sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Tahdon voimani takaisin!


Viime yö oli aivan karsea. En saanut ollenkan unta, koska olin nukkunut koko päivän. Ja edellisen viikon. Eilen nukuin päivän ja heräsin illalla puoli 9. Seuraavan kerran sain unta 6 aamulla ja heräsin parin tunnin välein siihen kun mietin olinko nukkunut vai en. Olen saanut väsymystä nukuttua pois, mutta fyysinen heikotus on vieläkin voimakas. Päätin leiriytyä tähän vanhempien jättisohvalle, josta on lyhyt matka sekä terassille että vessaan. Muualle en jaksa kävellä. Jalat on maitohapoilla ja tärisee vaikka ei tekisi mitään. On niin avuton olo... Harjasin eilen hiukset ensimmäistä kertaa neljään päivään eikä siitä tullut mitään. Käsissä ei vaan ollut voimia enkä jaksanut pitää käsiä ylhäällä. Tuntui kuin veri olis paennut käsistä. Ja mulla on melkein alaselkään asti rannen paksuiset hiukset ni nissä on selvittämistä kun ei harjaa joka päivä. Valitin äitille, että ajan pääni kaljuksi niin sitten se tuli selvittämään mun hiukset.


Tunnen kuinka alan herätä vähitellen tästä kuumeisesta horteesta ja ahdistus alkaa hiipiä selän takaa. Sairaalassa olin aivan pihalla, mutta muistan kyllä lanssireissun ja ensimmäisen yön. Minulle laitettiin nenämahaletku ensimmäisenä aamuna enkä ollut siitä ollenkaan iloinen. Yritin todella väittää vastaan ja taistellakin, mutta voimat eivät todellakaan riittäneet reilun 39 asteen kuumeessa. Letku on pahinta mitä tiedän. Sen laittaminen tuntuu fyysisesti epämiellyttävälle, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen mille se tuntuu psyykkisesti. Kun letkuun laitetaan sitä litkua niin tiedän, että peli on menetetty enkä saa mitenkään pysäytettyä sen litkun menemistä letkua pitkin mahaani. Se on kamala tunne. Ja 5 kertaa päivässä. Mutta onneksi tällä kertaa ei ole niin tarkkaa muistikuvaa siitä kuin aikaisemmilta kerroilta.



odotan huomista päivää kun saan talon itselleni. Äiti ja isä lähtevät aamulla aikaisin töihin ja jään tänne yksin isoon taloon. No on mulla pupu ja koira. Nekin on pidettävä erillään kun mun pupu alkaa puskea ja töniä vanhempien koiraa välillä. Vanhempien koira on sellanen mopin näkönen mistä ei tiedä missä on pää ja missä on peppu. Onkohan se joku kiinanpalatsikoira tai jotain joku palatsikoira kuitenkin.. Pupu ei kuitenkaan tykkää siitä ja niitä pitäisi vahtia koko ajan. Eli pupu on evakossa mun huoneessa yläkerrassa aina kun mä en pysty vahtimaan niitä kahta. Koira on kainalossa patterina. Tuntuu ihan kun olisin taas ala-asteella ja olisin kipeenä eikä huomenna tartteis mennä kouluun. Rakastin niitä päiviä kun olin kipeenä (flunssa, yms.) kotona ja sain koko talon itselleni.


Kiitos kaikille kommenteista! Alan kohta vastailmaan niihin<3

7 kommenttia:

SmilingGirl kirjoitti...

Parane pian. Minua harmittaa, että en voi seurata huomisesta alkaen enää blogiasi. Lukisin niin mielelläni, miten sinulla menee. Olen huolissani.

Voimahaleja, aurinkoisempia päiviä ja ihanaa kevättä sinulle. ♥

Rikkirevitty kirjoitti...

Halaa Ottoa minun puolesta. Ja kerro paljon terveisiä! (Eli anna jotain herkkua ;>)Puput on ihania otuksia. ♥

Candy kirjoitti...

Kahmu. Sun pupus kuulostaa ihunalta otukselta :D Paaljon jaksamista sinulle.

-Scaalet- kirjoitti...

Onneks oot paranemaan päin. :) Mustaki on kivaa, kun saa olla kotona ihan yksin ja koko talo on ihan tyhjillään muista asukeista. Meilläki on muuten kani. Se on joku sinisoopeli. Sellanen valkoharmaa ja aika pieni. Sen nimi on Puppe. :) Ja meillä on myös koira.. Se on kyllä sekarotunen mut kuitenki aivan ihana! <3 Oikeestaan meillä on kaks koiraa mut toinen on mummun mut myös kuitenki vähä meijän. Kiva ku kirjotit tänään. Oottelin jo että millon kirjotat. Koita parantua ja hyvää kevättä! :)

cassie kirjoitti...

Scaalet- Kiitos kommenteistasi.Mulla olisi vaarmaan pää hajonnut jos olisin taas sairaalassa joutunut makaamaan vaikka auttaa ne olisi halunneet.
Eläimet osaa olla joskus parempia ystäviä kuin ihmisiä.
Hyvää kevättä sinullekin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Haluaisin että kertoisit siitä, miten luulet että tuohon päädyit. Olitko masentunut? Suhteesi vanhempiii? Kerro mita tahansa. Olisi erittäin tärkeää.
Ja noi kipeily ton tolta osin kivoja, kun saa olla rauhassa ja tietää ettei huomenna kouluun (:

Lizzy kirjoitti...

voih koitahan parantua!!
:)
t. innokas lukija ^_^