tiistai 6. heinäkuuta 2010

I'm not dead!

Taas pitää pahoitella kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. En ole saanut puhelinta tänne eikä isäkään ole pääsyt netillisen puhelimensa kanssa vierailemaan kun on ollut työmatkalla ruotsissa. Viimeaikoina olen ravannut (no, rullannut pyörätuolissa) kahden osaston väliä ties kuinka monta kertaa. Jos pääsisin nyt vakituisesti tuolle toiselle osastolle niin saattaisin päästä kokeilemaan intervallihoitoa.

Minulla olisi ollut mahdollisuus kirjoittaa 25.6. Kun sain puolet päivästä vapaata!! Mutta se päivä olikin raskaampi mitä oletin. Vuosi oli kulunut eikä suru ollut hellittänyt yhtään. Kyyneleet ei meinanneet loppua koko päivänä vaikka en ole saanut itkettyä sairaalassa muutamaan viikkoon. En jaksanut edes ajatella sen reissun jälkeen eli postauksen kirjoittaminen häipyi mielestä.

Osastolla on ollut tylsääkin tylsempää. Tätä on jatkunut liian kauan. Tuntuu, että minua revitään kahteen suuntaan. Ei ole minkäänlaista motivaatiota, mutta olisi pysyttävä elossa läheisteni takia.

En jaksa nyt enempää kirjoittaa ja isälläkin on kiire pois. Kiitos kommenteista, mutta se yksi kommentti oli kyllä julma...

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No se yksi olikin kyllä ihan helvetin julma! Oikeesti mistä näitä idiootteja sikiää?

Ihanaa että olet hengissä, aloin ihan itkemään :<. Voi kunpa sulla menisi paremmin.. Tiedän etten osaa auttaa, mutta tykkäätkö lukea? Itselläni kirjojen maailmaan pakeneminen tuntuu olevan pelastus, tosin en jaksa kovinkaan kauan keskittyä lukemiseen.. Älä nyt ainakaan stressiä ota siitä, että blogiin pitäisi tulla päivityksiä tai niiden pitäisi olla jotekin "hienoja". itseäsi vartenhan tätä kirjoitat, toivon vaan että asioista tietämättömät voisivat pysyä hiljaa >:(!

Depi kirjoitti...

Oijoijoi! Ihanaa kuulla että olet hengissä! Olin niin totaalisen huolestunut ja itkua väänsin kun joku ilkimys oli kirjoittanut edellisen postauksen kommenttiin: "Cassie RIP".
Kommentoin todella harvoin mutta olen silti hengessä mukana joka ikinen päivä.

Pantalaimon kirjoitti...

oi ihana rakas olet vielä elävien kirjoissa. Minulla on sinua ikävä. Tietenkin on ymmärrettävää ettet aina pääse päivittämään. *lähettää paljon rakkautta ja jaksamisia*

Peppiina kirjoitti...

Ihanaa kuulla että oot hengissä! Mä tosiaan toivon, että elät vielä pitkään! Oot rakas <3 Voimia ja iso hali! <3

Laura kirjoitti...

Rakastan sua<3
Ei mulla muuta. Tiedätpä vaan, ja tiedät sanomattakin mitä kaikkea toivon ja lähetän sulle bittiavaruuden muodossa. Tiesin että kirjotat, piti vain odotella.


Ps. kaksi tuttuani on kuollut tänä kevät/kesänä anoreksiaan, joten voi olla pieni mahis että joku on vain sotkenut henkilöt eikä tarkoittanut sulle pahaa...

Anonyymi kirjoitti...

Tässäkin sitä nyt sitten näkee että sinusta todella välitetään! Et ole yksin. Ota voimia näistä kaikista ihanista ihmisistä jotka tänne kommentoivat ja jotka toivovat sinulle parantumista ja voimia.

P.S toivottavasti saat voimia ja parempaa mieltä myös minusta ja tästä kommentista... jaksa taistella! <3<3<3<3<3<3<3