Levoton yö takana. Mun toinen seinänaapuri toi kaverinsa ilmeisesti alottelemaan sen luo ennen kun lähtivät baariin. Siellä oli taas e yks tosi kovaääninen mies. Olin jo makuuhuoneessa lukemassa enkä pystynyt keskittymään ollenkaan. Ihan kun se mies olisi ollu mun makuuhuoneen oven takana huutamassa. Kuulin joka ikisen sanan! Se oli ihan kännissä.

Kun naapurit lähti ni toiset seinänaapurit saapuivat baarista vähän ennen 2. Ne kävi suunnilleen varttitunnin välein tuuletusparvekkeella tupakalla. Siellä ei saisi edes tupakoida! Siinä on iso lappu ovessa. Ei siinä muuten mitään ollut, mutta se parvekkeen ovi pitää ihan kamalaa meteliä. Se menee kiinni kovalla räminällä ja lasi helisee. Heräsin aina siihen oven paukeeseen. Viimeisen kerran heräsin puoli 5. Ihme, että sain edes nukuttua mutta ei ollu kovin virkeä olo aamulla kun heräsin vähän väliä koko yön.

Vihaan sunnuntaita. Tämä päivä menee niin hitaasti ja se on yhtä tuskaa kun on masentava olo. Tuntuu ettei elämällä ole enään mitään merkitystä. En oikeasti haluaisi elää. Taidan olla elossa vain sen takia, etten halua pilata vanhempieni elämää. Jos tekisin itsarin ja tällä kertaa onnistuisin ni vanhemmat murtuisivat varmasti täysin. Olen heidän ainut lapsi kuitenkin. Mutta välillä unohdan tuon (tai en edes halua ajatella sitä) ja suunnittelen itsaria. Lähinnä haaveilen, että miten saisin kaiken tämän paskan loppumaan.

Lasipalaselle

Sinä ja sinun omenasi :)

Olet tärkeämpi kuin luuletkaan.

Ahdistaa kaikki. Ahdistaa! Ahdistaa! Ahdistaa ja suututtaa kun en voi laihtua nopeammin. En tiedä mitä voisin vielä edesauttaa laihtumista. No voisin aina liikkua enemmän, mutta en jaksa. Mulla ei ole yhtään energiaa jäljellä illalla, joten on vaikea lähteä vielä ylimääräiselle lenkille.

Haluaisin otta kaiken ylimääräisen läskin justohöylällä pois. Kun se olisikin niin helppoa. Haluan vaan niiin kovasti näistä läskeistä eroon. Hävettää katsoa itseä peilistä, koska se masentaa. Tekisi nyt oikeasti mieli mennä vaan piiloon ja tulla ulos kun olen laihempi. Kun olen laihtunut vähintään 3 kiloa, että painoindeksi alkaisi 15. Pitää vain tehdä se eikä valittaa koko ajan.!

Olen odottanut tätä päivää jo kauan. Pelkään että tulen pettymään. Toivon liikoja eikä mikään toimi sitten toivotulla avalla. Ei siitä sen enempää...

anonyymi: onnistuin jotenkin poistamaan kommenttisi. Ei ollut tarkoitus. Cassie nimi ei ole kokonaan Skins-sarjasta :D Mun oikean nimen loppuosa on sama ni se kuulostaa vähän cassielle. Mun isä on englantilaissyntyinen ni mulla ei ole ihan täysin suomalaista nimeä..

Voimat pois

Kiireinen päivä takana. Kävin ensin Lahdessa kaverin luona kyläilemässä. Minulla on vain kolme hyvää kaveria jäljellä. Kaikki muut "kaverit" ovat lähinnä tuttuja nykyään. Eli moikataan kun tavataan ja keskustellaan muutamalla lauseella. Tämä Lahdessa asuva kaveri on oikeastaan paras kaverini ja oli mukava nähdä. Kammoan kaikkia sosiaalisia tilanteita hyvien kaverinienkin kanssa, mutta tämän kaverin kanssa on oikeasti mukava olla.

Käytiin kiertelemässä hänen koulullaan ja työpaikalla. Oltiin lahdessa vain pari tuntia ja tultiin sitten hesaan. Kaveri lähtee myöhään illalla lentäen Norjaan ni heitin hänet lenokentälle. Meillä oli päivä aikaa täällä helsingissä ni näyttelin sitten oman kotikaupunkini nähtävyyksiä. Ajeltiin ensin autolla paikasta toiseen, käytiin mun asunnolla ja vein hänet vielä shoppilemaan keskustaan. Toimin keskustassa oppaana ja vein hänet kaikkiin vaatekauppoihin.

Itse en osannut katsella mitään vaatteita saatikka sitten ostaa mitään. Kaverilla meni hetkessä reilu pari sataa euroa. Kaikki vaatteet oli sellaisia, että voin pitää niitä sitten kun olen laihtunut vielä ainakin 5 kiloa. En edes kehdannut ottaa vaatteita käsiin, koska tuntui että kaikki kaupassa olijat tuijottivat minua ja sanoivat mielessään että tuo tyttö näyttäisi makkaralle tuossa paidassa. Koko päivän pidin sitä "kaikki on kivaa, kaikki on hyvin, olen iloinen" esitystä yllä. Oli vaikeaa hymyillä ja puhua niin paljon. Poskiin sattuu.

Oltiin keskustassa viisi tuntia ja pysähdyttiin vain kerran istumaan kahvilaan. Kaveri otti kahvin ja täytetyn patongin. Hän sanoi, että tänään onkin ihan "laihdutuspäivä" kun syön vain patongin lounaaksi. Laihdutuspäivä?? Mulle yksi patonki olisi ahmimispäivä eikä laihdutuspäivä. Noin ne normaalit ihmiset kai syö.... Otin kahvilassa lasin vettä ja piparin. Sen piparinkin sain pala kerrallaan piilotettua hihaan piilotettuun paperiin.

