Kauppaan!

Humenna "saan" mennä kauppaan. Jipii. Se on ehkä jännittävin päivä viikossa. Käyn yleensä kerran viikossa isossa kaupassa. On tosi jännää laittaa herätyskello soimaan aikasin kun on oikea syykin olla aikaisin liikkeellä.

En meikkaa yleensä jos en näe ketään ihmisiä. En vaan viitsi. Kuka minua nyt katselisi kun olen vain kotona. Käyn niin harvoin kodin ulkopuolella että meikkaan vain pari kertaa viikossa. Siitä tulee vähän parempi mieli kun näkee itsensä pirteemmän näköisenä peilistä. Meikkivoiteella saa väsymyksen ja uupumisen pillotettua.. Sinisiä silmänalusia en ole onnistunut täysin peittämään. Pientä parannusta kuitenkin.

Yleensä lähden matkaan puoli 8 että ehdin kaikkien mummojen kanssa jonottamaan ovien avaamista ;) On turvallinen olo olla kaupassa aamulla kun tiedän tuttujen olevan töissä tai koulussa. En halua, että kukaan tuttu näkee mua edes katselemassa ruokia. Ne ajattelee kuitenkin, että ei ton tartteis syödä enään yhtään enempää. Hävettää. En halua että mua yhdistetään ruokaan.

Kaikkein ihaninta kauppareissuissa on sen suunnittelu. Kauppalistan kirjoittaminen ja aikataulun suunnittelu. Myös ruokien katseleminen on ihanaa. Muistella mille ne maistui joskus aikanaan mutta jättää ne kuitenkin hyllyyn. Joskus ne kauppatätit tulee kyllä kysymään multa että aionko mä ostaakin jotain. Mutta mä saan vain katsella, en koskea.

Kotiin mulle tulee kuitenkin vain n.10e tavaraa. Koko reissussa menee kolme tuntia yleensä kun tykkään ajella samalla keskustassa autolla ja ihmetellä. Ostan kaupasta aina ne samat tavarat. Porkkanoita, pepsi maxia, viiliä, mehukeittoa ja omenoita. Joskus jotain muuta jos tekee mieli.

Taitaa olla niin, että en lähde kauppareissulle ostaakseni ruokaa vaan katsellakseni ruokaa. Olen seko. Tiedetään...