Avaruuden Kevät

Levoton yö takana. Mun toinen seinänaapuri toi kaverinsa ilmeisesti alottelemaan sen luo ennen kun lähtivät baariin. Siellä oli taas e yks tosi kovaääninen mies. Olin jo makuuhuoneessa lukemassa enkä pystynyt keskittymään ollenkaan. Ihan kun se mies olisi ollu mun makuuhuoneen oven takana huutamassa. Kuulin joka ikisen sanan! Se oli ihan kännissä.

Kun naapurit lähti ni toiset seinänaapurit saapuivat baarista vähän ennen 2. Ne kävi suunnilleen varttitunnin välein tuuletusparvekkeella tupakalla. Siellä ei saisi edes tupakoida! Siinä on iso lappu ovessa. Ei siinä muuten mitään ollut, mutta se parvekkeen ovi pitää ihan kamalaa meteliä. Se menee kiinni kovalla räminällä ja lasi helisee. Heräsin aina siihen oven paukeeseen. Viimeisen kerran heräsin puoli 5. Ihme, että sain edes nukuttua mutta ei ollu kovin virkeä olo aamulla kun heräsin vähän väliä koko yön.

Vihaan sunnuntaita. Tämä päivä menee niin hitaasti ja se on yhtä tuskaa kun on masentava olo. Tuntuu ettei elämällä ole enään mitään merkitystä. En oikeasti haluaisi elää. Taidan olla elossa vain sen takia, etten halua pilata vanhempieni elämää. Jos tekisin itsarin ja tällä kertaa onnistuisin ni vanhemmat murtuisivat varmasti täysin. Olen heidän ainut lapsi kuitenkin. Mutta välillä unohdan tuon (tai en edes halua ajatella sitä) ja suunnittelen itsaria. Lähinnä haaveilen, että miten saisin kaiken tämän paskan loppumaan.