Kahvilan jälkeen vein hänet lentokentälle. Matkalla sinne hän kysyi miten voin. Siis miten oikeasti voin, masennuksen ja syömisen suhteen. Kaverini tietää jotain sairaalajaksoistani, mutta ei kaikkea. Kerroin hänele melkein rehellisesti miten voin. Eli en hyvin. Kerroin miten vaikeaa on elää kaiken tämän paskan kanssa. Jotenkin erehdyin kertomaan miten olen joskus ollut lepositeissä sairaalassa. Siinä vaiheesa tiesin kertoneeni liikaa. Hän oli aika järkyttynyt ja hiljainen loppumatkan. Hän yleensä puhuu tauotta ja nauraa kaikelle, mutta yhtäkkiä hän vakavoitui. Miksi helvetissä menen aina möläyttämään liikaa? Omat ovat ongelmani eikä kenenkään muun pitäisi niitä murehtia. Olen läski saatanan idiootti! Pelottaa, että menetin taas yhden kaverin. Oma on vikani!!!
Koko päivä on tuntunut niin raskaalle ja teennäiselle. En olisi jaksanut esittää iloista, mutta oli pakko. Se vei energiaa ihan sikana. Kun ajelin lentokentältä takasin ni tajusin yhtäkkiä, että en ollut syönyt koko päivänä mitään. Paitsi aamulla puolet jugurttipurkista. Olin unohtanut syömisen. Miten siinä niin kävi? Ei ole nälkä eikä tee mieli syödä enää mitään. Hyvä niin.

Kävin vilä äsken vaakalla vaikka tiedän sen olevan virhe iltaisin. MUTTA paino oli laskenut 1,7kg aamuisesta lukemasta!! wtf?
Väsyttää kamalasti ja voimat on pois.

Kamala yö

Viime yö oli aivan järkyttävän tuskainen. Menin puoli 1 jumpan jälkeen sänkyyn lukemaan. Kävin ylikierroksilla kuten aina kahdentoista jälkeen. En saanut millään unta. Jalkojakin pakotti kamalasti, koska kävin melkein kahen tunnin lenkillä illalla. Tuntui, että joku puristelisi jalkoja ja otin 600mg buranan. Lääkkeestä ei tullut mitään vaikutusta tunnin kuluttua. Tein 150 vatsaliikettä. Otin toisen samanvahvuisen buranan. Join mehua. Se alkoi närästämään(?). Tuli puristava tunne kurkkuun ja mahanesteet nousi kurkkuun. Join vettä melkein puoli litraa seuraavan tunnin aikana. Kävin vessassa. Tein toiset 150 vatsaa. Närästys ei helpottanut. Otin mahansuoja lääkkeen. Menin vieläkin ylikierroksilla vaikka olin tosi väsynyt. Katsoin kelloa kun kuulin lehdenjakajan tulevan. Se oli vähän yli 4. Pyörin sängyssä ja kello oli 5.25 kun viimeisen kerran katsoin kelloa. Heräsin herätyskellon ääneen 9.15 ja olin kuoleman väsynyt. Nousin sängystä ylös vasta yhdeltätoista vaikka en saanut enää unta.

ön aikana poltin melkein askin tupakkaa. Oli kamalaa katsoa peilistä naamaa kun olin ihan tuvonnut ja silmät muurautuneet melkein umpeen. Onneksi saan olla vain kotona tänään ni ei tarvitse näyttää mun turvonneita silmiä kenellekään. Jos minulla olisi ollut okin meno tänään ni olisin ottanut unilääkkeen. Mutta en halunnut, koska säästeleni niitä myöhemmäksi jos on joku aamu pakko herätä levänneenä.

Onneksi saan olla kotona tämän päivän. Katselen loput leffat jos silmät pysyy auki. On kamala olo kun väsyttää, mutta ei nukuta. Rasittavaa...

Nyt saa olla hetken rauhassa, koska sain melkein kaikki joulukortit valmiiksi, vaihdoin petivaatteet ja tein vielä 250 vatsaa. Kaikki energia meni tossa, mutta kohta saa mennä raikkaan puhtaaseen petiin lukemaan.

Viime yönä (tai aamulla) heräsin puoli 6 ja olo oli virkä. Olisin voinut nousta jo suorittamaan aamurutiinit, mutta päätin vielä jatkaa unia. Pyörin ja pyörin sängyssä kunnes tunnin päästä sain taas unta. Herätyskello soi puoli 9, mutta en saanut leveää persettäni nostettua sängystä. Olin rättiväsynyt. Miten voi olla, että kuuden aikoihin olin virkeä ja parin tunnin päästä olin puolikuollut.? Nukuin kymmeneen ja yritin saada päivän käyntiin. Mikään ei toiminut kun olin niin väsynyt..

Ugh. Lenkille....

Ei nukkumaan ennen lenkkiä

Tekisi kamalasti mieli mennä jo sänkyyn lukemaan. Oon monesti miettiny miten paljon odotan aina päivän aikanan sitä hetkeä kun saan mennä nukkumaan. On ihanaa painaa pää tyynyyn ja lukea mun superhyper jännää kirjaa. Oikeastaan odotan sitä kirjan lukemista enemmän kuin nukkumista. Päivällä on vaikea lukea, koska sammun heti. Ei kivaa..

Mut nyt meen kävelemään tonne pakkaseen ni saan mielenrauhan ennen kun luovutan tältä päivältä.

Ikävä :'(

Mulla on kamala ikävä rakasta harrastustani. Oon harrastanut balettia 7 vuotiaasta lähtien, mutta en ole käynyt salilla kahteen vuoteen. Eli ehdin harrastaa 14 vuotta. Kaipaan sitä niiiiin paljon! Siitä on vaikea kirjoittaakin ja sen takia en ole baletista maininnut aikaisemmin. Haluaisin vain unohtaa koko baletin, ettei tulisi ikävä sitä. Mutta se on mahdotonta. Jouduin lopettamaan harjoituksissa käymisen, koska jouduin hoitoon anoreksian vuoksi. Oikeastaan sain kiellon osallistua harjoituksiin pari kuukautta ennen sairaalaa. Silloisen ohjaajan mielestä olin liian laiha ja heikko käymään harjoituksissa.

