. Se oli kamalaa hiillostusta kun mun piti kertoo (eli valehdella) ruokavaliostani ja kaikesta muusta. Jouduin syömään ainakin 1000 kaloria. Mun pää meinas räjähtää kun kummitäti laittoi MUN LAUTASELLE lisää lanttulaatikkoa ja kinkkua. Ja kaikki vahti että söin kaiken. Olin oikeasti vihainen. Annoin sen näkyä. En jaksanut esittää ylipirteää. Vastasin kysymyksiin vain yhdellä sanalla ja lähdin kotiin heti kun oli mahdollista.

Eilinen oli todella kamala päivä. Isää ei ollu kotona. Kaikki vieraat ahdisteli mua. Syömiset meni yli. Odotin että mun paino olisi OIKEASTI noussut kilon. Mutta aamulla vaaka näytti +300g. Ei yhtä paha, kuin kilo, mutta 300g on kuitenki liian paljon. Tänään juon vain yhden mukillisen sokeritonta kaakaota. Ei muuta.
BMI16.5

Osaan pilata muidenkin joulun!


Joulu meni miten meni.. Kotona ahdisti mielettömästi ja kauhulla odotin koko ajan sitä kun äiti pyytää syömään. Katsoin kun hän kantoi pöytään lautasta toisen perään. Ahdistus nousi ja nousi eikä edes temesta halunnut auttaa. Otin lautaselle vähän kaikkea. Sain piilotettua kaikkea salaatin lehtien ja peunan kuorien alle. Söin ainoastaan kinkkua ja punajuuria.

Isä kyttäsi koko illan mitä söin. Yritin mussuttaa jotain koko ajan ettei olisi tullut sanomista. Isä varsinkin on viime aikoina ollut huolestunut minusta. Hän kuiskailee äidille, että en syö taaskaan kunnolla ja olen laihtunut taas viime viikosta. Ja muuta p*skaa..

Harmittaa kun minun häröily vaikuttaa muihinkin. Olen jo aiemmin kertonut, että isäni on englantilaissyntyinen. Hän on lentänyt Lontooseen sukulaistensa luo joka joulu, mutta tämä joulu olikin tavallaan poikkeus. Isän piti lähteä keskiviikkona ensin juhlittuaan meidän kanssa joulua. Ollaan aina syöty jouluruoka aikaisin päivällä ja avattu puolet lahjoista heti sen jälkeen. Jouluaattona kun kävelin vanhmmille ni siellä ei ollukkaan ruoka edes lämpenemässä ja sain kuulla, että isä lähtee vasta joulupäivänä. wtf! Ensimmäistä kertaa ikinä isä vietti koko jouluaaton meidän kanssa. Myöhemmin vedin äitin syrjään ja sain kuulla, että isä on todella huolissaan mun kunnosta ja halusi viettää joulun meidän kanssa. Ja isä oli sanonut jotain, että ei tiedä mikä joulu voi olla viimeinen joulu minkä voi viettää ainoan tyttärensä kanssa. Isä kulta, en minä ole kuolemassa! En lähellekään!

Harmittaa kamalasti kun isä ei voinut juhlia joulua oikeaan aikaan omien sukulaistensa kanssa. No, se on nyt siellä lontoossa ja näkee ainakin oman perheensä. Olen käynyt siellä lontoon lähellä 3 kertaa ja tavannut mun gammyn ja pappsin. Kaikkia isän puolen sukulaisia en ole tavannut enkä tiedä haluanko. Ne kaikki ihmiset tuntui niin kaukaisilta. Ei ne voinu olla samanlaisia ihmisiä kuin isä. No en tiiä..Mutta harmittaa silti ku isä ei päässy joulupäiväksi sinne. Koko juttu on mun syytä. Vihaan itteeni.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Masentava joulu


Miksi joulu ei tunnu samanlaiselle kuin aiemmin? Mulla ei ole mitään joulua vastaan enkä keksi siitä mielipiteitä.. Joulu on ollut aina ihana päivä, koska silloin on niin kaunista kun on lunta, valoja ja koristeita. Ennen syömisongelmia odotin niitä kaikkia ihania ruokia ja karkkeja. Nyt pelkään niitä. Jouluruuat ovat pilanneet koko joulun.

