keskiviikko 5. marraskuuta 2008


Olo on epätoivoinen. Oli pakko päästä tästä asunnosta pois ni lähdin kävelemään keskustaan. Päivän aikana olen itkenyt, suunnitellut itsariyritystä, tuijottanut tyhjää ja itkenyt enemmän. Rauhottavat on loppu ja sen huomaa ahdistuksessa. Olin epätoivoinen ja tarkistin mitä viinaa löytyisi kaappien perältä. En ota alkoholia usein. Kerran tai kaksi vuodessa. En vain kestä sitä makua. Se maku jää lillumaan suuhun ja oksennan sen takia. Olisin todella huono alkoholisti, koska en saa sitä viinaa pysymään sisällä kuin puoli tuntia. Tänään join 3 desiä salmaria. Menin makaamaan sohvalle ja odoton oksettavan olon menevän pois. Se meni. Alko nousi hyvin päähän, koska en ollut syönyt yhtikäs mitään. Viimeeksi söin eilen kuudelta. Hoipertelin huoneesta toiseen ja itkin. Kaivoin vaatekomerosta laukun, jossa pidän vanhoja lääkkeitä. Laskin monta nappia on jäljellä. Ne riittäisi.

Huone heitti volttia ja alkoi ahdistamaan. Menin ulos ensin tupakalle ja päätin lähteä kävelemään. Kävelin ympäri keskustaa. Ja arvatkaa miksi kävelin siellä!?? Etsin apua. Halusin, että vastaan tulisi poliisiauto ja ne veisi mut paikkaan missä olisin turvassa itseltäni. Yhtään poliisia ei tullut vastaan ja hyväksyin sen faktan, että kukaan ei todellakaan halua auttaa. Miksi en voi jo ymmärtää, että minua ei tulla auttamaan, koska kuka välittäisi?? Se on vain hyväksyttävä eikä sille voi mitään.

Ajatukset alkaa jo selviämään, koska olen oksunut koko vatsan sisällön vessanpönttöön.

Tekstistä tuli aika pelottava. En ole oikeasti näin paha ihminen. Teen tämän kaikessa hiljaisuudessa.

Ei kommentteja: