Hävettää

Hävettää ihan kauheesti kun porukat menee tänään tapaamaan yhtiä perhetuttavia, enkä minä uskalla mennä mukaan. Olen käynyt heidän luonaan tosi useasti, mutta viimeeksi nähtiin monta kuukautta sitten. Olin sen perheen tytön kanssa parhaita kavereita. En ole vastannut kun hän on soittanut tai tekstannu. En kehtaa nähdä häntä enää ikinä kun en keksi mitään syytä miksi minua ei ole voinut tavoittaa. Totuus on, että en vain halua nähdä ketään tuttavia koska olen niin lihava ja masentavaa seuraa. En jaksa pitää yllä keskustelua ni parempi on olla yksin. Viimeeksi kun nähtiin ni sanoin että oon ollu kipeenä. Olen paha ihminen.

Ennen kun kuulin, että porukat lähtee sinne Espooseen ni mulle soitti lehtimyyjä. En ikinä uskalla sanoa suoraan, että ei ole varaa ostaa lehtiä. Sanon vaan joo, joo, niin. Oikein pirteä myyjä luetteli lehtiä ja kertoi tarjouksista ainakin 5 minuuttia. En uskaltanut sanoa mitään. Sitten kun hän kysyi mistä lehdestä olisin kiinnostunut ni sanoin ettei ole varaa tilata uusia lehtiä. Myyjä sanoi vihaisesti "tosi kiva" ja länttäsi luurin korvaan. Meinasin purskahtaa itkuun ja sydäntä kouraisi. en voi kestää sitä jos joku suuttuu mulle. Nytkin mulle suuttui lehtimyyjä jota en tunne enkä tule ikinä näkemään. Silti otin sen henkilökohtaisesti. Tiedän, että mulle on nyt vihaisena yksi ihminen enemmän kuin eilen. Ja sitten vielä se "entinen paras kaveri". En halua edes tietää mitä ne on musta puhuneet siellä. Mitäköhän tekosyitä porukoiden pitää keksiä mun puolesta..

Jos hirttäisin itteni ilmapalloihin ni veisköhän ne mut parempaan paikkaan?

Haluan kadota maan päältä! En olisi kenellekään vaivaksi. Eikä kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään tai suuttua mun takia.