Onneksi huomenna saa laittaa hienot vaatteet päälle ja meikata. Muuta en jaksa odottaa huomisessa...

Hyvää joulua kaikille <3

maanantai 22. joulukuuta 2008


Iski kamala väsymys aamulla. Olin jo eilen illalla suunnitellut paperille mitä pitää tehdä tänään, mutta taitaa jäädä tekemättä. Aamulla olisi pitänyt käydä kaupassa sillein, että olisin astunut ovista sisään 7.00. Kun herätyskello soi 6.15 ni en jaksanut laittaa sitä edes torkulle vaan laitoin kokonaan pois päältä. Heräsin seuraavan kerran 11.10 kamalaan päänsärkyyn. Tai se ei ole edes normaalia päänsärkyä vaan koko päätä puristaa ja se sattuu ihan sikana!

En ole vieläkään päässyt lähtemään mihinkään. Enkä taida lähteä. Pää halkeaa ja väsyttää kamalasti.

On muutenkin tosi inhottava olo. Joka ikinen ihminen maan päällä vihaa mua. En taida uskataa tehdä mitään, koska saan vielä enemmän ihmisiä suuttumaan mulle. Ugh....

sunnuntai 21. joulukuuta 2008


Mitään uutta ei ole tapahtunut. Olen paastonnut. Viettänyt päivät vanhempien kotona leipomassa ja koristelemassa. Hermot on ollut kireellä koska isä valittaa kun en syö. Pää tahtoo räjähtää kun inhottaa mun läskit. Heikottaa kamalasti. Laiskottaa. Haluaisin vaan istua tässä tuolissa ja katsoa ikkunasta ulos.


///Mun luona on tulossa käymään yksi mun kavereista. Se tuo mlle joululahjan kun annoin sille sen lahjan jo. Mun kaverit voi todellakin laskea yhden käden sormilla, mutta silti vihaan sitä kun joku kaveri haluaa nähdä. Haluan vain olla rauhassa. En jaksa puhua enkä kuunnella. Olen todella huono kaveri. Mutta sillon kun harvoin näen kavereitani ni yritän esittää "normaalia ihmistä". Vaihdoin sellaiset vaatteet, että ei tarvitse hävetä. Mun koti vaatteet ei oo sellasia, että khtaisin mennä kaupungille niissä kävelemään. Mutta mulla on aina kylmä ja nämä kotivaatteet on lämpimät. Eipähän mua kukaan täällä kattele kun yksin asun. No, ei pupulta ole tullut valituksia..

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kiire, kiire, jne.


Olen yrittänyt pitää itseni liikkeellä koko ajan. Jos pysähdyn hetkeksikin ni ne pahat ajatukset tulevat päähäni. Alan miettimään
milloin söin viimeeksi,
onko jo kulunut tapeeksi aikaa että uskaltaisi syödä,
onko kulunu tarpeeksi kaloreita liikkuessa että voi syödä,
mitä jääkaapista löytyisi,
jos en söisi ni voisinko edes nukahtaa hetkeksi,
ynnä muuta.

Taas oli tänä aamuna paino laskenu. Nyt on painoindeksi 16,4. Se oli pari viikkoa sitten pisteen korkeammalla. Tiedän ettei se paino laske ikuisesti. Olen aivan varma, että romahdan taas täysin kin paino nousee grammankin. Paino ei nimittäin ole noussut kertaakaan kolmeen viikkoon. Se on joko juminut samassa tai laskenut.

Onneksi joulu tulee ja siihen liittyy kamalasti tekemistä. Olen päättänyt leipoa kaiken itse kun porukat on töissä aina. Ja tiedän ainakin ettei ruuissa ole varallisen paljoa rasvaa tai sokeria kun olen itse leiponut. Vaikka enhän minä niitä kuitenkaan syö... Olen saanut aika paljon aikaseksi. Olen ylpeä itestäni kun en ole sortunut maistelemaan. Varsinkaan piparitaikinaa. Kamala kun hävettää paljastaa, mutta viime jouluna söin kokonaisen piparitaikinalevyn. Raakana. Koko taikinan. Itse. Ihan kokonaan. Ja hyvää oli! Se taikina oli kaupasta ostettu ja painoi 300g. menin tekemään sen virheen, että avasin pussin ja oti ensin vain pienen palan. Oli mahdotonta lopetta ja yhden illan aikana olin imassut koko taikinan raakana. Mutta kun se on niin hyvää.

