ahdistusta..

Söin taas viikonvaihteena liikaa. Olin vanhemmilla kun niillä oli jotku vaalipippalot. En vieläkään tiedä mistä oli kyse, mutta piti käydä näyttäytymässä ja todistamassa että kyllä minä syön. Ja minut pistettiin syömään pitsaa ja sämpylä. Oli kamalaa kun halusin vaan pyyhkiä sen koko illan elämästäni pois niiden kaloreiden takia. En tiedä yhtään paljonko kaloreita tuli yhteensä, mutta varmasti paljon. Vihaan muiden tekemiä ruokia kun en osaa laskea kaloreita niistä. En jaksanut hymyillä lainkaan ahdistuneena ja panikoin itsekseen entisessä huoneessani. Itkin suolaisia kyyneliä kun en pystynyt pakenemaan sitä ahdistavaa tilannetta. En päässyt oksentamaan mihinkään vaikka turvaudun siihenkin vain hyvin harvoin. Talo oli täynnä vanhempieni tuttavia enkä tuntenut ketään. Sain taas ne tutut kommentit, että näytän teini-ikäiselle ja olen niin pieni. juu... Nyt aion rauhoittua kotona pari päivää ennen kun uskallan lähteä mihinkään.

Mulle soitti päivällä lehtimyyjä ja sanoin jotenkin töykeästi ettei mulla ole varaa tilata lehtiä. Tuli kamalan huono mieli siitä. En tiedä mitä niille lehtimyyjille pitäisi sano kun en halua tilata mitään... En halua olla epäkohtelias tai töykeä kellekään. Kerran olin vaan tuppisuuna kun lehtimyyjä soitti ja se tietysti luuli, että olen kiinnostunut lehden tilaamisesta. Myyjä luetteli varmaan 30 lehteä ja kaikkia tarjouksia. 5 minuutin päästä osasin avata suuni ja sanoin, että mulla ei ole varaa tilata lehteä. Myyjä sanoi vihaisesti, että 'voi kun kiva' ja paiskasi luurin korvaan. Mulle tuli siitäkin tosi huono omatunto ja muistan sen puhelun vieläkin. Ei tällaisten pienten asioiden pitäisi jäädä kaivamaan mieltä, mutta kun en voi sille mitään.