tiistai 30. maaliskuuta 2010

tahtoo pois!

Sain ääneni kuulumaan hieman ja pääsen kotilomalle tällä viikolla. En kestä tätä paikkaa enää. Haluaisin kokonaan pois, mutta kokemuksesta tiedän ettei se noin vain käy. Ja tämä lääkärikin on erityisen tiukka. Olen jo hiljaa omassa päässäni hänelle haistatellut monet kerrat.. En ikinä uskaltaisi suoraan sanoa joten olen vain tyytynyt mököttämään.

Lääkäri on kysynyt kerran, että mikä kiire mulla sinne kotiin on. En ole edes vaivautunut vastaamaan, koska ei kukaan voi tietää miten tuskaista täällä olo on. Sitä on niin vaikea selittää. Kotona olo helpottaa vähän. Se vähänkin on minulle kullan arvoista. Kaipaan sitä tuttua ja turvallista ympäristöä. Täällä kaikki on niin vierasta eikä uskalla koskea mihinkään tai astua omasta huoneesta ulos. Koko ajan pitää olla valppaana kun hoitaja saattaa tulla käymään. Kotona olen turvassa yksin lukittujen ovien takana. Ja tietysti pupu turvaa selustaa..

Paha olo on säilynyt koko sairaalajakson ajan. Täällä lisänä ahdistus tekee olosta sietämättömän. Yritän nukkua suurimman osan ajasta, että pääsisi täältä kauas pois. Herää kuitenkin usein kesken painajaisen hiestä märkänä. Tuntuu, että tämä kaikki on koettu jo ennenkin aikaisemmilla sairaalajaksoilla ja tulos tulee olemaan samanlainen...

Kaikki päivät ovat samanlaisia ja joka päivä odotan vain iltaa että pääsisin nukkumaan. Oma hoitajani on mukava ja hän ei painosta puhumaan. Hän on muutaman kerran tehnyt minulle aivan ihanat kalanruotoletit. Toisen kosketus tuntuu äärimmäisen epämukavalle ja ihoni alla alkaa kiemurtelemaan jokin, mutta sen kuitenkin voittaa ajatus siitä että joku välittää. Edes vähäsen..

Huomisen yli olisi vielä jaksettava..

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauheeta lukea näitä tekstejäs. Anoreksia on kyllä vienyt vallan elämästäsi täysin sillä muuten jo tuo sairaala motivois parantumaanpäin sillä silloin sinun ei tarvitsisi siellä "kärsiä".

telina kirjoitti...

Kyllä susta monikin välittää, rakas Cassie.
Kunpa vain olisit siellä sairaalassa niin kauan, kuin se on tarpeen. Että olosi edes vähän helpottaisi.

Voimia paljon!

Peppiina kirjoitti...

Voimia sulle <3 Toivottavasti sulle käy hyvin kaikkien asioiden suhteen ja, että sun olo helpottus!

Mary kirjoitti...

Koska olet vielä täällä maanpäällä, sinulla on selvästikkin jokin syy jäädä. Jokin mikä merkitsee sinulle jotakin.
Koittaisit myös parantua sen asian vuoksi, ottaa avun vastaan.
Jotta olisit taas ehjä ja voisit nauttia elämästä.
Paljon voima haleja! <3

roosa kirjoitti...

Kyllä monikin välittää. Paljon voimia ♥

Anonyymi kirjoitti...

Nyt! Ryhdistäydy tyttö hyvä! Sinusta välittää todella todella moni. Jos tahdot ja päätät niin, tuo kaikki surullinen aikasi päättyy, tee muutos elämääsi ja jatka eteenpäin kohti aurinkoa, älä jää kiinni ahdinkoon, tiedän, sen vaativan päättäväisyyttä,mutta huomaa kuinka moni sinua tahtoo auttaa ja välittää sinusta, sinulla on vahva tuki ja turva.. Elämäsi hymyilee vielä jos sä tahdot niin <3

Lily kirjoitti...

Mä oon tässä viimepäivien aikana täysin rakastunu tähän blogiin. Mä oon lukenu vanhoja tekstejä ja uusia enkä ees vielä kaikkia ja mä tykkään lukee ihan älyttömästi tätä. Tai no tottakai ei oo mukava lukee kun sulla on paha olla mut mä tykkään sun tavasta kirjottaa ja kaikesta.. Joku siinä kirjotustavassa saa mut jäämää koukkuu.

Tän lukeminen on saanut mut tanssimaan taas ties kuinka pitkää aikaa, en mä voi ees kuvitella olevani niin hyvä kun sinä, mut mä oon alkanu taas tanssia, MJn tahtii tietenki. Ja mä rakastan sitä ettei tää oo laihdutusblogi, koska niihin menee välillä järki (vaikka taijan itekkin pitää sellasta, no koitan taistella leimasta irti).

Jatka kirjottamista, ja hirveesti tsemii, sä oot varmasti ihana ihminen ja susta välittää niin moni, jopa mä välitän vaikka oonki lukenu vasta vähän aikaa enkä sille tunne sua. Älä luovuta viel tän maailman suhtee, vaikka se on heittäny paskaa sun niskaa. Kaikkee hyvää oikeesti kiitti ihanasta blogista <3
tulipas tästä romaani :D mut hei olis huippuu jos voisit vilkasta mun blogii, kommentoida takasi tai jotain =)

Peppiina kirjoitti...

Tää kuulostaa varmasti tosi tyhmälle ja mä oon tyhmä. Oon lukenu tässä pääsiäisen aikana sun blogi tekstejäs ja huomasin sieltä 3.maaliskuuta 2009 mun kirjoittaman kommentin. Mä olin sanonu, että "...lihavuus on rumaa..." siis mitä helv.!! Oikeesti. Mä en tosiaan tiedä mitä ajattelin sillä hetkellä. mun ei ollut todellakaan tarkoitus loukata sua. että mä olen idiootti. Mulle tuli tosi paha olo siitä kun luin sitä mun kommenttia ja sitä mitä sä siitä ajattelit. Mä en tajua tätä kun aivot ei toimi enkä voi ajatella järkevästi ja sitten kirjoitan kaikkea loukkaavaa minkä on tarkoitettu vain kannustavaksi ja muutenkin vain hyvällä. Tuon kommentin olisin voinut jättää kirjoittamatta. Anteeks tää kauhee selitys, mutta oon sulle tosi ison anteeksipyynnön velkaa! Anteeeks!!

Voimia sulle<<3333 Mä oon tosi huolissani muutenkin kun susta ei oo kuulunu mitään. Voitsä ilmotella ootsä viel hengissä? Oot ihana ihminen enkä ainakaan minä halua menettää sua. Sun tekstit on aivan ihanii ja sun blogis muutenkin on. Toivon sulle kaikkee hyvää ja sun pupulle :) Voimahali <3

Dieetti tyttö kirjoitti...

:(

Stelliina kirjoitti...

Usko tai älä mutta kyllä meistä jotkut tietää millasta on istua siellä samassa paikassa päivästä toiseen ja vaan toivoa, että joku tulee hakemaan sut pois. Koita kuitenki pysyä lujana, kyllä se on sen arvoista!
Ja jatka bloggailua, tätä on mielenkiintosta (ja surullista) lukea)!
-S