Se oli kyllä tuskaa, koska mun lihakset kramppaili koko ajan, heikotti ja keskittymiskyky oli kadonnut. Pyörryin yhteensä kolme kertaa harjoituksissa ja se viimeinen pyörtyminen viimeinen pisara mun ohjaajalle. Mun paino oli 44kg ja painoindeksi 14.7. Se ei edes ollu mun alin paino ja silti multa otettiin rakkain harrastus pois ja lukittiin sairaalaan. Harjoitukset oli kolme kertaa viikossa, mutta harjoittelin kotonakin eli harjoitteluun meni 18 tuntia viikossa. Joskus enemmänkin. Se oli kuin huumetta. Uppuduin täysin tanssimiseen ja kaikki muu unohtui. Kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan sitä jännitystä ennen näytöstä.

Haluaisin niin laittaa päälle treenivaatteet ja marssia salille. Mutta kun en saa. Ohjaaja sanoi, että olen tervetullut harjoituksiin kun painoindeksini on pysynyt 17.5 kuukauden verran. Mikä lääkäri sekin luulee olevansa? Tosi kieroa pyytää mua lihoamaan ja säilyttää se sama paino kuukauden. Ei ole reilua. Olin paljon itsevarmempi kun olin hoikempi. Pystyin keskittymään treeniin kun en hävennyt vartaloani niin paljon.

Kaipaan sitä kaikkea baletissa. Täydellisyyden tavoittelua, musiikkia ja kauneutta.

Vihollinen tuhottu!

Hahaa! Ostin eilen kaksi pussia karkkia. Toisessa pussissa oli sokerittomia karkkeja ja mun lemppareita. Laskin, että siinä pussissa oli n.400kcal. Sen pussin söin eilen. Ostin sen toisen pussin ja säästin tälle päivälle. Siinä oli suurimmaksi osaksi valkosuklaalla kuorrutettuja banaanilastuja ja muuta suklaajuttuja. Oli niin ällö olo aamulla eilisistä karkeista, että tuhosin tälle päivälle säästetyn pussin. Olen niin vinsahtanut, että pidän jääkaapissa salaattikastiketta, mistä on päiväys mennyt umpeen monta kuukautta sitten. Kaadan aina sitä salaattikastiketta "kiellettyjen" ruokien sekaan. Eipä tee mieli enään mennä dyykkailemaan roskia. Kun ne esim. karkit lilluu pussissa vanhentuneen salaattikastikkeen kanssa ni ei ole mitään vaaraa, että söisin niitä enää.

Olen joskus herkkuihin retkahtamisen jälkeen heittänyt kaiken roskiin. Seuraavana aamuna olen löytänyt itseni kaivelemassa roskapussia ja syönyt loput herkut. (siis ne mitkä ei ole saastunet muista roskista)

Nyt on hyvä olo kun ei ole sitä karkkipussia keittiön kaapissa kuiskailemassa mun nimeä...

Karkkipäivä

Miksi menin syömään karkkia tänään??? Olen koko viikon suunnitellut meneväni makuuniin ostamaan karkkia, koska en oo karkkia syönyt vähään aikaan. Kävin sitten ostamassa pienen pussin ja söin sen kun katsoin leffaa. 7 leffaa 10e 8) Nyt on kamala morkkis... Miksi edes söin kun ei tehnyt mieli? Oon idiootti. Maha on turvonnut ja ihoa kihelmöi. Se on varmasti sitä rasvan kertymistä noista karkeista. ääääääääh!! Mulla ei ole ollut nälkä moneen päivään. Ei ole edes tehnyt mieli mitään. Kävin kaupassa tänäänkin eikä tehnyt mieli ottaa mitään herkkuja mukaan. Kamala jano on koko ajan ni vettä oon juonut aika paljon. Sekin pelottaa, koska tuntuu että se vesi turvottaa jos juo liikaa.

En voi mennä vielä nukkumaan, koska sillon palaa vähemmän kaloreita ja ne karkit muuttuu heti rasvaklönteiksi mun mahaan ja reisiin. On pakko lähteä liikkumaan. Mutku ulkona on kyyyyylmääää!

Lähtee järki tästä ahdistuksesta! Meen palelluttamaan itteni ulos. Sitten on ihana käpertyä lämpimään täkkiin ja ottaa pupu patteriksi kainaloon.

Heitin flipat

Kävin viemässä roskat ulos äsken ja lensin tyylillä voltin kautta perseelleni. Tuomareilta olisin saanut täyden kympin voltista... Laskeuduin häntäluun päälle ja siihen sattuu ihan sikana. Se on jo muutenkin ruhjeilla kun oon tehnyt vatsoja ja istunut kovalla lattialla.
Löysin lääkekaapista vanhan kolmiolääkkeen. Nyt tohon häntäluuhun koskee vielä päänsäryn lisäksi ni oli pakko ottaa se lääke. Kivut on poissa ja olo energinen. Voikun olisi tällainen kolmiolääke "high" koko ajan. Ahdistus lieveni huomattavasti. On säälittävää kun ainut keino saada maailma näyttämään valoisammalle on kolmiolääke. En halua, että synkkä olo palaa.
Toinen postaus jo tänään. Kerron teille heti jos jotain maata järisyttävää, kuten toi kaatuminen, tapahtuu ;)

Au!