Nyt on sellainen olo että en voisi laittaa palastakaan taikinaa suuhun. Se näyttää sellaiselle kökölle, että jää varmaan jumiin mun mahaan. Hyi!

Olen lopettanut syömisen melkein kokonaan. Kun suuhuni jotain pistän ni se on nestettä. Eilen ja keskiviikkona elin kahdella battery strippedillä. Ja hyvin jaksoin. Niistä menen ihan sekasin. Tule samanlainen olo kun olisi juonu ainakin 3 siideriä. Mutta silti pystyn toimimaan super nopeesti. Näytän varmaan ihan sille Duracell pupulle. Mut mä oon Battery pupu :)

ps. onko liiallinen batteryn juonti vaarallista?

tiistai 16. joulukuuta 2008

Voih, noin minäkin vielä kerran... ikävä..

Pääsin vauhtiin, vaan millon pysähdyn..

Tänään olen juonut jo yhden batteryn.

Korvissa humisee kun heikotus yrittää päästä pinnalle. Silmissä sumenee aina kun päätä kääntää, mutta se pitää vaan unohtaa. Mutta pääsin vauhtiin kun kävin kaupassa ostamassa koristelutarvikkeita kun menen leipomaan porukoille kohta. Teen piparkakkutalon.. En tiedä kuinka kauan jaksan siellä seistä ja pyöriä...

Eilen join vain mehukeitoa ja pepsi maxia. Niin, ja söin ruokalusikallisen sokerikuorrutusta. En voinut vastustaa kiusausta. Olin kuorruttamassa pipareita ja oli pakko saada se kökkö pois lusikasta kun aloin tiskaamaan. Seliseli.. Mutku viemäri olis menny tukkoon siitä mällistä ;)
Iltaisin on ollut ihana mennä nukkumaan kun sängyssä maatessa maha on kuopalla ja tuntuu että maha koskettaa selkärankaa. Ei se kyllä sille näytä, mutta tuntuu. Nälkä on myös ihana tunne. Olen aina nauttinut siitä. Kun nälkä syö mahaa niin on onnistunut itsensä nälkiinnyttämisessä.

Paino laskenut sunnuntai aamusta 1kg.

Sitä edellisestä sunnuntaista (7.12) 1,7kg.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Mun elämä


Asun pilvissä.
Todellisuus ei ole minua varten.
Ihmiset sanovat, että minun olisi tultava alas.
Pilvillä lipuminen ei ole sopiva paikka aikuisille.
Hymyilen heille.
Ehkä jonakin päivänä, sanon.
Ehkä jonakin päivänä tulen alas.
Mutta en koskaan tule.
Todellisuus ei ole minua varten.
Pysyn täällä ylhäällä.
Näkymä täältä on henkeäsalpaava.
johonkin on tainnut kadota mun L enkun yo-kokeista... mihin lie...

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Ainii, unohdin kertoa miten ihanasti sain unta eilen illalla ja miten ihanaa oli herätä aamulla. Eilen illalla naapurin poika kompuroi rappukäytävässä kaikkien kavereidensa kanssa noin puol 2. Tulivat kai baarista jatkoille. Se yksi sama mies huusi taas kun muut puhuivat ihan normaaliin känniseen ääneen. Kaikkein ihaninta oli se, että naapurin vessa on sijoitettu mun makuuhuoneen seinän toiselle puolelle eli sain kuunnella noin puoli tuntia kun kaikki kävivät vuorollaan yrjöllä. Yskimistä, hengen haukkomista, losketta, örinää... Ja niitä kaikkia muita ääniä mitä tahdot kuunnella juuri ennen kun menet nukkumaan. Kiva...

