Läskittää

Oikeesti oon läski paska pomppulinna! Vihaan mun vartaloa. Se on liian pyöreä. Oon liian paksunahkainen. Tuntuu, että näen todenmukaisen kuvan kun katson itseäni peilistä. Huomaan missä näkyy luut, mutta samalla näen miten läskiä on kertynyt alaselkään ja muualle keskivartaloon. Näen vielä rintakehän luut mutta en samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kaikesta on tullut pyöreämpää. Vartalo on turvonnut ja tullut pehmeämmäksi. Vihaan tätä. Haluan oikeasti leikata kaiken ylimääräisen pois. Kumpa voisin muokata itseäni samalla tavalla kun saviveistosta muotoillaan. Otetaan vain ylimääräinen pois. Miksi elämä ei ole niin helppoa? En uskalla peilailla itseäni, koska siitä tulee paniikki ja pakokauhu.

Ihan itsarifiilis ei ole vaikka paino masentaakin liikaa. Paino on tippunut sen verran viimeaikoina , että BMI on ihan turvallisesti takaisin 16 puolella. Pelkäsin, että se jäisi jumimaan siihen 17.1, mutta onneksi ei. Vedän kyllä itseni hirteen jos paino lähtee nousemaan tai jumii. Mun on pakko laihtua sinne tavoitteeseen. Pakko. En jaksa elää tämän ainaisen masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Suurin syy noihin on mun paino. Kaipaan sitä tunnetta kun ei tarvitse hävetä omaa vartaloa. Olin niin paljon tyytyväisempi kun painoindeksi oli 14,9. Sinne haluan takaisin ja vielä pidemmällekin..

Tekstistä tuli hieman sekava. Nukahtamislääke alkaa vaikuttaa ja on vähän viri-viri-tööt-tööt olo.. Oon muokkaillu tekstiä vähän sieltä ja täältä ni nyt se on entistä sekavampi. Meikä painuu parvekkeen kautta nukkumaan. Huomenna kauppaan :)