maanantai 14. helmikuuta 2011

Romahdusten jälkeen

Tässä istun ja mietin olenko onnellinen, että olen selvinnyt hengissä tähän saakka. Toisaalta uupunut mieli ja keho tahtoisivat jo antaa periksi ja kiukkuavat kun minun aika ei ole koittanut vieläkään. Joulun jälkeen on taas romahdeltu pariin kertaan ja eletty siellä saduissa. Siksipä en ole päässyt päivittämään ja pahoittelen kovasti. Enempää en osaa taaskaan kirjoittaa. Pää on edelleen sekava, ajatuksista ja lääkkeistä.
Olette ihania

76 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Oli ihana kuulla taas sinusta! Yritä jaksaa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavaa kuulla sinusta. Jaksamisia!

iceblue kirjoitti...

Ihan uskomattoman ihana kuulla sinusta! Olin hypätä kattoon, kun huomasin, että olit päivittynyt <3

Voi kun löytäisin jostain ne oikeat sanat, jotka saisivat sinut tuntemaan olosi edes vähän paremmaksi ja näyttäisivät, että niitä satumaailmoja on muitakin.

Hirmuisesti voimia ja toivonhippusia <3 olet ajatuksissa.

Anonyymi kirjoitti...

VOI CASSIE, ET TIIÄKKÄÄN MITEN RIEMASTUIN KUN NÄIN ETTÄ AVARUUDEN KEVÄT ON LISÄNNY YHEN KIRJOITUKSEN!! <333333333 Oon ollu susta niin huolestunut. Susta voi tuntua oudolta et joku tuntematon on huolestunut susta näin paljon mutta tavallaan tunnen sut tän blogin kautta. Voimia tai oikeastaan sun ei ite tarvii olla vahva vaan anna muiden auttaa puolestas sa Cassie-kulta! Oot tärkeempi, ku uskotkaan <3

Lasienkeli kirjoitti...

Ihana nähdä, että olet jaksanut päivittää. Olen seuraillut sinua pitkään sivusta, nyt ajattelin sanoa, että olet ajatuksissani<3 Sinä olet tärkeä.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia oikein paljon sinulle ! Selviät viellä <3

TIM kirjoitti...

aaa upeaa kuulla susta jotain <3 halaus, en tiedä (taaskaan) mitä muuta sanoa

Anonyymi kirjoitti...

en tiedä onko apua tai muutenkaan, mutta jos jaksat ja kykenet niin selaileppa fun light? marikan pitämää blogia, jossa hän kirjoittaa paranemisprosessistaan. :) ja haluan vielä sanoa, että sinä todellakin olet elämän arvoinen!

Anonyymi kirjoitti...

<3 voimia!
oli ihana kuulla susta!

Sofia kirjoitti...

Nyt huolehdi itsestäsi äläkä kokoaikaa muista.<3 Kaikkia kiinnostaa millaisilla kommenteilla sinuun saa voimaa ja mitä ei saa kirjoittaa, siitähän tässä on kyse. Paljon jaksamisia. Olet ajatuksissa ja sinä olet tärkein. Nään miten paljon yrität.

Riikka kirjoitti...

Blogissani on ylläripylläri sinulle ♥

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla susta! Luulin jo sun lopettaneen, mut onneks et ! : )
Voimahaleja paaaaljon sinnepäin! :)

Anonyymi kirjoitti...

kirjoitteleppa taas kun siltä tuntuu. toivottavasti kaikki on ok?

Aurora kirjoitti...

Hei olen uusi lukija ja haluan antaa sinulle voimahalin <3 ♥ toivoo Aurora

Torstai kirjoitti...

Kukaan ei oleta että aina pystyisi blogia ylläpitämään.

May the force be with you.

