maanantai 13. heinäkuuta 2009

Rakas koti, mutta kirottu yksinäisyys

En voi sanoin kuvailla miten ihanaa on herätä omassa sängyssä eikä kukaan tule aamulla ennen 8 ovelle huutamaan, että aamupalalle pitäisi nousta. Tai sitten pitkän väittelyn jälkeen eteeni ei tyrkätä tarjotinta ja kukaan ei tule tuijottamaan minua haukankatseellaan etten vain huijaisi syömisessä.

Oikeasti vapautta ei osaa kunnioittaa ennen kun se riistetään sinulta. En halua valittaa kuin olisin kokenut jonkin suuremmankin trauman sairaalassa, mutta minulle oma rauha on kaikkein tärkeintä. En osaa rauhoittua muualla kuin omassa asunnossani. Tämä on joskus todella yksinäistä ja kaipaisin tukea ja ihmistä jolle voisin vuodattaa kaiken ulos. Mutta tiedän toivovani liikoja. Haluan olla yksin, muilta ihmisiltä piilossa. Sitten kun paniikkiahdistus iskee niin haluaisin luotettavan ihmisen vierelleni. Aina saa haaveilla. Tyydyn puhumaan itsekseni ja toivon, että sinä siellä pilven reunalla kuulet minut.

3 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Törmäsin blogiisin sattumalta. Menin sanattomaksi. En oikein voi sanoa muuta, kuin että jaksamisia sinulle. <3

Louisa kirjoitti...

Löysin blogis sattumalta ja jäin heti seuraamaan, kirjotat ihanasti <3

Anonyymi kirjoitti...

siellä jossain voi olla se maa..
täytyy kai jaksaa odottaa..
siellä jossain voi olla joku joku muakin voi rakastaa..

kaija koon sanat mun ja sun elämää..