Heräsin taas päänsärkyyn. Miksi ihmeessä mulle tulee juuri nyt kovia päänsärkyjä kun ei mulla oo koskaan aikaisemmin ollut niitä.?! Ikinä ei ole ollut migreeniä tai muuta vastaavaa. Ja se särky menee buranalla pois. No tänäänpä mulla ei ollut enää buranoita kaapissa. En jaksa millään laittaa itteäni sellaseen kuntoon, että uskaltaisin mennä ihmisten ilmoille. Pitäisi käydä suihkussa, mutta vihaan sitä yli kaiken. Pitäisi meikata, mutta kädet on niin jumissa, ettei ne nouse naaman korkeudelle. Sitten vielä pitäisi laittaa farkut jalkaan, mutta ulkona on liian kylmä. Tuulihousutkin on likaiset etten kehtaa niitä laittaa jalkaan. Mikään ei onnistu tänään. Argh! Mä tarviin henkilökohtaisen avustajan, joka kävisi apteekissa ja kaupassa mun puolesta. Pyykitkin se voisi pestä. Onko vapaaehtoisia?? ;)

Painajaisia2

Heräsin aamulla vähän yli viisi kun näin pahaa unta. Se oli tosi sekavaa... Entinen poikaystäväni kaatoi sulatettua kiehuvaa metallia jaloilleen. Vanha kaverini oli tv-ohjelmissa kun se oli tullut parhaaksi kaveriksi miss suomen ja mallikoulun voittajan kanssa. En jaksa edes muistella enempää, niin kauheita ne unet oli. Kun nousin sängystä ja kävin vessassa ni olin täysin hereillä. Väsytti kamalasti, mutta ei ollut tokkurainen olo kuin yleensä. Jostain uhmeen syystä mun mielessä toistui koko ajan yksi lause. "fat figured f*ck". Siis miksi ihmeessä???!!!?? Mistä sen sain päähäni ja miksi se soi päässä kun heräsin. Toistin sitä lausetta melkein ääneen. Pyörin sängyssä, koska maha kramppaili eilen illalla otetuista laksoista. Heräsin sitten kymmeneltä ja olin aivan poikki. Olen lukenut koko päivän ja tuskaillut mahakipua. Laksat päättivät toimia 18 tuntia niiden ottamisen jälkeen. Kivakiva.. Se mahakipu on kamalinta mitä tiedän, mutta nyt on ainakin tyhjä olo vaikka vielä turvottaakin. Tyhjä olo voittaa mahakrampit. Pitäisi jumpata, mutta mun kädet ja rinta on liian kipeet. Oon tehnyt liikaa punnerruksia enkä ole venytellyt. Onneksi vatsaliikkeet onnistuu.

Toivottavasti nämä kuvat mitä julkaisen tekstien kanssa ei ole liian "ana"-tyylisiä. En todellakaan halua julkaista mitään thinspo kuvia, koska en voi itsekään sietää niitä. Kun etsii tiettyyn aihepiiriin kuuluvia kuvia ni tulee vastaan niitä thinspoja. Itse rakastan tosi synkkiä ja kauniita kuvia. Jotkut kuvat kuvaavat niin mahtavasti omia tunteita, että on pakko julkaista vaikka siinä olisi vähän thinspoakin mukana. (En keksinyt yhtään monimutkaisempaa tapaa kirjoittaa...)

Mokasin taas

Aamu alkoi lupaavasti. Jaksoin herätä jo kaheksalta ja olin yllättävän virkeä. Paino oli 300g laskenut sunnuntaista. Meikkasin ensimmäisen kerran neljään päivään. Hiukset oli vielä puhtaat vaikka en pessyt niitä eilen. Laitoin ylleni upouuden talvitakin eikä se olekaan niin kamala mitä ajattelin. Kaivoin farkut "laihat housut"-pinosta. Ne oli mun, ja on vieläkin, lempifarkut. H&M:n loyal tummansiniset farkut kokoa 26''/34''. Ne on just sopivan malliset kun lahkeet ei ole aivan pillilahkeet mutta vähän kapeat. Mua on pelottanut jo kauan kokeilla niitä jalkaan. Kesän aikana oon lihonnut kolme kg ni olin varma ettei ne mahdu mun jalkaan. (Painoindeksi nousi 16->17)Mutta ne mahtui! Ei ollu edes tiukat. Miten voi olla mahdollista? Leijuin taivaissa koko päivän vain koska mahduin lempifarkkuihini. Seuraava tavoite on mahtua niihin 24 tuumasiin farkkuihin...

Olin tyytyväinen kun en näyttänyt aivan kammottavalle. Tavoitteena on aina pukeutua mahdollisimman tavallisesti, koska en halua herättää huomiota. En halua erota joukosta. En halua, että kukaan näkee miten läskini lyllyvät. No, kaikkihan sen näkee mikä paksukainen olen..

Menin kaupassa käymään autolla. Halusin mennä isompaan kauppaan kuin tuohon lähikauppaan. Isossa kaupassa menee kauemmin aikaa, koska katselen jokaisen hyllyn läpi. Saan kiksejä kun katselen kaikkia niitä ruokia mitä en saa syödä. Meni varmaan 90 minuuttia, että pääsin kassalle. Mukaan lähti sokerittomia läkeroleja ja sisuja, porkkanoita, viilejä, 4 pulloa pepsi maxia ja tupakkakartonki. Kaikki turvallista.

Päivä meni pahasti pilalle kun äiti tuli käymään ja toi leipomosta kaikkea. Söin pullan ja kääretortun. Kyllä, kokonaisen kääretortun. No se oli pieni kääretorttu, mutta se oli varmasti ainakin neljälle ihmiselle tarkoitettu. Olin aamulla niin motivoitunut kun vastustin kaikkia kiusauksia. Pärjäsin pepsi maxilla ilta viiteen saakka. Sitten pilasin koko päivän. Fck!

Kamala olo nousee huippuunsa illalla. Koko päivä menee heräillessä. Energiaa ei riitä mihinkään ja päädyn istumaan nojatuolissani koko päivän. Klo23 heräsin täysin ja silloi alkoi kunnon ahdistus. Itkin, itkin´ja itkin vielä lisää. Nyt menen sellaisilla kierroksilla, että en voi käydä nukkumaan. Väsyttää helvetisti, mutta ei nukuta. Ahdistaa kun en jaksa lähteä lenkille. Tiedän,että en jaksa enää palata lenkiltä, koska olen pyörtynyt jollekin polulle. Voimia ei ole mihinkään. Tulee mieleen mitä huomenna maanantaina pitäisi tehdä ja mihin pitäisi soittaa. Aamulla en muista noista ensimmäistäkään ja puhelut jäävät tekemättä. Eikä aamulla ole rohkeutta tehdä mitään.