Anonyymi kirjoitti...

voi kultapieni, luin kaikki tekstit läpi ja haluaisin vaan tulla halaamaan sua <3 haluaisin myös keksiä sen ihme pillerin joka veis sun pahan olon pois koko pitkäksi loppuelämäksi!!! voimia, älä luovuta, oot tärkeämpi kuin luuletkaan <3

miltamo kirjoitti...

voimia ja jaksamista sinne <3

Anonyymi kirjoitti...

Kukkuu? Voimia sinulle <3 Olisi mukava kuulla miten sulla sujuu, jos vain jaksat kirjoittaa :)

White rose kirjoitti...

Voi Cassie <3 kunpa sinusta taas kuulisi jotkakin. Minä rukoilen että sinä selvitä. Tiedän millainen helvetti sh voi olla. Mutta tiedän että siitä selviää, hitaasti mutta varmasti jos itse tahtoo.
Voimia <3 päättäväisyyttä ja onnea <3

Anonyymi kirjoitti...

Pelkäänpä, että olet jo kuollut.

Anonyymi kirjoitti...

anna kuulua itsestäsi, täällä pelätään jo pahinta :/

Anonyymi kirjoitti...

Hei Cassie,

Olen entinen syömähäiriöpotilas ja valmistelemassa artikkelia aiheesta HS:n Kuukausiliitteeseen. Jaksaisitko uupumuksesi keskeltä ottaa minun näin melitse yhteyttä: aebbal@gmail.com? Uskon, että tämä voi jopa avata jonkin etäisen portin sisällämme... Auttaa kenties... Siihen saakka, kaikkea hyvää, kevään ensi lämpöä ja tulevaisuudenuskoa toivotellen, Asta

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitathan pian itsestäsi! Olen helmikuun kirjoituksesi jälkeen joka päivä käynyt katsomassa, olisitko kirjoittanut uuden kuulumisen. Toivottavasti saan pian lukea sinusta!

Anonyymi kirjoitti...

R.I.P.

Pantalaimon kirjoitti...

eikö kenelläään ole mitään tietoa Cassiesta? kukaan tunne häntä? hitto että pelottaa.. toivottavasti hän on vielä elävienkirjoissa..

Anonyymi kirjoitti...

Jos cassie tosiaan on kuollut(toivottvasti ei!) olisi varmaankin asiallista saada tämä blogi poistetuksi netistä. Sitä omaisetkin varmaan toivoisivat.

Jos joku tietää miten on käynyt niin kertokaa.

Anonyymi kirjoitti...

tää on ihan kamalaa! Sydän kurkussa käydä jokapäivä tsekkaamassa et onks tullu mitään uutta. Eikö kukaan OIKEESTI tunne cassieta, ei tarvis muuta sanoa ku että onko elossa enää edes :( Pienokainen

pirttis kirjoitti...

Voi kultapieni, tule kertomaan mitä sinulle kuuluu..!

Ihmeellistä miten voikaan olla huolissaan ihmisestä, jota ei ole ikinä tavannut!

Anonyymi kirjoitti...

Voi Cassie missä olet? Täällä ollaan jo tosi huolissaan sinusta.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on kesäkuun toinen päivä ja helmikuussa viimeksi Cassie on viimeksi kirjoitellut. Eikö kukaan edes tiedä tämän tytön henkilöllisyyttä? Jos Cassie on kuollut (kumpa se ei vaan olisi totta) olisi varmasti hyvä jos joku ilmottaisi täällä bloginkin puolella että mitä on tapahtunut ja tännekin saataisiin vastaus. Myös se positiivinen vastaus jonkun puolelta että Cassien on hengissä toisi varmasti helpotuksen monelle. Nimittäin tottakai sen jokainen ymmärtää ettei sh:tä sairastava voi tätä blogia välttämättä päivitellä.

Miten johonkin ihmiseen jota ei ole ikinä edes nähnyt voi kiintyä näin?

Emily kirjoitti...

