perjantai 26. syyskuuta 2008

Ahdistaa!

Nyt on sellainen olo että mistään ei tule mitään. Täysin masentunut olo eikä mistään asiasta löydy ilon rippeitäkään. On tylsää, mutta väsyttää ja heikottaa niin kovasti ettei jaksa alkaa tekemäänkään mitään. En pysty ajattelemaan muita kuin ikäviä ja ahdistavia asioita. Tänäänkin sorruin suklaalle kun sitä oli kaapissa vaanimassa mua. Rahat on ihan loppu ja huolettaa vuokran maksu. Entäs sitten ens kuussa kun ei ole rahaa enää ollenkaan.. Ahdistaa. Pitäisi vielä jumpata ja käydä lenkillä. Joka ikinen päivä päätän jumpata illalla. Päivä menee miettiessä, että vielä niin ja niin monta tuntia ennen kun meen tuonne lenkkipolulle. Sitten se viivästyy puolella tunnilla kun ei jaksa lähteä. Sitten taas toisella puolella tunnilla.Jne... Lopulta hylkään koko idean tai päädyn jumppaamaan telkkaria samalla katsoen aamun pikkutunneilla. Siis miten vaikeaa voi olla lähteä lenkille.?! No big deal. Mutta kun on itsekurin viimeisetkin rippeet murentunu matkalle ni ei mistään tule mitään. Haluun vaipua koomaan että tämä masennus ja läskiahdistus poistuis mielestä. Kauhistuttaa huominen. Mitä jos huomenna on vielä huonompi olo.? Pitää vissiin nukkua vaan koko päivä. Siitä taas tulee kauhee morkkis kun ei ole saanut mitään aikaseksi.
Meinasin huomenna heivata kaikki ruuat kaapeista ja jääkaapista roskiin. Jätän vaan porkkanat, Pepsi Maxin, jugurtit ja jääkaapin lampun. Kuten Dr. Phil lausui viisaasti: "If it's not there, you can't have it." Ei se sen vaikeempaa ole. Teoriassa.
*möks*
Keksikää mulle jotain tekemistä... tylsyys...

Ei kommentteja: