tiistai 4. elokuuta 2009

Heräämisiä ja ehkä vähän hyvää mieltä




Aamulla heräsin 7.35 kun ovikello pärisi ja ihmettelin kuka voisi näin aikaisin kaivata minua. Heitin paniikissa lähimmät housut jalkaan ja harjasin hiukset. Postimies toi vain paketin. Sain vihdoin kauan odottamani paketin ja aamuni alkoi paremmin kuin yksikään viime viikon aamu. Olin kuitenkin liian väsynyt aloittakseni päivääni ja menin makaamaan vielä sänkyyn. Kädet ja jalat oli liian heikot kantaakseen ja silmät ei tahtoneet pysyä auki. Ajatukset ei kuitenkaan tahtoneet rauhoittua vaan olin täysin hereillä siltä kannalta. Oli pakko nousta ylös.

Aamutoimieni jälkeen aloin heti näperrellä pakettini kanssa ja mielialani nousi. On se kumma miten pieni itsensä hemmottelu nostaa mielialaa. En yleensä osta itselleni mitään ylimääräistä. Nyt päätin kuitenkin tilata yhden kalliimman jutun minkä todellakin halusin ja "hemmottelin" itseäni. Hävettää vaan miten materia saa minut paremmalle tuulelle... Mutta ehkä en jaksa tällä hetkellä nähdä niitä pieniä hyviä asioita elämässäni joiden pitäisi saada minut paremmalle tuulelle.

Kävin myös kaupassa tuossa lähellä ja suunnittelin sitä pari tuntia kotona. Alkoi heti sydän pumppaamaan ja kädet tärräämään kun piti ajatella kotoa lähtemistä. Tuli sellainen paniikki olo. En voinut kuitenkaan lykätä kauppaan menoa, koska jääkaapissa on vain valo.. Opamoxin voimin selviydyin kuitenkin kauppareissusta.

Lääke väsytti kuitenkin niin kamalasti, että melkein sammuin istualteni lattialle. Vaikka vihaan päiväunia ja etenkin nukkua meikit päällä niin annoin väsymykselle periksi ja menin takaisin nukkumaan. Nukuin 3 tuntia yhteen putkeen ja sen jälkeen oli kyllä parempi olo, täytyy myöntää.. Tosin herättyäni molemmat silmät oli vuotanu isot lätäköt tyynylle ja meikit oli tosi hienosti. Vihaan nukkua meikit päällä! Sitten silmät on täynnä jotain kökköjä ja ihan punaiset. Ei kiva.

Minun ongelmana (tai yksi monista ongelmista) on se, että nautin liikaa tästä nälän tunteesta. Ja siitä, että vatsa on tyhjä ja kramppailee. Tuntuu, että ansaitsen tämän pahan olon niin miksi mennä syömään.? Nytkin kello on kolme enkä ole avannut jääkaappia muuten kuin ottanut vettä. Nautin tästä nälän euforiasta. Tunnen itseni niin voimakkaaksi kun pystyn kontrolloimaan itseäni. Melkein 10 vuotta ja teen vieläkin tätä...


Kaipaan balettia niin, että sydäntä särkee...

7 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Mä yleensä saan vain kamalan päänsäryn ja oksetusolon tai keho vaan kirkuu vastustamattomasti ravintoa. Toi tyhjän mahan euforia on aika harvinaista "herkkua".

Muru pieni olet taas menossa kuherruskuukaudelle tautisi kanssa ja se _ei tiedä hyvää_.

:(

Anonyymi kirjoitti...

EI EI, avaa se jääkaapin ovi pian.

Mikä saisi sinut haluamaan pois, kaipaat balettia, oletko käynyt katsomassa balettia? Pystytkö?

Haluaisin kertoa kuinka vähän vastaava tilanne auttoi omaa lastani, mutta hän pian lukee ja tunnistaa joten sanon vain että kokeile jos pystyt.

Ja mikä auttoi vielä enemmän, oli MUUTOS. Maiseman vaihto hetkeksi. Matka tai muu "poiskotoa", ei siis hoitopaikkaan vaan pois, muuualle. Jaksatko, pystytkö?

Ymmärrän toki, että kauppaan lähtökin on iso matka sinulle ahdistuksen kanssa, mutta veisikö joku sinut?

Tuo "ehkä vähän hyvää mieltä" oli kiva lukea, ansaitsisit kyllä vielä PALJON sitä lisää :-)

Anonyymi kirjoitti...

Ei siinä ole mitään hävettävää että materiaali saa sinut paremmalle tuulelle.
Mun mielestä juuri joku paketti postista tai vaikka uusi lehti, ovat niitä pieniä hyviä asioita.
Hemmottele itseäsi vähän useammin jooko, vaikka jollain uudella jutulla, koska todellakin olet ansainnut sen !

Ja, kun sanot että pystyt kontrolloimaan itseäsi kun et syö,
mutta oikeasti silloin kontrolli ei ole sinulla, vaan sairaudellasi.

Toivon niin paljon voimia sinulle!
Kunpa ymmärtäisit ettet ansaitse tuota pahaa oloa, vaan jotain paljon parempaa.

Anonyymi kirjoitti...

Postauksesi balettikuva sai mulla kyyneleet silmiin. Mäkin kaipaan tanssiin ihan hirveästi. Vaikka se on vaan harrastus mutta se antaa voimaa.

Yhdyn Kafiin, että oot menossa vaan alaspäin ja salakavalasti tää paha maailma ottaa susta enemmän otetta. Se vie vaan syvemmälle helvettiin, tiedät sen :/. Ei tarvitse hävetä että materialismi aiheuttaa joskus hyvän olon tunteita. Menen mäkin kuumaan suihkuun ja oon siellä puol tuntia jos se mua auttaa ja saa vähän paremmalle mielelle, vaikkei mitään ekologisinta puuhaa olekaan. Voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko muuten itse tossa MJ I want you back kuvassa? Mäkin tahtoisin hänet takaisin. Onneks on muistot.

Anonyymi kirjoitti...

Oi olispa mustakin tanssikuvia. Hittolainen, oot varmaan tosi hyvä sitten tanssimaan kun susta on studiokuviakin. Toivottavasti pääset joskus takaisin tai sitten ainahan voi kotona tanssia (mulla tosin tila rajottaa, enkä oikeen jaksakaan hirveesti rieuha). Itse pääsen taas parin viikon päästä tanssin pariin ja se pelkkä ajatuskin antaa jumalattomasti voimaa vaikken ehkä ihan siinä kunnossa olekaan. Tosin pelottaa mennä, kun en ole pitkään aikaan venytellyt enkä uskalla kuvitellakaan mitään spagaatiakaan :(.

tthi kirjoitti...

Ohho, heräs mielenkiinto tuosta Kimmien kommentista, että oletko sinä tuossa yhdessä kuvassa?

Eikä tosiaankaa missään ole hävettävää, oli se sitten mikä vain, mikä saa olon paremmalle! <3