Mä oon niin surullinen, tuu pliis kirjottamaan jotakin että tiedetään ootko vielä elossa. :( <3 Jännä miten tuntemattomasta voi tosiaan olla näin huolissaan :(

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, eikö kukaan tosiaan tiedä mitään Cassiesta? :< Lähes joka päivä käyn täällä katsomassa joko olisi jotain merkintää tullut Cassiesta. Ja joka kerta huoli vaan kasvaa ja kasvaa kun uusia merkintöjä ei blogissa ole.
Tosiaan ihmeellistä kuinka voi välittää täysin vieraasta ihmisestä näin...

Parasta toivoen -J

hopealusikka kirjoitti...

uskon ja toivon, että selviät, että olet siellä jossain vielä. koska välitän. koska olet vahva tyttönen.

Vaiennut kirjoitti...

Epätietoisuus pelottaa. Toivottavasti olet kunnossa.
Paljon jaksamisia! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Anonyyminä minäkin täälä. Luin blogiasi ensimmäisen kerran vime vuonna joulunaikaan ja pakko sanoa että olet todella vahva ihminen !
Täälläkin ollan huolissaan sinusta, kun et ole pitkään aikaank kirjoittanut mitään.. Ehkä olet aivan kunnossa ja et vain tahdo nähdä tätä blogia ja muistella sitä,mitä olet joutunut kokemaan.
Voimia, toivottavasti sinusta kuullaan vielä ! <3

Anonyymi kirjoitti...

Cassie, missä olet?

~ ブラック ~ kirjoitti...

Where are u, little? Try to hold on, that horrible disease has strangled my body and mind, too. Don't give up, I survived and I'm living on my own now, just like you'll do in the future ~ ♥ *kiss

ps. kirjoitan englanniksi koska se käy helpommin ~ ♥

xxx

Kauris kirjoitti...

Hei! Huomasin, että joku oli tehnyt opinnäytetyön aiheesta bloggaaminen. Ja opinnäytetyö on tosi laaja. Kohtaan 7.3 Blogit mielenterveyden edistämisen välineenä, hän on kirjoittanut SINUN BLOGISTASI! Myös pätkiä sinun kirjoituksistasi ja saamistasi kommenteista. Minä linkitän nyt muutaman pitkän pätkän mitä luin sieltä, koska uskon että sinua kiinnostaa. Vai oletko lukenut nämä jo?

Miksi ihmiset aloittavat blogin kirjoittamisen mielenterveydellisistä lähtökohdista? Blogi
tarjoaa kaksi ominaisuutta, joita mikään muu ei toistaiseksi tarjoa. Se on julkinen
vuorovaikutteinen foorumi, jossa voi esiintyä anonyymisti. Julkisuus tässä tapauksessa
tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi ottaa bloggaajaan yhteyttä. Anonyymiys taas antaa
erilaisen lähtökohdan kirjoittamiselle. Se takaa yleensä vapaamman kirjoittamisen ja jo
lähtökohtaisesti kirjoittaminen koetaankin helpommaksi kuin ääneen puhuminen, koska
puheenaiheet ovat niin arkoja. Kuten sanottu ympäristön palautteella on kuitenkin tärkeä
roolinsa. Blogosfääriin tiivistyykin tässä tapauksessa sen empaattinen luonne, kuten
Theo totesi (ks.s. 24). Blogien kautta on mahdollista löytää ihmisiä, jotka ovat samassa
elämän tilanteessa. Netti tarjoaakin teoriassa hyvän alustan keskustelulle ja vertaistuelle.

Helsinkiläinen tyttö, joka ei halua kasvaa aikuiseksi. E lämääni hallitsee anoreksia ja vaikea
masennus. Haluan kuihtua pois ja tulla täydelliseksi. Olen eksynyt ja yksin Ihmemaassani.
Oma Ihmemaani tuntuu ainoalle turvalliselle paikalle maailmassa. B aletti ja tanssi ovat
elämäni rakk audet, mutta joskus hengittäminenkin on liian raskasta. (Cassie 2009a)

Cassie-nimimerkillä (2009b) kirjoittava tyttö aloitti Avaruuden Kevät-blogin syyskuussa
2008. Ensimmäisessä merkinnässä hän puhuu blogin aloittamiseen liittyvistä tunteista:
”Olen miettinyt jo kauan blogin alottamista, mutta rohkeus ei ole riittänyt. Hirmuinen
pelko, että joku tuttu löytää tämän. Mutta on pakko päästä johonkin vuodattamaan näitä
ajatuksia, mitkä velloo päässä.”

Kauris kirjoitti...

Suomen Mielenterveysseuran nettiauttaja Marika Ketola sanoo nuorten keskustelevan
raskaista ja haastavista asioista, joiden oireita ovat muun muassa itseinho ja yksinäisyys.
Esille ovat nousseet myös esimerkiksi viiltelyä ja itsemurha-ajatuksia koskevia ajatuksia.
Lisäksi erityisesti tytöillä ja nuorilla naisilla esiintyy riittämättömyyden ja huonouden
tunnetta. (MTV3 2005.) Syömishäiriöistä eli kroonisia sairauksia potevat nuoret naiset
ovat hyvä esimerkki blogosfäärin linkittäytymisestä. Tällä tavalla bloggaajat rajaavat
oman viitekehyksensä ja tässä tapauksessa hakevat myös vertaistukea. Vertaistuki ja
tunne vaikuttamisen mahdollisuudesta on hyvin arvokasta toimintakyvyn ja henkisen
hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja tavoittamiseksi. (YLE 2009b.) Siinä suhteessa internet
kokonaisuudessaan on yhtä aikaa sekä ongelmallinen että loistava foorumi. Nimettömyys
luo ainakin näennäisesti sanavapauden ja estottomuuden ongelmien käsittelyyn ja julkituomiseen.
Mielenterveyttä käsittelevät aiheet vaihtelevat elämäntilannekohtaisista blogeista kroonista
sairautta potevien päiväkirjoihin. Blogilista.fi:stä löytyy huomattava määrä blogeja,
jotka käsittelevat syömishäiriöiden lisäksi muun muassa alkoholismiperheen arkea tai
avioeron jälkeisestä elämää. Positiivisemmista asioista puhutaan myös hyvin yleisesti ja
ajoittain myös kriittisesti. Nuoret puhuvat hyvin avoimesti esimerkiksi seksielämäänsä
liittyvistä asioista, sen parantamisesta, mahdollisuuksista ja ongelmista.
Mielenterveyden hoitaminen ei luonnollisesti ole ainoastaan nuorten asia. Myös reilusti
keski-iän ylittäneet ovat löytäneet blogista foorumin tunteiden käsittelemiselle. Esimerkiksi
avioeroa käsittelevät keski-ikäiset naiset ja miehet kertovat tuntojaan hyvinkin
avoimesti.

Eniten vuorovaikutteisten palvelujen
pariin hakeutuvat vastikään
sairaudestaan diagnoosin
saaneet ja kroonisesti sairaat.
Kyse on siis tällöin nimeomaan
mielenterveyden häiriöistä. Siitä
huolimatta suurin osa käyttäjistä
on tuonut esille toiveen vuorovaikutteisesta
yhteydestä terveysalan
työntekijään, joko onlinekommunikaation
tai sähköpostin
kautta. ”Monet uskovat myös,
että vuorovaikutteisuuden, henkilökohtaisuuden
lisäämisellä ja kehittämällä uusia luovia menetelmiä, Internetiä voidaan
hyödyntää paremmin.” Usein onkin osoitettu kuinka tärkeä internet on sosiaalisen tuen
antajana sellaisille ihmisille, joilla on kroonisia terveysongelmia. (Aaltonen 2003: 4.)

Cassie (2009b) on saanut heti ensimmäisestä merkinnästä lähtien lähes jokaiseen
merkintään – pääasiassa – rohkaisevia kommentteja. 25. lokakuuta 2009 hän kirjoittaa
seuraavasti

(Cassie 2009c):
Voi järkytys! Jännittää, ahdistaa, pelottaa, hermostuttaa. En jaksaisi odottaa Thriller
Livea, mutta en haluaisi mennä sinne ihmisten sekaan. Haluan nähdä, aivan varmasti upean,
esityksen. Silti en osaa olla ajattelematta muita ihmisiä. Mitä puen päälleni? Isä vie minut
kohta kämpälleni, mutta ei mitään tietoa mitä laitan päälleni. En osaa laskea monelta lähden
Finlandia talolle päin. Tiedän kauan sinne menee matkustaa kämpältä, mutta en osaa
päättää kuinka kauan ennen esitystä menen sinne.
Miksi tämä on aina niin vaikeaa? Olisi niin mukava kun olisi joku jolle voisi purkaa tämän
jännityksen. Olisi mukava mennä jonkun kanssa esitykseen, mutta en ikinä uskaltaisi mennä
kenenkään kanssa. Aina on liian vaikeaa.
Koko ajan tulee kylmiä väreitä enkä osaa olla paikoillani. Olen koko päivän kävellyt ympäri
taloa voivotellen ahdistusta. Vanhemmilla menee hermot minuun eivätkä he ymmärrä miten
yhden ‘konsertin’ katsominen voi jännittää näin paljon. Mutta tämä vain ahdistaa.. En osaa
sanoa miksi.

Kauris kirjoitti...

Tämän kaltaisissa nuorten naisten blogeissa, joihin Cassiekin on linkittäytynyt, liittyy
myös erilaisten tunnelmakuvien käyttäminen tekstissä. Myös tähän merkintään, kuten useimpiin muihin Cassien kirjoituksiin on liitetty tunnelmallinen kuva. Kirjoittamaansa
merkintään Cassie sai kannustavia kommentteja. Pääosin kommentit ovat samankaltaisia,
kannustavia ja rohkaisevia, jokaisessa merkinnässä. Myös useimmat kommentoivat
kirjoittavat nimimerkillä, mutta linkittävät nimen kuitenkin omaan blogiinsa. Suurin osa
blogeista käsittelee samankaltaisia asioita, kuten ahdistusta omasta itsestä ja yhteisön
asettamista paineista. (Cassie 2009c.)

Helmi: O len seuraillut blogiasi jonkin aikaa. Harmi, että koet tuollaisia ahdistuksen
tunteita konsertista. Äääääh. Tulisin mielelläni sun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Tsemiä.
Anonyymi: Toivottavasti kuitenkin menit, ja kokemus oli hieno! Huomaatko, jo toinen
viikonloppu kun lähdet jonnekin :-)
Tuntuu tutulta, älä yhtään häpeä tai ihmettele tuota että sinua ahdistaa mennä “ihmisten
ilmoille”. En alussa käsittänyt millään, miksi oma lapseni hoki haluavansa lähteä vaikkapa
hänen harrastamansa lajin kilpailua tai näytöstä katsomaan, mutta “en voi, sä et tajuu
mutta en voi...” Hänen syömishäiriöiselle mielelleen se oli liikaa, rikkoa rutiini, kohdata
ihmiset, nähdä ehkä joku tuttu jota ei ole nähnyt, nähdä toiset kilpailemassa, esiintymässä..
Älä välitä siitä tunteesta, hyväksy se mutta ole iloinen että siitä huolimatta uskallat. Ja
HALUAT lähteä omasta turvallisesta maailmastasi vähän ulos, ja katsella sitä maailmaa
mikä sinulle oli ennen tärkeää.
Uskalla vähän enemmän vielä, olet vielä nuori ja ehtisit mukaan moneen asiaan. Mieti, mitä
sinulle voisi tapahtua jos menisit mukaan (vaikkapa tanssimaan Rautatientorille?)? Mitä
siinä voisi tapahtua? Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Luulenpa, että ei mitään, vaan
nauttisit joka solullasi!
Syömsihäiriöisen äiti
Miinu: Olen kanssa lukenut blogiasi jonkin aikaa ja rakastan sitä miten aito oot ja
miten jaksat aidosti olla itses ja tuntuu, että oikeesti välität ja yrität oppia kommenteista
joita siulle jätetään. Minulle tuli sama tunne kun Helmelle, että haluisin tulla siun kanssa
sinne ja tukee kaikilla mahollisilla tavoilla mut jotenkii uskon et pärjäät itte. Pitää ehkä
kertoo et oon tosi optimistä ja aina uskon parasta et toivotavasti en pelästytä ja luo lisää
uusia ahdistuksen aiheita. :) Myös syömishäiriöisen äidin teksti oli tosi ihana! Ihan kuulla
joskus vanhemman ihmisen mielipide asioihin! Ja muutenki tuntuu että ymmärrät asioita
hyvin ja oot samalla tasolla. Kiitos minunkii puolesta kommentista koska tollaset jutut luo
jotenkii tosi paljo toivoa :)
tavallinen tyttö: En tiedä, mutta luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu, kun ei uskalla
lähteä ulos. En todellakaan voi verrata näitä kahta asiaa, mutta minua ahdistaa usein
lähteä kaupungille yksin, koska silloin en saa turvaa kenestäkään ja muutenkin ulkona
liikk uessani monet ihmiset tuijottavat minua. Silloin päässäni alkaa kysymykset soida, mitä
he tuijottavat? Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä ajatella vain hyviä
asioita kun liikut ulkona ja jos vain mahdollista pyydä joku kaveriksi!
En halua alkaa puuttumaan elämääsi tai loukata sinua. Mutta minusta tuntuu, että itsetuntosi
on todella alhaalla ja mielestäni sinun kannattaisi alkaa rakentamaan itsetuntoa.
Esimerkiksi peilin edessä, opetella katsomaan itseäsi. Toivottavasti et ottanut neuvoani
pahalla, sillä niin en sitä tarkoittanut. Voimia sinulle!
Comète: Kerrohan nyt sitten millaista siellä oli? Toivottavasti uskalsit hermostuneisuudesta
huolimatta mennä paikanpäälle! :)

Kauris kirjoitti...

Kommentoijat välittävät bloggaajalle sympatiaa ja rohkaisevat häntä eteenpäin tilanteessa.
He kertovat käyvänsä läpi samoja tunteita tai ainoastaan lukevansa blogia. Monille
blogi on erilainen peili yhteisön reaktioille ja eräänlainen ponnistuslauta, joka tuo sisältöä
elämään. Kasvokkain asiasta puhuminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa, joihin blogi
kaikessa hallittavuudessaan tarjoaa suojan. Nimimerkillä kirjoittamisessa on kuitenkin
muistettava, että samalla kun henkilö kertoo hänelle henkilökohtaisista asioista, hän kertoo
myös itsestään, joka tekee hänet tunnistettavammaksi.
Cassie (2009d) kirjoittaakin
30. lokakuuta 2009:

”-- Tunsin kun joku otti käsivärrestani kiinni ja kysyi oliko kaikki kunnossa. -- Tässä
vaiheessa vasta tajusin, että vieras tyttö oli auttanut minua. Ja hän tunnisti minut. En
vieläkään voi tajuta miten ihmeessä minut voi tunnistaa tämän blogin kautta. Tämä tyttö
kysyi kirjoitanko blogia ja myönsin. Hän yhdisti heti minut tähän blogiin. Leukani tippui
varmaan lattiaan ja olisin halunnut vajota maan alle. Kysyin miten hän tunnisti minut ja
kuulemma hänen mieleensä oli jäänyt kun olen joskus maininnut, että minulla on pitkät,
tummat ja paksut hiukset ja sitten kun olen aika hoikka. Hänen mielestään... Ja kun kirjotin
blogissa meneväni Thriller Liveen ja saavani paniikkikohtauksia yleisillä paikoilla. --”


Aaltonen (2003: 4) toteaa raportissaan, että tarve ja kysyntä uudenlaiselle auttamistavalle
on selvästi olemassa. Mielenterveysseuralla on säännöstö eettisyyden takaamiseksi
internetin välityksellä tapahtuvassa auttamisessa. Sen pääperiaatteina ovat nimettömyys,
luottamuksellisuus, itsemääräämisoikeus, palvelujen tuottajan vastaaminen palvelun
laadusta, työntekijöiden ammattitaidon ylläpidosta ja koulutuksesta sekä lapsen edun
erityinen huomioiminen (Aaltonen 2003: 47).


Siinä. Voit tästä linkistä käydä katsomassa millainen opinnäytetyö muuten oli; https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5109/opinnaytetyo.pdf?sequence=1

Varjo kirjoitti...

Cassie rakas, missä ole ? En halua ajatella pahinta, mutta se väistämättä tulee mieleeni. Kyyneleet melkein tippuvat, sattuu ajatella, sun pientä kehoa ja tummia hiuksia, oot niin kaunis. Tule takaisin, en halua, että pahin ajatus on totta.

Anonyymi kirjoitti...

toivoisin tällä hetkellä niin paljon että Cassie tulis kertomaan että on kunnossa!♥

... mutta mitä on tapahtunu? joka päivä tuun tänne kattomaan nää kommentit ja onko Cassiesta tullu tietoo. huoli on kova!
kumpa sua voisin jotenki auttaa vaikka en tiedä tai tunne sua ollenkaan!!♥

Anonyymi kirjoitti...

Tämä blogi pitäisi varmaan poistaa netistä jos sen pitäjä on kuollut :( tietääkö joku mihin asiasta pitäisi ilmoittaa?

Anonyymi kirjoitti...

Niin pitäis, mutta kukaan ei taida tietää kuka Cassie on. Voisko joku jotenkin selvittää tän jutun?
Jos Cassie on kuollut (voi kumpa ei olisi!) ei oo omaisiakaan ajatellen kiva että tää on täällä.

Kyyneleethän täällä vierii poskilta kun ajattelee mitä on voinut tapahtua.

Pieni ja hento ote.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie on ilmeisesti hänen oikea nimensä, jos olen oikein ymmärtänyt. Mietin, ettei sen nimisiä varmastikaan ole paljoa Helsingissäkään. Mielestäni tää blogi on niin hyvä, että omaiset varmaan haluais lukea tämän.. Hänestä vaan ei nyt tiedetä muuta kuin etunimi, opiskelupaikat (?) ja syntymävuosi. Mutten sitten tiedä onko kauhean oikein lähteä penkomaan Cassien henkilöllisyyttä: joskus hän muistaakseni kirjoitti ettei halua yksityisyyden vuoksi paljastaa sairaalaa jossa on tms. Voi kunpa et olis mennyt pois vaan tulisit kirjoittamaan <3 ! Pelkään, ja uskon kuitenkin pahinta..

Anonyymi kirjoitti...

Väestörekisterikeskuksen mukaan suomessa on aika pieni joukko Cassie nimisiä ihmisiä, eli jos Cassie on Cassien oikea mini, niin luulisin, että hänet on suhteellisen helppo löytää...

Anonyymi kirjoitti...

Cassie olet mahtava<3 hienoa jos olet päässyt tämän paskan ylitse<3 !

Anonyymi kirjoitti...

Olen kaipaillut saada tietooni, että mitä cassielle kuuluu. Tänään kuitenkin tämä osui silmiin uusien blogien puolelta, ettei vain olisi meidän Cassie?

http://perfectionisalliwant-cassie.blogspot.com/

Riikka kirjoitti...