Aamu alkoi yhtä huonosti. No, ei se ollut inhottavaa vaan todella ärsyttävää. Nimittäin joku naapureista kuunteli taas jumalanpalvelusta täysillä. Siis AAARRRRRGGGHHH!!! Jos kuuntelee ni kuunnelkoon sillein, että koko kerrostalon ei tarvitsisi kuunnella. En vain käsitä. En käsitä mitään.. En halua kommentoida omaa uskonnollista vakaumusta. En ole ateisti. Uskon vain vähän siihen ja tähän, en kaikkeen. Tarinoilla selitetään isompia tapahtumia, eli ei faktoilla. Noudatan perheen luterilaista perinnettä. Vihaan sitä kun uskontoa tuputetaan naaman eteen. Minä pidän ne uskonnon rippeet mistä pidän omassa päässäni. PISTE. Tuo on vain minun käsitys uskonnosta. Minun perustieto uskonnosta on huono eli en voi tehdä radikaaleja statementteja. En usko, mutta johonkin uskon. Sen takia en tiedä uskonko vai en. <- Juuri tämän takia en saisi lähteä edes miettimään koko uskonto asiaa, koska en tiedä siitä hölkäsenpöläystä! Mutta elkää tuomitko :)

Äh kun en saa itseäni käyntiin. Menisipä aika nopeammin!

Huomenna sallin itselleni kaksi Temestaa, koska on ollut niin ahdistava ja toivoton mieli. Jos se auttaisi. Saattaa olla luvassa useampi teksti huomenna. Ehkä..

Takaisin möllöttämään..

lauantai 13. joulukuuta 2008

Täydellinen kuva mun illoista
Oon saanu nukuttua kamalan huonosti viime viikolla. Kaikki alkaa kuudelta illalla kun alan ahdistumaan kun aika menee niin hitaasti. Tv:tä ei saa katsoa, koska digiboxi nauhottaa koko illan ohjelmia ja ne saa katsoa vasta seuraavana päivänä. Muuten ei olisi mitään tekemistä seuraavana aamupäivänä. Säälittävää, tiedetään.. Odotan ja odotan että voisi mennä lukemaan ja sitten nukkumaan. Yhtäkkiä kello onkin jo 23 ja menen lukemaan. Kahdeltatoista yritän saada unen päästä kiinni mutta se ei onnistu millään. Pyörin ja pyörin. Kello on yleensä puoli kolme kun viimeisen kerran sitä katson. Aamulla on mahdotonta nousta siihen normaaliin aikaan sängytä ylös.

Tänään olin aivan poikki ja nukuin koko päivän. Nousin 11. Pyörin asuntoa ympäri ja menin lenkille. Kun tulin kotiin takaisin ja aloin dataamaan ni silmät ei pysyny auki millään. Menin nukkumaan 13 ja heräsin 18. Hups! Oikeestaan ei haittaa kamalasti, koska en syönyt aamulla mitään. Olisi voinut käydä niin, että olisin pakolla pitänyt itseni hereillä koko päivän ja sortunut syömään. Mutta kun nukuin koko päivän ni en pystynyt syömään :) Päivän saldo on 100kcal Polar rahkasta.

Ahdistaa vaikka en ole syönyt yli rajojen. Mutta aina olisin voinut tehdä paremmin. Jos olisin jäänyt ulos koko päiväksi enkä mennyt nukkumaan ni olisin kuluttanu enemmän kaloreita. Enkä olisi sortunut ahmimaan. En ajattele asioita loppuun.

Itkukohtaus.. Katsoin uutisista kun sankarikoirat oli saanu mitaleja ihmisten pelastamisesta. Jos mua pitäisi pelastaa ni ne koirat kääntyisi takaisin ja jättäisi mut metsään.

Ugh. Vihaan Europehausen ja Seppälän mainoksia. Kaikkia varmaan kiinnostaa..

perjantai 12. joulukuuta 2008

Huono aamu



Nukuin pommiin aamulla!! Mikään ei ole inhottavampaa kuin nousta tuntia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt. (No, kerran olen herännyt aamulla siihen kun tyynyllä oli posken alla oli kolme lämmintä pupun papanaa.. pupu nukkuu joskus mun viekussa..) Enivei.. Kännykän herätys oli soimassa 7.05 ja tarkoitus oli nousta sängystä 7.30 kun olin painanu torkkua viisi kertaa. Mutta kun tulin aamulla täysin tajuihini niin kello oli 8.09. Fck!! Suutuin niiin kovasti itelleni. Olin ilmeisesti painanu herätyskellon pois päältä ja jatkanu uniani. Huomaamattani...