Argh!! Paino on junnannu paikoillaan. Välillä lihon parisataa grammaa ja välillä laihdun sen. Painon on mentävä vain alas! Yritän välttää laksoja ja juoda mahd. paljon vettä, että painon lasku etenisi paremmin. Jos tuo ei toimi ni lopetan kaiken. Laksayliannostuksia, nestehukkaa, puhdasta paastoamista. Jos ei hyvällä ni sitten pahalla!

Inhottava olo. Ärsyttää ihan hitosti kaikki! Näin sekavia unia, jotka oli enimmäkseen negatiivisia. Menee ainakin 15 minuuttia aamulla kun on herännyt ennen kun tajuan että unet on loppu. Niistä jää se inhottava olo. Tuntuu kuin unet olisi tapahtunu ihan oikeessa elämässä.
Musiikkikanavalta tulee kamalaa musiikkia, ihan hirveetä.
En tykkää säästä ulkona. Siellä ei ole kivan näköistäkään.
Kone on hidas.
Masentaa kunnolla. Mikään ei ole kivaa.. En haluaisi olla hereillä, koska en jaksa tätä oloa. Voimat on kadoksissa, en jaksa edes parvekkeelle hinata läskiä persettäni.
En jaksa tätä oloa. Jospa elämä tuntuisi valoisammalta jos otan opamoxin..

Mikä ihme hinku minulla on mennä kauppaan.?! Koko ajan pyörii mielessä, että on päästävä kauppaan kun on nälkä. Jos menisin kauppaan ni ostaisin sieltä vain turvaruokia, joita jääkaappi on pullollaan. On 3 tölkkiä mehukeittoa, viilejä, juotavaa jugurttia, ananas tölkkejä, jne. Kulhossa on 2 omenaa mitkä on jo kurttuisia. Porkkanoita on 4 puolen kilon pussia. Kerään koko ajan lisää tavaraa jääkaappiin vaikka ei tarvitsisi. Heitän joka päivä roskiin vanhaksi menneitä tuotteita.

Ostan aina kaupasta samoja tavaroita, mutta en kuitenkaan ehdi syömään niitä. Keräilen liikaa vähäkalorisia ruokia! Olen ostanut ainakin neljä kertaa omenoita ja kaikki olen heittänyt bioastiaan, koska ne ehtii vanhentua. Silti ostan aina omenita kaupasta JOS vaikka tekisikin mieli syödä niitä myöhemmin. Samalla tavalla ostan porkkanoita, jugurtteja ja muuta. Suurin osa menee roskiin.

Miksi edes ostan varalle ruokaa, koska rahaa on tosi vähän. Minulle jää alle satanen kuukaudessa ruokaan. Jos ostan jotain muuta, esim.vaatteita, ne rahat lähtee ruokarahoista. tekisi mieli ostaa jotain lehtiä tai muuta kivaa, mutta ilmeisesti kulutan vähäiset rahani ruokiin, jotka heitän roskiin. Olen niin fiksu...

Ok

Ahdistus hellitti taas vähäksi aikaa. Otin 2 diapamia kerralla ja myöhemmin otan vielä yhden. On ihan hyvä olo, rento. En jaksa edes välittää siitä, että söin puolet viilistä vaikka kello on vasta 12. Jaksoin jopa innostua joulukorttien teosta. Teen itse kaikki joulukortit. Yhteensä 30-40. Teen porukoiden kortit. Itse lähetän vain parille. Ei mulla ole enempää kavereita enää. Kävin eilen ostamassa kaikkia tarvikkeita. Niistä korteista pitäisi tulla tosi hienoja kun löysin ihania tarroja ja koristeita. Rakastan tehdä käsilläni kaikkea. Olen aina tehnyt kaikki meidän perheen kortit. Onnittelut, joulu, pääsiäinen, mun lakkiaiset...

Nightwishin Amaranth(?) on ihana video. MTV soi taustlla.. Se enkeli on kaunis ja symbolinen.

Aika kuluu

Siis miten voi olla jo tiistai-ilta? Vasta äsken kirosin sitä että viikonloppu alkaa. Sitten sunnutai-iltana tuli mukava olo kun uusi viikko oli jo niin lähellä. Mutta mihin maanantai hävisi? Ja tämä tiistai? Eilen kuljin ympäri kaupunkia hoitelemassa asioita. Päivä hurahti nopeasti ohi. Tänään olen taas pelleillyt rauhottavien kanssa ni en ole saanut mitään aikaseks. Mulla olisi niin paljon tekemistä kotona, mutta en jaksa. Tekisi mieli lukea kirjaa tai alkaa tekemään joulukortteja, mutta en vain saa itseäni liikkeelle. Joten vietän päivät koneella tai telkkaria katsellen.

Oon luuseri.

Läskittää

Oikeesti oon läski paska pomppulinna! Vihaan mun vartaloa. Se on liian pyöreä. Oon liian paksunahkainen. Tuntuu, että näen todenmukaisen kuvan kun katson itseäni peilistä. Huomaan missä näkyy luut, mutta samalla näen miten läskiä on kertynyt alaselkään ja muualle keskivartaloon. Näen vielä rintakehän luut mutta en samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kaikesta on tullut pyöreämpää. Vartalo on turvonnut ja tullut pehmeämmäksi. Vihaan tätä. Haluan oikeasti leikata kaiken ylimääräisen pois. Kumpa voisin muokata itseäni samalla tavalla kun saviveistosta muotoillaan. Otetaan vain ylimääräinen pois. Miksi elämä ei ole niin helppoa? En uskalla peilailla itseäni, koska siitä tulee paniikki ja pakokauhu.

Ihan itsarifiilis ei ole vaikka paino masentaakin liikaa. Paino on tippunut sen verran viimeaikoina , että BMI on ihan turvallisesti takaisin 16 puolella. Pelkäsin, että se jäisi jumimaan siihen 17.1, mutta onneksi ei. Vedän kyllä itseni hirteen jos paino lähtee nousemaan tai jumii. Mun on pakko laihtua sinne tavoitteeseen. Pakko. En jaksa elää tämän ainaisen masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Suurin syy noihin on mun paino. Kaipaan sitä tunnetta kun ei tarvitse hävetä omaa vartaloa. Olin niin paljon tyytyväisempi kun painoindeksi oli 14,9. Sinne haluan takaisin ja vielä pidemmällekin..

Tekstistä tuli hieman sekava. Nukahtamislääke alkaa vaikuttaa ja on vähän viri-viri-tööt-tööt olo.. Oon muokkaillu tekstiä vähän sieltä ja täältä ni nyt se on entistä sekavampi. Meikä painuu parvekkeen kautta nukkumaan. Huomenna kauppaan :)

Sain tietää, että eräs mun lapsuuden kaveri on muuttanu Helsinkiin. Ollaan asuttu samassa kaupunginosassa jo kaksi kuukautta. Ensin hän laittoi viestiä facebookissa ja soitti eilen illalla. Ei olla puhuttu varmaan kolmeen vuoteen. Naamakirjassa ollaan aina päivitelty miten ei olla nähty pitkään aikaan ja olisi kiva tavata. Eilen sitten sovittiin puhelimessa, että nähtäis tänään illalla. Yritin olla mahdollisimman pirteän kuuloinen, koska en halunnut että hän loukkaantuisi.
Vihaan sitä kun puhelin soi.
Vihaan tavata vanhoja kavereita.
Vihaan itseäni kun en keksi mitään mielenkiintoista puhuttavaa.
En halunnut loukata, joten sanoin että tottakai olisi tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa. Valehtelin.. Mikä mua vaivaa? Haluaisin vaan olla yksin. Sillon en pääse nolaamaan itseäni. Eikä energiaa riitä pitämään yllä keskustelua. Mulle ei oo tapahtunu mitään mielenkiintoista. Olin koulussa Tampereella 4 vuotta. Jipii, siinä ei ole keskustelun aihetta pitkäksi aikaa. En poistunut asunnosta muualle kuin kouluun. Ei ole mitään hurjia biletys tarinoita...

Huh, pelottaa.

Tämä päivä on liian pitkä. Kello on vasta vaille kuusi. Hämää kun tulee pimeetä niin aikaisin. Voi kun kello olisi edes 23. Tai edes 22 ni voisin mennä sänkyyn makaamaan ja odottamaan kello 1.
Heräsin tänään vasta iltapäivällä. (Nousin jo seitsemältä aamulla mutta meni vähäsen aikaa ennen kun aivot alkoi toimimaan..) Ehkä tää jumitus johtuu noista mielialalääkkeistä..joita on paaljon. Uskalsin soittaa äitille vasta neljältä että se tois kaupasta mulle porkkanoita. En ikinä uskaltais mennä viikonloppuna kauppaan. Liikaa ihmisiä... Äitin piti tuoda porkkanoita. Ei mitään muuta. Mutta mitä siinä kauppakassissa olikaan.. Kevytmaitoa(se menee vessanpöntöstä alas), laku, jugurttia,porkkanoita, jäätelökakku(siis eikö äiti tunne mua ollenkaan?) ja vielä subi. Hymyilin nätisti kun äiti toi kauppakassin mulle. Otin kassista porkkanapussin ja jugurtin. Muut vein suoraan pihalle roskikseen. Äiti tuo mulle aina kaikkia herkkuja eikä mitään kevyttuotteita. Se yrittää saada mut lihoamaan ostamalla korkeakalorisia tuotteita. Ihan kun en huomaisi sitä.. En tod syö kokonaista jäätelökakkua..

No means no, äiti!

Mutta sainpahan ainakin mun porkkanat. Olen koukussa porkkanaan. Pupun vika kun se syö melkeimpä vain porkkanaa tuoreista vihanneksista.. :)
Toivottavasti huominen menisi nopeammin kuin tämä päivä. Ja toivon tosissaan etten herää huomen aamuna siihen ku naapuri kuuntelee jumalanpalvelusta voluumi täysillä..

Aamut

Miksi aamujen pitää olla niin vidun vaikeita? Vihaan nousta aamulla sängystä ylös. Väsyttää niin kamalasti enkä saa mitään aikaseksi.

Olen kerännyt kamalasti kirjoja jotka pitäisi lukea.

Koneella on linkkejä suosikeissa jotka pitäisi tutkia.

Vanhat kasetit pitäisi polttaa DVDille.

Digiboksissa on yli 30 tuntia tallennettuja ohjelmia jotka pitäisi katsoa.

Kaikki paperit (kuten Kela, sossu, työkkäri,sairaala) pitäisi järjestellä kansioihin.

Suunnittelen aina iltaisin mitä tekisin seuraavana päivänä, mutta kun herään aamulla ni mikään ei tunnu enää kivalle. Jos olen sopinut tapaamisen aamuksi kaverin kanssa ni perun sen aika varmasti. Herään kunnolla vasta neljän aikoihin iltapäivällä. Silloin uskallan tehdä ne suunnittelemani asiat, kuten sossuun tai lääkärille soittaminen. Huono juttu on vaan se, että toimistot on menny kiinni siihen mennessä. En ole uskaltanut soittaa, koska olen ihan jumissa aamulla. En pysty muodostamaan lauseita ja kaikki sanat on kadoksissa. Ihmisille puhuminen on tosi pelottavaa koska nolostun helposti. Vaikka puhuisin puhelimessa jonkun toimistotätin kanssa jota en tule koskaan tapaamaan ni silti hävettää kun alan änkyttänään.

Aamut menee koomassa. Mikään ei tunnu miltään. Edellisenä iltana kivalle tuntuneet asiat ei tunnu enään millekään aamulla. Sitten kun saan itseni kasaan iltapäivällä ni on liian myöhäistä tehdä mitään...

Tarvitsen usean tunnin aikaa valmistautua esim. kaverin tapaamiseen tai kelassa käymiseen aamulla tai edes päivällä. Iltapäivällä pystyisin tekemään melkein mitä vaan.

