Kevään ihmettelyä

En osaa innostua keväästä enää samalla tavalla kuin nuorempana. Ennen vihasin masentavan pimeää ja kylmää talvea enkä olisi millään jaksanut odottaa kevään tuloa. Talvet tuntuivat loputtoman pitkille kun joka aamu oli herättävä armottoman aikaisin ja käveltävä pimeässä kouluun. Päivien piteneminen ja lumen sulaminen loivat kuitenkin toivoa, että lämmin kesä on tulossa. Rakastin kevään tuoksua. Uusia silmuja puissa. Vihreitä ruohonkorsia pilkisti kuolleiden viime syksyn lehtien alta. Masentava talvi oli ohi ja iloinen kesä on edessä. Miksi minulla ei ole samaa tunnetta nyt? Haluaisin vain pimeän ja masentavan talven takaisin. Haluaisin kaivautua sängyn pohjalle peiton alle ja nukkua kunnes valoisa kesä on ohi.

Tältä kesältä ei ole mitään odotettavissa. Ei suunnitelmia. Kalenterin sivut ovat täynnä tapaamisia terapeutin ja lääkärin kanssa. En haluaisi taas yhtä kuumaa ja pölyistä kesää kaupungissa. Haluaisin äältä pois jonnekin missä on raikasta ilmaa. Jonnekin missä on vapaata eikä muita ihmisiä. Kun vain olisi olemassa sellainen paikka..

Aamulla taas surin rakasta serkkuani. Hän kuoli auto-onnettomuudessa kun olin 16-vuotias. En ole kai päässyt siitä vieläkään yli, koska Sanna on mielessäni lähes joka päivä. Hänen ajatteleminen tuo kyyneleet silmiini yleisillä paikoillakin. Olisi pitänyt käydä kaupassa ostamassa maitoa ja hedelmiä viikonlopuksi, mutta en kehdannut lähteä näyttämään punaista naamaani kenellekään.

Tein tuon kyselyn, koska arvelin että jotkut saattaisi suuttua jos alan ilmoittamaan painoni ja/tai painoindeksini postauksissa. En tiennyt häiritseekö joitain lukijoita jos ilmoitan painoni.. Ilmeisesti tällä hetkellä 5 lukijaa ei halua tietää kumpaakaan. Minä arvelin kyselyä suunnitellessani, että tuloksesta tulisi noin 50-50. Eli puolet haluaisi tietää painoni ja puolet ei todellakaan haluaisi minun ilmoittavani sitä. Olimpa väärässä. Huomenna katson uudestaan kun on kysely loppunut. Ei tästä tänään enempää..