Olin aikataulusta myöhässä ja sen takia pahalla päällä. Halusin ruokakauppaan heti kun se aukeaa, mutta en ehtinyt. Onneksi ei ollut kuitenkaan kamalaa tungosta. Ostin vain Batteryn ja mehukeittoa. Nestelinjalla mennään edelleen..

Kävin kirjakaupasta ostamasta toisen päiväkirjan. Olen kirjottanu yhtä päiväkirjaa 2005 kesästä saakka. (kirjotan tosi, tosi pientä tekstiä ja se on todella paksu ) Oon siihen kirjottanu enimmäkseen kun oon ollu osastoilla tai kun on tapahtunu jotain muita ikäviä juttuja. Ja niitä on riittäny. Ostin uuden päiväkirjan, koska haluan säästää tuon vanhemman päiviksen jos joudun taas sairaalaan. Siellä haluan lukea mitä olen viime käynnillä kirjoittanut. Ja haluan että siinä samassa päiviksessä on vielä tilaa kirjoittaa ettei tarvitse kantaa kahta mukana. No, löysin ihme kyllä ihan kivan ja paksun päiväkirjan. En tykkää sellasista missä on rivit valmiina sivuilla, koska kirjotan niin pientä tekstiä että se näyttää tyhmälle jos on isoja välejä...

Mulla menee kaupungilla aina koko päivä kun kiertelen ja kaartelen. En halua törmätä tuttuihin mikä on aika epätodennäköistä, koska tämä on Helsinki ja minulla on vähän tuttuja nykyään. Mutta silti.

Olen todella harkinnut aloittaa uudestaan baletin. Mutta sen on niin vaikeaa kun en voi palata entiselle salille enkä uskalla mennä uudelle. En edes kehtaa käydä kinuamassa mun vanhalta opettajalta saanko tulla takasin kun vastaus on ei... Oikeasti haluaisin vaan alottaa uudestaan jossain muualla. Olisipa kaikki helpompaa jossain toisessa kaupungissa. Mutta tiedän, että ei ole. Asuin Tampereella neljä vuotta eikä elämä ollut helpompaa siellä. Se oli kahta kauheampaa. Ihan kamalaa.

torstai 11. joulukuuta 2008

Vettä ja mehukeittoa


Hyvin menee edelleen. En ole vielä sortunut. Söin äsken Polar rahkan ja join mehukeittoa. Se oli päivän ateria. Muuten olen vedellä elänyt. Kahden päivän aikana paino on laskenut 600g, mutta se on aivan varmasti pelkkää nestettä. Toivottavasti olisi edes pari sataa grammaa laskenut pysyvästi. Ääh..

Täältä tullaan BMI15! Hinnalla millä hyvänsä...

Olen taas touhunnut koko päivän. Kävi taas se sama juttu mikä tapahtuu liian usein: menin hakemaan tyynyliinaa vaatehuoneesta ja huomasin, että tangolla oli vielä talvitakkeja ottamatta esille -> siivosin koko vaatekomeron. Heitin kaikki vaatteet tangolta makuuhuoneen lattialle. Järjestelin uudestaan farkut ja takit erikseen sillein että kaikki on just oikein. Ja samalla laitoin eteisen naulakkoon talvitakit. Eli sen yhden tyynyliinan hakemiseen multa meni 45 minuuttia. Pitäisi opetella keskittymään niihin isoihin asioihin eikä huidella menemään miten sattuu...

(Pitäisiköhän mun siirtyä muuhun kuin paastoon ja siivoomiseen mun postauksissa...)

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Poikki...


Puuh.. En saanut siivousta lähellekään valmiiksi ja lopetin vasta nyt. Kävin tossa välissä puolen tunnin lenkilläkin. Oli energiaa ja tiesin olevani loppuun palanut illasta, joten kävin iltalenkin jo päivällä. Olin oikeassa siitä loppuun palamisesta. Koko vartalo on ihan puutunut kun oon niin väsynyt. Istuin ensimmäisen kerran koko päivänä äsken kun istahdin koneelle.

