perjantai 27. maaliskuuta 2009

Viholliseni leipä

Olen viettänyt viimeiset 3 päivää koneella ja silti en ole saanut postausta kirjotettua. Hermot menee tämän koneen kanssa, koska kolmen päivän työ meni hukkaan. Yritin tehdä uuden ulkoasun blogille ihan itse ja muokkailin kuvia suunnilleen 10 tuntia päivässä. Mikään ei tahtonut onnistua ja lopulta luovutin, koska olen niin onneton koneiden kanssa. If it ain't broke don't fix it... Antaa olla koko homma. Tulin kateelliseks kun katselin muiden hienoja blogeja. En voi käsittää miten ne on oikein tehty..
Nyt on hartiat niin jumissa kuin olla ja voi kun olen istunut samassa asennossa kolme päivää. Onneksi muistin kuitenkin käydä aina välillä tupakalla ni sain liikuntaa.. Olin niin vattuuntunu tälle koneelle, että unohdin ruoka-ajat. Aika meni älyttömän nopeasti eikä nälän tunnetta ollut. Siitä seurauksena vaaka näytti melkein kilon vähemmän kun viime kerralla. En voi sille mitään, mutta olin tyytyväinen ja onnellinen.
Mun kotiutuminen ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. En lähtenyt sairaalasta sillä mielellä, että nyt nujerran syömishäiriön, koska en saanut siihen henkisiä voimia. Se ei siis ole kenenkään muun kuin minun oma vika. Olin liian sulkeutunut sairaalassa. En päästänyt ketään lähelleni, joten minua oli hankala auttaa.. Ja kenenkä vika taas.. Kun tulin kotiin ni ajattelin, että syön ainakin niitä ruokia ateriasuunnitelmassa mistä pidän. Eli leipää. Vihaan lämpimää ruokaa ja vielä enemmän etoo valmistaa se ruoka. Kaupan valmisruuat on yök! Joten jäljelle jäi leipä, maito, salaatti ja hedemät. Noista leipä on ainut, mikä tuottaa vaikeuksia. Tykkään ihan kamalasti leivästä ja himoitsen sitä aina, mutta se on vaarallista kalorien takia. Voisin syödä sitä vaikka kiunka paljon tulematta täyteen. Nytkin se vaanii mua tuolta leipäkorista valmiina hyökkäämään aamulla. Mun on vain torjuttava sen kalorihyökkäyshyökkäys.Olen aivan varma, että heitän leivät+lisukkeet roskiin seuraavan kerran kun sekoan ja ahdistun tuosta hiton ateriasuunnitelmasta. Olen niin täynnä sitä..

6 kommenttia:

SmilingGirl kirjoitti...

Niimpä. Sinähän olet ollut osastolla niin tiedät millaista siellä on. Onko siellä tylsää? Kuluuko aika todella hitaasti? :/

Ja jään tietysti myös kaipaamaan sinun kirjoituksiasi. :'( <3

lokakuu kirjoitti...

mullekin leipä on useinmiten vihollinen, vaikkei siinä loppujenlopuksi ole paljon mitään pelättävää. onhan siinä kaloreita juu, mutta kun se on hyvää ja kuulemma terveellistäkin, niin miksi sitä ei saisi syödä? rohkaistutaan yhdessä ja yritetään syödä leipämme ihan ilman ahdistusta tästä lähtien. :>

Merle kirjoitti...

Leipä on minulla myös sellainen mitä voisi syödä vaikka kuinka paljon tulematta edes täyteen. Yritän aina välttää sitä myös noiden kalorien vuoksi, mutta silloin tulee syötyä jotain muuta -ja pahempaa.
Mutta eihän se itse leipä niin paha ole. Pelkään vähän enemmän sitä mitä laitan siihen päälle..

tthi kirjoitti...

Hmn, en tiedä johtuisko se siitä kun muutin silloin www.kipuajakyyneleita.blogspot.com osoitteen tähän nykyiseen. Siis että näkyi että blogini olisi poistettu.

En osaa nyt taaskaan muuta sanoa, mutta paljon paljon voimia ja jaksamisia <3

SmilingGirl kirjoitti...

Harmi, että olit osastolla niin omissa oloissasi. Toivon kuitenkin, että pystyisit alkaa pikku hiljaa päästämään irti tästä syömishäiriöstä. Sinä kyllä pystyt siihen jos haluat. <3

-Scaalet- kirjoitti...

Taas täälä. En oo käyny pitkään aikaan ja oon huomannu että tää on kyllä tosi tarpeellinen paikka mulle. Heti ku lopetin täälä käymisen edes näin muutamaks kk niin aloin lipsuu.. Ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa ruokaa.. Joka puolella vaan tuputetaan ruokaa ja on niin vaikeeta kieltäytyy ihanista herkuista.. Mut toisaalta taas jokainen suupala jotain ruokaa raastaa niin kipeetä että oikeesti sisällä kourasee.. Aina saa potee huonoo omatuntoo ku pitää mennä syömään kaikkee paskaa.. Miks on niin vaikeeta lopettaa syöminen!!?? Ääääääää.. En kestä..