Eilen lääkärissä

En jaksanut millään kirjoittaa eilen kun nukuin melkein koko päivän. Heräsin eilen aamulla 8.10 (!!!) kun puhelin soi ja lääkärin toimistolta soitettiin, että voisinko tullakin jo tänään klo 9.30 kun torstaina lääkäri ei voi tavata potilaita. Siis ihmiset on julmia! En mä saa läskiä persettäni noin aikasin sängystä ylös. Sanoin sitten ääni hakusessa, että voin tulla koska en halunnut suututtaa ketään. Oli aivan kamalaa nousta niin aikaisin. Olin niin väsynyt etten edes panikoinut lääkärin tapaamisesta. Ja se on todellakin ihme! Olen aina paniikkikohtauksen partaalla ennen lääkäriä.

Lääkäri meni taas samalla tavalla kuin aina aikaisemminkin. Valehtelin, että kaikki on ihan hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. En edes ehtinyt tankata punnitukseen aamulla ni puntari näytti vähemmän kuin viimee kerralla, mutta onneksi lääkäri ei sanonu siitä mitään. Reseptit uusittiin. Lääkäri kysyi haluaisinko mennä osastolle opettelemaan syömistä ja kokeilemaan vähän voimakkaampia mielialalääkkeitä, mutta kieltäydyin taas. Kai sen lääkärin pitää kysyä sitä. Rutiinikysymys. Taisin sanoa jopa 10 lausetta koko 30 minuutin aikana. En vaan uskalla puhua etten paljasta liikaa itsestäni. Enkä halua puhua. Ei siitä mitään hyvää voi seurata jos kerron miten paha mun on olla. Ne vaan lukitsee mut taas sinne hiton Auroraan... Ei kiitos!

Kun tulin kotiin ni menin suoraan peiton alle kun olin vaihtanut lämpimät kotivaatteet päälle. Aina lääkärin jälkeen tulee sellainen olo, että tekisi mieli vetää ranteet auki. Sen lääkärin silmistä näkee säälin. En halua olla säälittävä. Nukuin tunnin pätkiä, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut nousta ylös. Kun lopulta nousin ni oli aivan kamala olo kun tajusin miten olin heittänyt päivän hukkaan. Illalla kiersin 17km lenkin (mittasin sen autolla kerran). Tänään onkin jumissa jalat..

BMI15,8

(-200g)