En saanut siivousta valmiiksi.(katso edellinen postaus missä luettelin kaikki mitä pitää tehdä) Imuroimisessa meni tosi kauan, koska imuroin mattojen alta ja pysähdyin välillä käsin nyppimään karvoja matoista kun ne oli niin sähköisiä. Siivoominen venyi kun keksin aina kaikkea pienen pientä mitä pitää korjata tai pyyhkiä. Vihaan sitä itsessäni kun kaikki piää tehdä niin täydellisesti ja kaiken pitää olla just niin. Sitten ne tärkeimmät asiat jäi tekemättä. Seinät ja pinnat on pyyhkimättä, joulukoristeet laittamatta ja pöydillä on ylimääräistä rojua. Tossa pölyjen pyyhkimisessä menee vielä kauan, koska oon niin huono siinä. Bupun kodin siivosin viikonloppuna eli se on hoidettu.

Siivoan melkein joka päivä. Sillein, että on puhdasta ettei itseä ala ahdistamaan eikä hävetä jos joku tulisi käymään. Mutta en pyyhi seiniä tai laita aineita pönttöön joka päivä.

Päivä meni tosi nopeasti kun oli jotain puuhaa eikä tarvinnut alkaa ahdistumaan suuremmin mistään. Tänään taitaa mennä paastoksi, koska olen juonut vain sen Batteryn. Siinäkin taisi olla 17kcal koko tölkissä. Tai sit se oli desissä. En tiiä... Kuutioin jo omenan kulhoon ja laitoin siihen päälle vaniljakastiketta veteen laimennettuna. Istuin koneelle ja se kulho tuijottaa vieläkin tuossa pöydällä. Ei ole nälkä enkä saa syödä. En syö.

Puuhaa


Suursiivous alkaa nyt!! Kaksi energiapilleria massussa. Battery Stripped odottaa keittiön pöydällä. Imuroin niin kauan kunnes ei ole enään yhtään kanin karvaa koko asunnossa. Se on aivan älytöntä miten yhdestä pupusta voi lähteä niin paljon karvaa. Olen jo meinannut laittaa Oton muovipussiin ja leikata sille hengitys ja papana reiät ;) Eipähän lähtis karvaa ympäri mun asuntoa. No en mä vois tehä niin..

Mä imuroin lattiat ja katon, pyyhin mäntysuopavedellä seinät ja pölystä kaikki muut pinnat, otan kaiken ylimääräsen rojun pois, laitan joulukoristeet paikoilleen, siivoon vessan ja pyyhin vielä käsin rätillä lattiat. En luota moppeihin...

Saa nähdä miten kauan tämä energia riittää... Toivottavasti en jämähdä tähän koneelle dataamaan.

maanantai 8. joulukuuta 2008


Todellakin on ollut tylsä päivä. Ahdistaa kamalasti. En osaa rentoutua hetkeksikään, koska en pääse ajatuksistani eroon. Tulee mieleen vanhoja epämielyttäviä muistoja. Elän uudestaan mielessäni vanhoja tapahtumia koulussa, sairaalassa, terapiassa.. Siitä tulee inhottava olo. Minulla olisi niiin paljon tekemistä ja projekteja, mutta en saa aloitettua mitään. Olisi kirjoja, lehtiä, elokuvia, siivoamista, leivottavaa, järjestelemistä, yms. Mutta kun en pysty. En jaksa. En saa itseäni liikkeele. Säästän energiani pakkolenkkeihin...

Kävin äsken lenkillä. 1h 5omin. Kun katsoin sykemittaria kotona kuoriutuessani vaatekerroksista huomasin, että olin liikkunut 10 minuuttia vaille 2 tuntia. Vitutus. Paniikki. Otin päällysväätteet pois ja laitoin ulkotohvelit jalkaan. Juoksin rappusissa ylimmästä kerroksesta alimpaan 15 minuutin ajan. Otin vielä. Pahvilaatikon täynnä lehtiä syliin. Kahdesta syystä: 1)jos joku tuli vastaan ni ne luuli et olin viemässä laatikkoa ullakolle tai lehtikeräykseen ja 2) siitä tuli ainakin 5kg lisäpainoa kun siinä laatikossa oli parikymmentä vogueta.

Toivottavasti kukaan ei tajunnu et juoksin sama laatikko sylissä rappusissa kuin joku seko...

