lauantai 22. marraskuuta 2008

Ikävä :'(


Mulla on kamala ikävä rakasta harrastustani. Oon harrastanut balettia 7 vuotiaasta lähtien, mutta en ole käynyt salilla kahteen vuoteen. Eli ehdin harrastaa 14 vuotta. Kaipaan sitä niiiiin paljon! Siitä on vaikea kirjoittaakin ja sen takia en ole baletista maininnut aikaisemmin. Haluaisin vain unohtaa koko baletin, ettei tulisi ikävä sitä. Mutta se on mahdotonta. Jouduin lopettamaan harjoituksissa käymisen, koska jouduin hoitoon anoreksian vuoksi. Oikeastaan sain kiellon osallistua harjoituksiin pari kuukautta ennen sairaalaa. Silloisen ohjaajan mielestä olin liian laiha ja heikko käymään harjoituksissa.
Se oli kyllä tuskaa, koska mun lihakset kramppaili koko ajan, heikotti ja keskittymiskyky oli kadonnut. Pyörryin yhteensä kolme kertaa harjoituksissa ja se viimeinen pyörtyminen viimeinen pisara mun ohjaajalle. Mun paino oli 44kg ja painoindeksi 14.7. Se ei edes ollu mun alin paino ja silti multa otettiin rakkain harrastus pois ja lukittiin sairaalaan. Harjoitukset oli kolme kertaa viikossa, mutta harjoittelin kotonakin eli harjoitteluun meni 18 tuntia viikossa. Joskus enemmänkin. Se oli kuin huumetta. Uppuduin täysin tanssimiseen ja kaikki muu unohtui. Kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan sitä jännitystä ennen näytöstä.

Haluaisin niin laittaa päälle treenivaatteet ja marssia salille. Mutta kun en saa. Ohjaaja sanoi, että olen tervetullut harjoituksiin kun painoindeksini on pysynyt 17.5 kuukauden verran. Mikä lääkäri sekin luulee olevansa? Tosi kieroa pyytää mua lihoamaan ja säilyttää se sama paino kuukauden. Ei ole reilua. Olin paljon itsevarmempi kun olin hoikempi. Pystyin keskittymään treeniin kun en hävennyt vartaloani niin paljon.

Kaipaan sitä kaikkea baletissa. Täydellisyyden tavoittelua, musiikkia ja kauneutta.

4 kommenttia:

Sanni kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että tosiaan tykkäät baletista. Oon vähän kateellinen, että jollain voi olla tollanen intohimo johonkin. Olis kiva itsekin kokea se joskus.
Toivon, et vielä pääset takasin tanssimaan :)

Claudine kirjoitti...

Oih, minä olen aina salaa halunnut tanssia balettia. Nyt olen ihan vakavissani miettinyt, että voisin jossain vaiheessa alkaa käydä tunneilla, tosin en tiedä olenko sitten jo pikkuisen liian vanha aloittamaan.

Toivottavasti pääset vielä tanssimaan. Ei ole oikein, että elämästä viedään väkisin jotain tärkeää, mistä niin intohimoisesti tykkää.

Jenni kirjoitti...

En voi edes kuvitella millaista elämäni olisi ilman tanssia :( alotin baletin suht. myöhään ja se oli vain yksi lajeistani, mutta ehdin tanssia sitäkin neljä vuotta, ja nyt on ollut aika orpo olo koko syksyn ilman sitä.

Aika jännää. Ei meillä vaan kielletty keneltäkään osallistumista tunneille. Meistä ei varmaan sitten välitetty yksilöinä. Lähinnä maksavina asiakkaina.

Mutta ehkäpä voisit saada tuosta baletista syyn yrittää saada itsesi siihen kuntoon että jaksat treenata?

Jaksamisia <3

Heidi kirjoitti...

Tiedän täysin miltä susta tuntuu!
Mä olen sulle kateellinen siitä, että olet tanssinut noin kauan, olet varmasti ollut (ja olet edelleen!) loistava tanssija!
Mä oon tanssinut balettia vasta vuoden ja 3 kk ja se on pelastanut mut jollain tavalla vajoamasta enää pahemmin syömishäiriön maailmaan. Tai.. miten sen nyt ottaa.
Olen "saanut" myös vaikean osteoporoosin ja nikamamurtumia enkä pystynyt pitkään seisomaan tai istumaan suorassa. Baletti auttoi - se kasvatti mun lihasmassaa ja fysiikka parani kun uskalsin ruveta syömään rankkojen treenien takia.

Mutta.
Nyt on mulle iskenyt takaisin ne ajatukset. Peilisalin peilit eivät ole mulle enää sitä varten, että näen kuinka treenaan, vaan ne ovat "minä vs. muut" -mittareita - ts. kuinka paljon isompi olen muita. Olen tosi lyhyt, joten en saa painaakaan paljoa. Kaikki muut ryhmän tytöt (jotka ovat mua rutkasti nuorempia, alle 15-vuotiaita kaikki) ovat todella hoikkia, laihoja. Mulla on lihaksia, mutta myös sitä "naisellista muotoa", jota vihaan.
Kaiken kruunaa nyt 1,5 viikon päästä tapahtuva polvileikkaus, jonka toipumisaika on suunnilleen 6 kk, eli EI balettia, vaikkakin kuntoutus on raskas.
Pakostakin on hiipinyt kauhunomainen tunne, en pysty olemaan niin kauaa tanssimatta, liikkumatta kunnolla.
En tiedä enää mitä tehdä.

Anteeksi, en olisi saanut vuodattaa sinulle tätä :(