keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Itkua ja masennusta


Viikonvaihde tuntui kuin tanssille verrattuna tähän ahdistuseen ja masennukseen. Maanantaina rauhoituin kun kävin rannalla lokkien laulua kuuntelemassa. Eilen olin vainoharhainen ja kuvittelin olevani maailman napa ;) kun kaikki kyyläsivät tekemisiäni. Mutta tämä ilta ei ole mitään verrattuna viime viikkoihin ja päiviin. Tällä hetkellä haluaisin vain puhua jollekin ammattilaiselle, joka ymmärtäisi. Haluaisin purkaa tätä ahdistusta ja tuskaa sydämeltäni jollekin. En kestä enää kauaa tätä! En vain tiedä mitä tehdä. En uskalla tehdä mitään. Tarttua puhelimeen.. Koko ajan pyörii mielessä, että pitäisi tarttua terään ja lievittää ahdistusta, mutta mutta.. Jos en pääse puhumaan jollekin pelkään tekeväni jotain pahaa itselleni.

Kerron minkä takia tällaiseen olotilaan jouduin. Näin tänään sairaalassa erästä ihmistä ja muistot tulvivat mieleeni. Tämä ihminen oli erittäin tärkeä minulle vaikka hän ei sitä tiedä eikä ikinä uskoisikaan.

Nytkin itkettää kamalasti, koska on kamala ikävä sitä ihmistä jota näin pitkästä aikaa. Hän on töissä samalla osastolla/kerroksessa missä käyn lääkärin luona ja terapiassa. Olen siellä samassa paikassa käynyt vuosia, mutta en olle nähnyt häntä pitkään aikaan. Olin käytävällä odottamassa lääkäriä ja tämä ihminen vaihtoi pari lausetta kanssani. Olin kauhusta jäykkänä enkä edes tajunnut mitään. En uskonut, että hän olisi puhunut minulle koska hän vaikutti aina sille ettei olisi välittänyt minusta yhtään. Silti opin vuosien saatossa arvostamaan häntä ja kiinnyin häneen. Vain ne pari sanaa tänään aiheuttivat kamalan ikävän ja kaipuun.

Tuntuu, että olen ihan lukossa kun ajatus katkeaa koko ajan. Aloitin kirjoittamaan tätä jo pari tuntia sitten, mutta on ollut tuskaista päästä eteen päin. Keskittymiskyky on täysi nolla. Ja oikeasti on vaikea kirjoittaa kun meikit valuvat poskia pitkin mustina vanoina ja silmiä kirvelee.

5 kommenttia:

Viinahelmi kirjoitti...

Toivottavasti en loukannut sinua mitenkään kun sanoin, että et ole "maailman napa" :)
Mutta niin, yritä nyt "rauhoittua" tai siis olla tekemättä itsellesi mitään..
Kirjoita pieni ihminen kirjoita, vaikka se olisi hidasta ja vaikeaa, kunhan teet jotakin muuta kuin pahaa itsellesi..
Se on kamalaa, kun haluaisi vain puhua tai olla jonkun lähellä, jonkun joka ei lähtisi pois ja pitäisi huolta.. sanoisi että kaikki paha olisi jo takanpäin.. vaikka sitten valehtelisikin..
Yritä pärjätä!!

Rolle kirjoitti...

Haluan vain sanoa että olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Pääasia että jatkat kirjoittamista asiasta. Kaikki ei ole niin huonosti miltä näyttää. Toivotan sinulle mahdottomasti jaksuja! t. lukijasi

nccy kirjoitti...

Tää nyt ei liity mitenkään tohon sun postaukseen.. En edes muista mitä siinä luki (anteeksi..). Lueskelen kirjoituksias (kaikkia) uusintakierrosta.. oon lukenut ne ennenkin läpi, mutta tää nyt taitaa olla mun suosikki blogi niin piti lukee uudestaan ;) Kirjoitin nyt vaan sitten uusimpaan.

Oon kehaissut sua aikaisemminkin, mut ei kai kehuista koskaan ole haittaakaan?

Sun blogis on niin ihana<3 se antaa mulle voimaa ja kirjoitat niin ihanasti. Tunteistas, elämästäs ja ajatuksistasi.. Ja sitten kirjoitat vielä minusta jotenkin viattomaan sävyyn.. Aivan kuin olisit pieni tyttö joka on vain joutunut tähän pahaan maailmaan.

Niin.. Tekstisi antaa minulle voimia.. Vaikka en tiedä oikein mihin. Mullakin on ongelmia syömisten kanssa mut mä en enään yritä laihtua. Pikemminkin lihota pitäis. Mut en halua syödä mitään ja pelkään samalla vaa'an lukemien menevän ylös tai alas päin.. En ole edes paljoa alipainoinen mutta.. Kuitenkin jotenkin sinun tekstisi vaikuttavat minuun. Ehkä ne tuottavat vain iloa kun saa lukea kaunista tekstiä<3

Niin paljon voimia kuin yksi kommentti voi vain ikinä antaa!

cassie kirjoitti...

Fairy-Olen ihan otettu kommentistasi.
Ei kehuista ole haittaa :) En ole koskaan ollut hyvä ottamaan niitä vastaan, mutta nyt tuntui että itsetunto nousi miinuksen puolelta plussalle. Ja se on hyvin harvinaista!
Mun blogin tarkoituksena ei olekaan antaa tsemppiä muille laihduttamaan ja sairastumaan näihin kamaliin sairauksiin. Pro-ana on jotain niin sairasta... Ihana kuulla, että kirjoitukseni antaa voimia jollekin<3
Voimia sainkin sinun kommentista ja toivotan samaa sinulle :)

nccy kirjoitti...

:)

Jep. Pro-anailu on kamalaa. Taisin harrastaa sitäkin joskus. Hetken mielijohteesta kun olin vuosia nuorempi ja vain hetken.

Eniten siinä ärsyttää kun ihmiset sekoittavat pro-anat ja anorektikot. Kaksi niin eri asiaa.