Ihan tyhmä postaus


Bläää... Kurja olo. Heikottaa ja pyörryttää. En jaksa tehdä mitään. Aloin dataamaan, mutta alkoi kyllästyttämään. Aloin lukemaan, mutta sekin alkoi kyllästyttämään.

En tiedä mitä kirjoitaa.. Turhaa...

lauantai 6. joulukuuta 2008

heikotus



Olen ollut ihan sumussa eilisen ja tämän päivän. Eilen söin kello 14 pipareita 400kcal edestä. Tuli niin kamala olo kun vatsaan koski ja alkoi ahdistaa ni en antanut itselleni lupaa syödä mitään koko loppu päivänä. Ei kyllä tehnyt mielikään syödä kun ällötti tuo repsahdus. Eli eilen söin kerralla 400kcal ja siitä 24 tunnin päästä sallin itseni syödä kaksi purkkia ananasta. Tänään en syö enään mitään kun on liian myöhä.

On heikottanut koko ajan. Korvissa humisee. Kädet tärisee. Jalat puutuu ja niitä pakottaa kun alkaa kävellä. Eilen illalla kun kävin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ni tuli vuorotellen kylmä ja kuuma. Se oli tosi inhottavan tuntuista. Oikeastaan oli enimmäkseen kylmä. Siis peruskylmä kun ei ole energiaa. Mutta tuli "kuumia aaltoja" ja "jääkylmiä aaltoja".
En jaksa nytkään miettiä mitään kirjoitettavaa kun aivot lyö lukkoon. Ja ärsyttää kun koko ajan painan a:n sijasta ä:tä ja ä:n sijasta a:ta. Osaan selittääkin niin selvästi... huoh.

////En tajua mikä noissa linnanjuhlissa on niin ihmeellistä. Ei kiinnosa mitä ihmisillä on päällään juhlissa. Ei kiinnosta ketä siellä on. (Ärsyttää kun juontajat puhuu toistensa päälle ja töksäyttelee ja puhaltelee mikkeihin.) Se on hieno perinne Suomella, mutta ei viihdettä. Siis minun mielestä. Tai oikeastaan keksin tuon vasta nyt. En ole ennen edes miettinyt miksi en katso linnanjuhlia...

perjantai 5. joulukuuta 2008

Paha olo iski taas


En tiedä.. Odotin liikaa tältä päivältä. Tänään piti olla se niiin ihana kauppareissu, mutta ei se ollut kivaa. Oli pimeää aamulla. Mun lempi farkut tuntui kireiltä jaloissa(fck!!!) Keli oli kamala. Kaupassa oli hirveä tungos. Parkkipaikka oli melkein puolillaan kun kahdeksalta menin ostariin. Tajusin, että on tulossa tupla pyhä eli kaikki ihmiset käy tänään kaupassa. Poltin kaksi tupakkaa auton vieressä ja mietin kymmenen minuuttia uskallanko mennä kauppaan. Sinne meni kamalasti ihmisiä. Olin jo ajanut pitkän matkan ja herännyt tosi aikasin ni päätin marssia rohkeasti kauppaan. Nostin rahaa. Veropalautukset oli tullu! Jee, parikymppiä...

Kaupassa en uskaltanut katsella mitään vaan suunnistin suoraan ruokaosastolle ja otin kaikki ostoslistan tavarat. Olin päässyt jo autolle saakka ja huomasin, että olin unohtanut kanin heinät. Oli kamalan noloa mennä takaisin kauppaan ja ostaa pelkästään heinää. No jos joku tuttu näki mut ni ainakaan ne ei nähny mun ostavan mitään karkkia tai sipsejä vaan terveellistä heinää ;D

Ostin vain pepsi maxia, viilejä, omenoita ja mehukeittoa. En uskaltanut katsoa mitään muuta. Annan luvan itselleni ostaa kerran viikossa jotain ylimääräistä. Esim. pienen suklaarusina-askin, muffinin tai jotain muuta pientä makeeta. En mitään suklaalevyä tai pizzaa vetäse kerran viikossa vaan joain pientä palkkioksi.. Tänään unohdin katsoa kaupasta sitäkin..

