keskiviikko 21. tammikuuta 2009


On ollut kamalan kiireistä olevinaan vaikka minulla ei ole ollut kuin yksi projekti, minkä takia olen joutunut ajamaan autolla ympäri kaupunkia. Olen ihan poikki. On ollut ihan hyvän kun saa ajatukset pois tästä kaikesta paskasta. Ja saa keskittyä johonkin muuhun paskaan. (sori) Huomenna vielä yksi keikka ja olen valmis. Jipii... Odotan huomista iltaa, että pääsen kotiin, vaihtamaan lämpimät kotivaatteet ja katsomaan missatut telkkariohjelmat.

Tuli tosi haikea mieli kun kirjoitin tuon "historiani". Ikävä Sannaa ja balettia. Eksyin katsomaan vanhoja paperivalokuvia ja tuli itkuinen ilta.. En edes halua ajatella nuoruuttani, koska siihen mahtuu paljon kurjuutta. Hassua miten muistan vain ne huonot tapahtumat. Muistan miten kiire oli. Koko ajan piti juosta johonkin. Koulussa istuin aina viimeisellä tunnilla penkin reunalla ja ampaisin salamana matkaan kun kello soi. Baletissa piti pyöriä ja loikkia. Sitten juostiin katuja pitkin seuraavaan harrastukseen. Sitten sukset jalkaan ja liu'uttiin latuja pitkin. Sitten laahustettiin kotiin. Ja huomenna kaikki uudestaan... Mutta sitten bäng!! Kaikki pysähtyi. Ei Sannaa, ei mitään. Kiire loppui ja päästin kaiken karkaamaan käsistä.
Voi luoja miten voi olla ikävä jotain. Tulee sellainen levoton olo käsiin ja yläkroppaan, että haluaisi kuoriutua omasta nahasta pois. Niin ikävä tulee kun ajattelee rakasta.

2 kommenttia:

Chica kirjoitti...

Luinkin tuon sinun 'historiasi' ja otan osaa siihen, että menetit Sannan. Rakkaiden menettäminen ei koskaan ole helppoa, mutta he eivät enää tunne kipua ja tahtoisivat meidän jatkavan elämäämme, kuten tähänkin asti. Ja niin pitää yrittää parhaansa mukaan tehdä.

Tahtoisin tehdä jotakin, että sinun tulisi parempi olla. Voimia!

tthi kirjoitti...

Itse olen unohtanut menneisyyteni. En muista siitä juuri mitään. Ja parempi niin; sattuu ihan helvetisti kun alan muistelemaan lapsuuttani ja kaikkea minulle tapahtuneita asioita. Sattuu. Siksi ajan mittaan kai ne unohdinkin, ja jäljelle jäi vain se masennus, jonka syytä ei nyt tiedetä eikä keksitä...

Kauniisti kirjoitit tuon 'mistä kaikki alkoi' -bloggauksen viimeisimmän tekstipätkän. Siis "Ne luuli, että voisivat ottaa sinut multa pois, mutta voin aina sulkea silmäni ja ottaa sua kädestä kiinni.
Ne luuli, että voisivat ottaa baletin multa pois, mutta voin aina sulkea silmäni ja pyörähtää piruetin.
Voin ottaa sua kädestä ja pyörähtää piruetin kanssasi pilven reunalla."

Minä pidin siitä. Pidän kirjoitustyylistäsi. Pidän sinusta. Olet upea ihminen, voi hyvin ja toivon vain kaikkea hyvää sinulle <3