Eilinen teksti ei kyllä kuvaa minua yhään. En ole tehnyt samanlaista temppua kuin kaksi kertaa ja niistäkin on aikaa pari vuotta. En todellakaan turvaudu pulloon jos ahdistaa. Vihaan alkoholia ja sen makua. Hyi! Puistattaa kun muistelen mille se maistuu ja mille se tuntuu mahassa. Tollasia sekoiluja en harrasta usein. Eilen meni vaan överiksi.
Toivottavasti tänään on parempi päivä, koska huomenna on jo psyk.lääkäkärin kanssa tapaaminen. En voi varmaan muuta ajatellakaan tänään.

Olo on epätoivoinen. Oli pakko päästä tästä asunnosta pois ni lähdin kävelemään keskustaan. Päivän aikana olen itkenyt, suunnitellut itsariyritystä, tuijottanut tyhjää ja itkenyt enemmän. Rauhottavat on loppu ja sen huomaa ahdistuksessa. Olin epätoivoinen ja tarkistin mitä viinaa löytyisi kaappien perältä. En ota alkoholia usein. Kerran tai kaksi vuodessa. En vain kestä sitä makua. Se maku jää lillumaan suuhun ja oksennan sen takia. Olisin todella huono alkoholisti, koska en saa sitä viinaa pysymään sisällä kuin puoli tuntia. Tänään join 3 desiä salmaria. Menin makaamaan sohvalle ja odoton oksettavan olon menevän pois. Se meni. Alko nousi hyvin päähän, koska en ollut syönyt yhtikäs mitään. Viimeeksi söin eilen kuudelta. Hoipertelin huoneesta toiseen ja itkin. Kaivoin vaatekomerosta laukun, jossa pidän vanhoja lääkkeitä. Laskin monta nappia on jäljellä. Ne riittäisi.

Huone heitti volttia ja alkoi ahdistamaan. Menin ulos ensin tupakalle ja päätin lähteä kävelemään. Kävelin ympäri keskustaa. Ja arvatkaa miksi kävelin siellä!?? Etsin apua. Halusin, että vastaan tulisi poliisiauto ja ne veisi mut paikkaan missä olisin turvassa itseltäni. Yhtään poliisia ei tullut vastaan ja hyväksyin sen faktan, että kukaan ei todellakaan halua auttaa. Miksi en voi jo ymmärtää, että minua ei tulla auttamaan, koska kuka välittäisi?? Se on vain hyväksyttävä eikä sille voi mitään.

Ajatukset alkaa jo selviämään, koska olen oksunut koko vatsan sisällön vessanpönttöön.

Tekstistä tuli aika pelottava. En ole oikeasti näin paha ihminen. Teen tämän kaikessa hiljaisuudessa.

Ei voi olla!

Kävin eilen ja tänään aamulla vaa'alla. Otan aina aamupainon, koska niitä vaa'an lukemia voi verrata keskenään ja silloin saa todenmukaisen painon. En voi uskoa, että mun paino oli laskenut eilisestä lukemasta 0,5kg. Söin todella reilusti eilen: ainakin 1000+ kaloria. Oksusin osan, koska tuli niin paha ahdistuskohtaus. Miten voi olla, että paino on jumittanut kun olen syönyt joka päivä enintään 500 kaloria ja nyt kun possuilin sen 1000+ kaloria ni paino tippui??? Tuntuu, että laihduttamisessa ei ole mitään logiikkaa. Luulisi, että paino tippuu kun syö liian vähän ja nousee kun syö liian paljon. En tiiä... Tämä on liian vaikeeta, koska mun keho temppuilee.

Otin pari rauhottavaa, koska on karsee olo. Levoton mutta voimaton. Inhottaa vaan se, että opamox ja diapam väsyttää niin paljon, että sammun melkein heti lääkkeen ottamisen jälkeen. Puolikkaasta pilleristä ei ole mitään apua, mutta kokonaisesta pilleristä lähtee taju. Olen monta kertaa nukahtanut tähän mun nojatuoliin istualleen. Nyt on ihan voimaton olo siitä opamoxista ja on varmasti pakko ryömiä sänkyyn kohta. Parempi on kuitenkin nukkua kuin ei tarvitse kärsiä sietamattömasta olosta. Milloin tämä helvetti loppuu??

Taas uusia traumoja

Näin taas kamalia unia viime yönä. Karmeita. Painajaisia. Ekassa unessa oli vanha tosi hyvä ystäväni ja hänen/meidän kavereita. Oli huumeita. Poliisi luuli että ne huumeet oli minun ja vanhan kaverin. Mua jahdattiin. Yritin vältellä vanhaa kaveriani ettei mua pidätettäisi. Eksyin johonkin sokkeloiselle ihme klubille. Siellä oli isoja muovisia läpinäkyvä koneita. Jos koneeseen laittoi jonkun palikan ni se kone imaisi ihmisen sinne ja se joutui tehosekoittimeen.! Siellä oli hirveesti hymyileviä tyttöjä jotka jonotti niihin koneisiin. Sit ne tehosekottimella muussatut tytöt oli näytillä siellä seinillä purkeissa. Se näky oli jotain todella kamalaa!

Heräsin siinä vaiheessa ja oli pakko nousta ylös. Purskahdin itkuun kun olin yksin ja pelotti niin hirveästi. Kävelin ympäri asuntoa 20 minuuttia ja menin ulos. Oli vähän kylmä kun mulla oli vain pyjama ja villatakki päällä. Katsoin ihmisten ikkunoita ja toivoin että näkisin jonkun olevan vielä yllä. Missään ei näkynyt mitään elämää. Paniikki. Kyyneliä. Poltin 3 tupakkaa putkeen ja alkoi vähän heittää päässä. Menin takaisin sisälle, mutta en uskaltanut sulkea silmiäni. Pelkäsin että näkisin ne hirveät kuvat taas. Kello oli vähän vaille 4, mutta en uskaltanut nukkua enää.

Tämä päivä on ollut aika raskas. Väsyttää, mutta pelottaa... Tuntuu, että olen ihan yksin eikä muita ihmisiä ole edes olemassa.

/edit/anteeksi jos kerroin unestani liian tarkasti.....se oli aika karu.