Koko päivä on mennyt niin perseelleen.. Otin pari rauhottavaa, koska mun pää ei kestä jos masennus pääsee iskemään taas kunnolla ahdistuksen avulla. Tämä päivä taitaa mennä sisällä oleilussa. Lenkille lähden kunhan saan itseni kasaan ja itkun tuvotus lähtee kasvoilta pois.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kauppaan!


Humenna "saan" mennä kauppaan. Jipii. Se on ehkä jännittävin päivä viikossa. Käyn yleensä kerran viikossa isossa kaupassa. On tosi jännää laittaa herätyskello soimaan aikasin kun on oikea syykin olla aikaisin liikkeellä.

En meikkaa yleensä jos en näe ketään ihmisiä. En vaan viitsi. Kuka minua nyt katselisi kun olen vain kotona. Käyn niin harvoin kodin ulkopuolella että meikkaan vain pari kertaa viikossa. Siitä tulee vähän parempi mieli kun näkee itsensä pirteemmän näköisenä peilistä. Meikkivoiteella saa väsymyksen ja uupumisen pillotettua.. Sinisiä silmänalusia en ole onnistunut täysin peittämään. Pientä parannusta kuitenkin.

Yleensä lähden matkaan puoli 8 että ehdin kaikkien mummojen kanssa jonottamaan ovien avaamista ;) On turvallinen olo olla kaupassa aamulla kun tiedän tuttujen olevan töissä tai koulussa. En halua, että kukaan tuttu näkee mua edes katselemassa ruokia. Ne ajattelee kuitenkin, että ei ton tartteis syödä enään yhtään enempää. Hävettää. En halua että mua yhdistetään ruokaan.


Kaikkein ihaninta kauppareissuissa on sen suunnittelu. Kauppalistan kirjoittaminen ja aikataulun suunnittelu. Myös ruokien katseleminen on ihanaa. Muistella mille ne maistui joskus aikanaan mutta jättää ne kuitenkin hyllyyn. Joskus ne kauppatätit tulee kyllä kysymään multa että aionko mä ostaakin jotain. Mutta mä saan vain katsella, en koskea.

Kotiin mulle tulee kuitenkin vain n.10e tavaraa. Koko reissussa menee kolme tuntia yleensä kun tykkään ajella samalla keskustassa autolla ja ihmetellä. Ostan kaupasta aina ne samat tavarat. Porkkanoita, pepsi maxia, viiliä, mehukeittoa ja omenoita. Joskus jotain muuta jos tekee mieli.
Taitaa olla niin, että en lähde kauppareissulle ostaakseni ruokaa vaan katsellakseni ruokaa. Olen seko. Tiedetään...

En ole kirjottanu moneen päivään, koska oon yrittänyt vähän viroittaa itteäni koneelta. Vietän aivan liikaa aikaa koneella kirjottamassa kaikkea. Kirjoitan päivässä suunnilleen 5 postausta blogiin, mutta julkaisen enintään kaksi. Ne on pelkkiä ajatuksen virtaus- tekstejä ni en kehtaa paljastaa mun synkimpiä ajatuksia.
Seikkailen myös netissä ettimässä kuvia. Siinä menee tosi paljon aikaa. Oon ihan koukussa siihen. Nytkin on koneella ainakin 100 kuvaa ja silti on polte etsiä lisää.
Dataamisen sijaan oon seikkaillu kaupungilla eilen ja tänään. Otin pari rauhottavaa ennen kun lähdin matkaan ja ihmispelko muuttui melkein siedettäväksi. On se ihme ettei koko Helsingistä meinannut löytyä kanille tavaraa. Tiesin, ettei mun vakiokaupassa ole mitä haluan. Kiersin tosi kauan kunnes löysin sellaisen sopivan kopin kanille. Oli pakko myös ostaa uusi ruokakuppi. Ei mitään syytä, oon vaan kyllästynyt edelliseen. Tai Otto on ;) Olen koukussa niihin pieniin keraamisiin ruokakippoihin. Mun bupu on niin iso et sille voi ostaa koirillekin tarkotettuja kuppeja ja ne on niin ihania. Ne on söpön värisiä :) Ei siitä sen enempää..
Ei mun vieroittautuminen onnistunut, koska nyt on entistä suurempi polte kirjoittaa kun on niin paljon kerrottavaa koneelle..