sunnuntai 9. toukokuuta 2010

sattuuuuu part.2

Tämä teksti on kirjoitettu varmaan 10 erässä kun olen sammunut aina puhelin kädessä kesken kirjoittamisen. Piti julkaista aikaisemmin, mutta kipulääkkeiden takia en pysy hereillä kovinkaan kauaa. Tai sitten olen valveilla, mutta pää on niin sekaisin että on parasta olla kirjoittamatta.

Minulle siis laitettiin se peg (tuo on vähiten pelottava nimi) torstaina tai perjantaina. En muista. Tai keskiviikkona. En tiedä. Muistan siitä operaatiosta, että pistin vastaan jo kun minua haettiin omasta huoneesta. Itkin. Paniikki ja todellisuus iski juuri sinä hetkenä kun hoitajat sanoivat tulevansa 'valmistelemaan' minua. Olenkin ollut aika rauhallinen tämän operaation suhteen viime viikot, enkö olekin.? Mutta todellisuus iski ja kovaa. Tuntui kuin olisin herännyt unesta. Se on niin helppoa miettiä, että 'ei hätää, onhhan tässä vielä muutama päivä jäljellä'. Mutta kun ei ole miettinytkään mitään. En valmistellut itseäni ollenkaan. Olen vähän sivuuttanut koko asian ja toivonut ettei se tapahtuisi ollenkaan.

Tämä oma ihana Ihmemaa tuntuu niin paljon paremmalle ja turvallisemmalle... Ei kukaan tule tänne tökkimään minua neuloilla ja veitsillä, tunkemaan letkuja mahaani. Ei, täällä on 'pääsy kielletty' kylttejä kaikille vieraille, minä taas tutkin uusia polkuja hyppien varsaloikkaa. Ihmemaani on vain minun ja jokaiselle uudelle polulle piiloitan yhden salaisuuden. Aihe poikkeaa, mutta....

Äiti ja isä kävi täällä taas vierailemassa. Tai äiti ensimmäistä kertaa tällä osastolla. Sain toivottaa hyvää äitienpäivää. Itkin koko vierailun ajan. Onneksi äiti soitti etukäteen ja kysyi saako 2 minun tätiä tulla myös. Sanoin, että en saa pidettyä itseäni kasassa niin parempi etteivät tule.

Äiti kyseli koko ajan kamalasti, että eikö hoitajat anna lääkettä kun itken. Auttaa se lääke hetken, mutta kipu taitaa olla lääkettä vahvempaa. En uskalla käyttää vatsalihaksia tai liikkua paljon muutenkaan. Hengitän niin pinnallisesti, että pahaa tekee. Hoitaja sanoi, että pitäisi alkaa uskaltaa liikkumaan eikä pitäisi noin paljon sattua. Mutta oikeasti, olen balettia tanssiessa saanut ties minkälaisia vammoja ja pakottanut itseni/pakotettu jatkamaan tanssimista vaikka kuinka sattui. Tiedän mitä kipu on, mutta en ole ikinä tuntenut näin kovaa kipua.

Yritän nyt olla valittamatta tästä kivusta, mutta en tiedä voinko luvata olla valittamatta kuinka ahdistava tämä letku on.. Olen kuitenkin päättänyt etten aio puhua siitä jatkuvasti.. On muutakin.

Kiitos ihanista ja rohkaisevista kommenteista!

6 kommenttia:

ysl.elle1 kirjoitti...

koita pärjäillä ♥ toivottavasti kipusi hellittävät.

aurelie kirjoitti...

"Don't let yourself feel like there's nothing remaining, even if it's true"

Voi sinua pientä ihanaa <3. En tunne sua tosiaan enempää, mutta oon lukenut blogiasi yli vuoden ja jatkanut oman syömishäiriövaiheeni jälkeenkin, koska tuntuu että oon alkanut jotenkin välittää susta.

Toivoisin niin kovin, ettet antaisi periksi, että antaisit vielä itsellesi mahdollisuuden parantua, koska sellainen on aina olemassa, vaikka et itse siihen enää uskoisikaan.

Amy kirjoitti...

Voi sinua rakas pieni.
En osaa sanoa mitään, kuulostat niin lohduttomalta.

Voimia ja haleja tärkeälle<3

Anonyymi kirjoitti...

Luin pitkästä aikaa blogiasi, myös noita vanhempia postauksia siis, ja haluan sanoa samaa kuin aureliakin: eli muista että aina on toivoa, kun jaksat vaikeiden aikojen yli niin jossain tulevaisuudessa sinua odottaa vielä kaunis elämä.

Lähettäisin sinulle voimia ja jaksamista jos vain osaisin<3

She kirjoitti...

Missä olet? Sinusta ei ole kuulunut vähään aikaan..
♥♥♥

Kiiu kirjoitti...

Löysin blogisi tänään ja oon jo useita kymmeniä minuutteja lukenut. Ihan kuin tuntisin sut, vaikken oikeasti tunnekaan. Me sukelletaan samoissa vesissä, mutta sinä olet jo liian syvällä. Toivon niin sulle voimia ja valoa, että jaksaisit edes jotenkuten!

Mun tuli mieleen kun luin vanhempaa kirjoitustasi, missä kerroit rakastavasi sitä kun saat postia. Vaikkei me siis tunnetakaan, niin haluisin kirjoittaa sulle, osastolle tai minne vaan? Jos haluat. Ää, kuulostanpa tyhmältä:/

<3