Uskaltauduin vaa'alle taas aamulla ja paino on pysyny samana. No, pudonnu 200g mutta se ei ole mitään. Kävelin eilen 7km reippaasti ja kulutin 390 kaloria. Eilinen oli kalorien kannalta +-0 eli kulutin kaikki syömäni kalorit. Tänään söin enemmän kuin suunnittelin. Fck!! Ajattelin, että olen ansainnut jotain syömistä koska eilen söin niin vähän. Silloin se itsekuri karkaa käsistä. Ajattelen sekunnin verran, että olen ansainnut syömistä ja sitten syön. Vasta syömisen jälkeen alan miettimään kunnolla että ansaitsenko todella ruokaa... Se on jo liian myöhäistä kun ruoka on mahassa asti.

Huomisen suunnitelma on seuraava: syön ensimmäisen kerran 16.00 ja silloin alle 300 kaloria. 17.00 hölkkälenkki kunnes olen kuluttanut 450kcal sykemittarin mukaan. Ennen sitä en luovuta. Okei, nyt olen sen suunnitelman kirjoittanut tänne eli se myös toteutuu. Se on kiveen kirjoitettu.

Tiedän, että on paljon helpompi vastustaa ruokaa kun syö vasta illalla. Jos syön jotain päivällä ni ajattlen, että jos olen syönyt tämänkin leivän ni voin ottaa toisenkin... ja toisenkin... ja toisenkin. Minulla voi olla kaapit täynnä herkkuja ja ruokaa, mutta en koske niihin ellei ne ole avattuja paketteja. Jos aukaisen esim. keksipaketin ni otan yhden keksin, minuutin päästä kaksi ja lopulta olen syönyt koko paketin parissa tunnissa. Kun paketit ei ole auki ni en koskekaan niihin. Paitsi tällä hetkellä ei kaapeista löydy mitään ruokaa mihin voisin sortua, koska "if it's not there, you can't have it". (ainut fiksu lause Dr. Philin suusta tullut)

Herätys

Oli ihana herätä ilman päänsärkyä. Mutta se ilo ei kestänyt kauan kun huomasin miksi heräsin liian aikaisin ja ilman herätyskelloa. Naapurin puolikuuro vanha pappa kuunteli taas jumalanpalvelusta radiostaan täysillä. Sen radio oli niin kovalla, että kuulin joka ikisen sanan seinän läpi. Yritin vielä jatkaa uniani, mutta en kestänyt kuunnella virsiä. Alkoi todella suututtamaan kun se radio oli niin kovalla, mutta eihän sille mitään voi jos toisella on kuulo mennyt..

Mun toinen seinänaapuri on n.25 poika ja kova bilettämään. Perjantai ja lauantai iltaisin sillä on hirveesti porukkaa sen asunnossa. Yks sen kaveri on todella kovaääninen. Se nauraa ja huutaa koko ajan. Illalla kun meen nukkumaan ni alkaa ahistaa niiden huutaminen. En edes kuule mistä ne puhuu kun kaikki huutaa yhteen ääneen. Sekin ahdistaa kun ne äänet tulee niin läheltä. Välillä kuulostaa että ne miehet olis mun asunnossa. Se on pelottavaa, koska joskus kuulen ääniä mun asunnon sisältä. Olen herännyt monena yönä siihen kun kuulen kuinka makuuhuoneen ovi aukeaa. Siitä suraa täysi paniikki ja piiloudun peiton alle. En uskalla katsoa peiton alta, koska pelkään että joku seisoo siinä vieressä. Onneks mulla on pupu turvana :)

Ulkona on kylmä! Liian kylmä. En halua, että kesä ja syksy loppuu. Vihaan liikkua ulkona kun on kylmä. Palelen aina vaikka pukisin ylleni 5 vaate kerrosta. Vaikka laittaisin kaikki talvivaatteeni päälle ni aina naama jäätyy. Se on inhottavaa kun korvat palentuu ja niitä alkaa vihlomaan. On ihan sama onko -2 vai -20 astetta, se tuntuu aina yhtä kylmälle. Ja sitten hävettää kulkea ihmisten ilmoilla kun näytän michelin ukolle. Paras vuodenaika on syksy, koska sillon tulee ruska ja illat pimenee. Olisipa aina syksy. Tietty ilman sateita ja pitäisi olla 10-13 astetta lämmintä joka päivä.. Toisaalta on ihana tulla lämpimään asuntoon kun on kylmettynyt ulkona pakkasessa. On luksusta kääriytyä lämpimän viltin sisään, ottaa isoon mukiin sokeritonta kaakaota ja istua pehmeässä nojatuolissa.

On pakko mennä sänkyyn makaamaan kun päähän koskee vieläkin. Valot vihloo silmiä.

Pää räjähtää

Heräsin aamulla kamalaan päänsärkyyn. Mulla ei ole usein päänsärkyä ja se menee pelkällä Buranalla pois. Aamulla oli kyllä astetta pahempi päänsärky kun koko otsaa vihloi ja pakotti eikä mikään tahtonut auttaa siihen. Olenkin nukkunut melkein koko päivän että se särky häviäis. Vieläkin koskee silmiin, mutta olen ainakin päässyt nettiin. Edistystä!

Kalorit on jääny alle 400kcal ja olen ihan tyytyväinen siihen. Olisin varmasti pystynyt syömään vähemmänkin, koska ei vaan yksinkertaisesti tehnyt mieli syödä mitään. Söin ton verran sen takia, että verensokeri nousisi ja päänsärky lähtis pos. Kun päänsärky lähtisi pois ni jaksaisin paremmin lenkkeillä ja paastota. Toisaalta olisi tehnyt mieli paastota koko päivä kun se tuntui niin helpolle. En löytänyt jääkaapista mitään ruokaa mitä olisi tehnyt mieli. Ehkä se Burana vei ruokahalun.. Olisin ehä laihtunut pari sataa grammaa, mutta olisin varmasti sortunut huomenna syömään enemmänkin kun päänsärystä tulee niin huono ja heikko olo.

Päänsärky, mene pois! Oli jo tarpeeksi huono olo ilman särkyä...