lauantai 8. marraskuuta 2008

Aamut


Miksi aamujen pitää olla niin vidun vaikeita? Vihaan nousta aamulla sängystä ylös. Väsyttää niin kamalasti enkä saa mitään aikaseksi.
Olen kerännyt kamalasti kirjoja jotka pitäisi lukea.
Koneella on linkkejä suosikeissa jotka pitäisi tutkia.
Vanhat kasetit pitäisi polttaa DVDille.
Digiboksissa on yli 30 tuntia tallennettuja ohjelmia jotka pitäisi katsoa.
Kaikki paperit (kuten Kela, sossu, työkkäri,sairaala) pitäisi järjestellä kansioihin.

Suunnittelen aina iltaisin mitä tekisin seuraavana päivänä, mutta kun herään aamulla ni mikään ei tunnu enää kivalle. Jos olen sopinut tapaamisen aamuksi kaverin kanssa ni perun sen aika varmasti. Herään kunnolla vasta neljän aikoihin iltapäivällä. Silloin uskallan tehdä ne suunnittelemani asiat, kuten sossuun tai lääkärille soittaminen. Huono juttu on vaan se, että toimistot on menny kiinni siihen mennessä. En ole uskaltanut soittaa, koska olen ihan jumissa aamulla. En pysty muodostamaan lauseita ja kaikki sanat on kadoksissa. Ihmisille puhuminen on tosi pelottavaa koska nolostun helposti. Vaikka puhuisin puhelimessa jonkun toimistotätin kanssa jota en tule koskaan tapaamaan ni silti hävettää kun alan änkyttänään.

Aamut menee koomassa. Mikään ei tunnu miltään. Edellisenä iltana kivalle tuntuneet asiat ei tunnu enään millekään aamulla. Sitten kun saan itseni kasaan iltapäivällä ni on liian myöhäistä tehdä mitään...
Tarvitsen usean tunnin aikaa valmistautua esim. kaverin tapaamiseen tai kelassa käymiseen aamulla tai edes päivällä. Iltapäivällä pystyisin tekemään melkein mitä vaan.

Ei kommentteja: