sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hysteriaa

Väsymys. Olin viime yönä Rautatientorilla katsomassa Thrill The World tanssiesitystä ja se oli aivan mahtava vaikka sää ei oikein suosinut. Olisin niin kovasti halunnut hypätä menoon mukaan, mutta en vain uskaltanut. Olisi pitänyt etukäteen ilmoittautua, mutta tiesin etten olisi kuitenkaan uskaltanut paikanpäällä uskaltanut tehdä mitään. Tanssiminen on minulle kaikki kaikessa, mutta olen jotenkin vetäytynyt niin syvälle kuoreni sisään, etten uskalla enää esiintyä ihmisten edessä. Nuorempana rakastin esiintymistä ja esiinnyin suuremmillekin yleisöille balettiesityksissä. Nyt se tuntuu aivan mahdottomalle. Tanssin vain yksin, omassa rauhassani. Olin opetellut Thrillerin rutiinin (TTWssä vähän muunneltu) jo aikoja sitten eli sen puolesta olisin voinut vain mennä mukaan. Olen niin vihainen itselleni kun en uskaltanut. Nyt kaduttaa, koska on liian myöhäistä ja toista mahdollisuutta ei tule kuin ehkä ensi vuonna. Olin niin hermona vaikka olin pelkkänä katselijanakin. Välillä uppouduin vain katselemaan, mutta sitten havahduin ja muistin, että täällä on ihmisiä. Tuli pakoreaktio, mutta pakotin itseni seisomaan paikoillani.

Kotiin päästyäni olin aivan pilvissä. Menin yläkertaan omaan huoneeseeni ja vedin Thrillerin rutiinin kerran toisensa perään läpi nappulat korvissa ja volyymi täysillä. Tämä on yksi elämäni nautinnoista. Aloin sekoittamaan balettiliikkeitä rutiiniin mukaan ja puhkuin innosta kun piirtelin paperille aivan omaa Thrillerin koreografiaa. Sen jälkeen oli mahdotonta saada unta ja yö tuntui loputtomalle kun kellojakin oli vielä siirretty. Nukuin pari katkonaista tuntia vanhan huoneeni lattialla vanhempieni koira kainalossa.

Noin 2 tunnin yöunien jälkeen pitäisi väsyttää normaalisti, mutta väsymyksen läpi puskee kamala jännitys. Tänään menen katsomaan Thriller Livea Finlandia-talolle. Menen yksin ja pelottaa aivan kamalasti. Oikeastaan sisälläni on tunteiden sekamelska. Haluan todella nähdä esityksen ja olen aivan varma, että tulen pitämään siitä. Toisaalta minua jännittää ja pelottaa, koska sinne on menossa niin paljon ihmisiä. En osaa olla paikoillani vaan ravaan edestakaisin kuistilla ja olohuoneessa. Äiti kun oli kotona aamulla niin kävelin ympäri taloa ja puhuin vain itsekseni, että 'voi ei, voi ei, voi ei...'. Äiti sanoi ettei saa tehtyä mitään kun sekoitan hänen ajatuksensa ja laittoi minut tekemään retiiseistä ruusuja. Sisälläni kutisi enkä olisi halunnut olla paikoillani hetkeäkään. Hermostuttaa, koska en tiedä miten paljon ihmisiä Thriller Livessä on ja miten paljon se tulee ahdistamaan. Argh! Taitaa tulla toinen postaus vielä ennen lähtöä, jossa olen täysin hysteerinen..

Minulta kysyttiin, että miksi en tunnu käyvän syömishäiriöpoliklinikalla.? Olen ehtinyt yli 10 vuotta sairastaa vaikka olen vasta 24v. ja olen käynyt Helsingin 'parantolat' läpi. En keksinyt parempaa sanaa kuin parantolat, ei minulla ole mitään Helsingin hoitopaikkoja vastaan.. En haluaisi, että kukaan tunnistaisi minua eli en paljasta missä käyn tällä hetkellä. Käyn hoidossa. Käyn terapiassa, lääkärillä ja olen avohoidossa. Avohoito jatkuu jos asun vanhemmillani ja pidän säännöistä kiinni. Avohoitoon kuitenkin kuuluu se, että käyn 'sairaalalla' syömässä ja juttelemassa melkein joka päivä viikossa. Sanon, että käyn 'sairaalalla' mutta, en haluaisi paljastaa missä päin Helsinkiä ja minkä nimisessä paikassa käyn. Pelkään vain, että joku tunnistaa...

Ja kaikille tiedoksi: tämä ei ole 'laihdutusblogi'! Ainakaan ei ole tarkoitus olla. Milloin viimeeksi olen hihkunut riemusta, että olen pudottanut painoa? En tiedä kuulostaako tämä laihdutusblogille, mutta se ei ole todellakaan tarkoituksena. Eräs anonyymi kertoi suoraan sanottuna blogini inspiroivan laihduttamaan. Ei näin! Tuo on vihoviimeinen blogini tarkoitus. Anteeksi teksini sävy, mutta suututtaa. En tiedä edes blogini tarkoitusta. Enimmäkseen tämä on minulle itselleni paikka jonne voin tulla kirjoittamaan, koska paperipäiväkirjaa en ole jaksanut niin paljon pitää. Toiseksi saan täältä paljon tukea ja voimia kommenteista. Kommentit joskus ravistelevat ja pistävät miettimään. Se on minulle positiivista, koska välillä lähden leijumaan pilviin ja tarvitsen jonkun vetämään minut maan pinnalle.

5 kommenttia:

nccy kirjoitti...

Ei tekstiti sillä tavalla thinspaavaa (kannustavaa) ole, mutta kyllä minusta jotkut aikaisemmat tekstisi varmasti ovat thinspoa etsivien silmään osuneet thinspaavasti. Ei sille mitään voi jos joku sellaisia 'kiksejä' saa, vaikka inhottavalta varmaan tuntuukin.

Itse tykkään kirjoitus tyylistäsi. Jotenkin niin.. viaton :)

evilkitty kirjoitti...

Tanssiminen on valtavan kaunista, ja uskon että osaat sen hyvin. Rakastan katsoa kun ihmiset tanssivat, ehkä sinäkin joku päivä uskallat tanssia ihmisille.

Blogia lukiessani en ole ainakaan itse saanut kuvaa siitä että ihmisten pitäisi laihduttaa tai tämä blogi kannustaisi siihen. EI todellakaan. Tykkään lueskella blogiasi.

Hyvin se menee!

Lizzy kirjoitti...

hui mie ehdin jo säikähtää kun sinusta ei kuulunut mitään melkein viikkoon! hyvä tietää että olet kunnossa. ja vau, pääsisinpä mieki joskus katsomaan livenä jotain tanssiesitystä <3 se on varmasti mahtavaa. nautihan minunki puolesta :D

*haleja ja jaksamisia* olet mielessä joka päivä.

Nillenalle kirjoitti...

Ei tää mun mielestä ole mitenkään laihduttamaan kannustava blogi... Nyt rupes hävettämään kun itse hihkun riemusta ja kerron kaikille blogini neljälle lukijalle riemumielin kun olen tiputtanut painoa... Mutta sä oletkin niin vastuullinen. :)

Haleja ja voimia!

Tuutikki kirjoitti...

Hei, hemmetin hienoa et kävit siellä Thriller tanssissa! Ens kerralla voisit olla itsekin siellä tanssimmassa. :)
Itse oisin halunnut myös käydä katsomassa, mutten olisi päässyt kotiin kuin bussilla ja yötaksaa minä kitupiikki en pulita.
Thinsposta vielä, jos on mitään sh:n liittyvää niin thinspoa etsivä mieli kyllä vääntää siitä thinspoa, vaikka miten hienovaraisesti yrittäisi kirjoitella. Ei sille voi mitään.