En usko, jos kirjoittajan alkupaino on ~55. Cassiehan oli sairaalahoidossa ja varsin laiha.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie ei ole Cassien oikea nimi (olipas hassusti sanottu). Cassie kirjoitti 2008: "Cassie nimi ei ole kokonaan Skins-sarjasta :D Mun oikean nimen loppuosa on sama ni se kuulostaa vähän cassielle. Mun isä on englantilaissyntyinen ni mulla ei ole ihan täysin suomalaista nimeä.."

Anonyymi kirjoitti...

Minkä takia Cassie puhui ensin serkustaan Sannana, myöhemmin Minnana??? Jokin tässä haiskahtaa... Olen alkanut miettiä onko tämä sittenkään 100% aito blogi.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi: Cassie selitti sen jossain kirjoituksen kommenttilootassa, ja oli pahoillaan typosta.. Muistaakseni kertoi että hänellä on Sanna niminen täti ja mennyt jotenkin sekaisin lääkepöllyssä kun oli tekstin kirjoittanut...

Kauris kirjoitti...

Cassielle: http://www.youtube.com/watch?v=JUoApg8XRRM

V kirjoitti...

Kauris; eikai toi oo nyt totta? :'( Mä niin hurjasti toivoin et lopulta cassielta olis tullu postaus jossa se ilmottais olevansa elämänsä kunnossa! </3

minss- kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Cassie ON elossa, miten muuten kirjoittaja olisi poistanut tekstin täältä kommenteista ihan vasta?

semmosta kirjoitti...

jos meinaat ylläolevaa "kirjoittaja on poistanut tämän tekstin" niin siis se meinaa sitä että KOMMENTIN kirjoittaja itse on poistanut sen tekstin...

Kauris kirjoitti...

En tiedä Cassiesta mitään, kunhan tuli biisiä kuunnellessa hän mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie, missä olet? :(

Anonyymi kirjoitti...

Surullista...niin mielettömän surullista. Toivon, ettei se olisi totta. Mutta joskus se ottaa herkästä ihmisestä yliotteen, ja jos ei ole tarpeeksi voimia ja tahtoa nousta pinnalle hukkuu sen pitkiin pimieisiin käytäviin.

Minä niin toivoin ja toivon Cassien selviävän. Enkeli kulkekoon hänen matkassaan, mitä ikinä onkin tapahtnut. <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei
eksyin sattumalta blogiisi. En voi tarjota sinulle apua, mutta toivon että katsoisit seuraavan videon. Sain sydämelleni lähettää sen sinulle.
Tahdon sanoa sinulle, että vaikka et olisikaan uskossa, niin Jumala ymmärtää sinun kärsimyksesi ja rakastaa sinua täydestä sydämestään. Jeesus rukoilee puolestasi jokainen sekunti ja toivoo että aukaisisit sydämesi Hänelle. särkyneitä ihmisiä Jumala haluaa auttaa


http://www.youtube.com/watch?v=sjevx_dYMPc


ps. toivon ettet loukkaannu kommentistani, tarkoitus ei ole esittää tekopyhää ihmistä

Anonyymi kirjoitti...

semmosta, ai minä en ainakaan pysty poistamaan kommentteja itse niin luulin että blogin omistaja on sen tehnyt. täytynee olla tunnus tms?

Vaiennut kirjoitti...

Bloggeriin rekisteröitynyt käyttäjä voi poistaa itse kommentin, jonka on lähettäny. Esim. Minä voisin poistaa tämän kommentin jos haluaisin. :(
Eikö kukaan todella tunne Cassieta? Eikö kenelläkään ole tietoa hänestä? Vaikka Cassie on pitänyt hurjan pitkiä postaustaukoja ennenkin, tämä on ollut jo liian pitkä.. :(

Anonyymi kirjoitti...

MITÄ ON TAPAHTUNUT!!?! :< en kestä tätä epätietoisuutta!

Anonyymi kirjoitti...

"Olen kaipaillut saada tietooni, että mitä cassielle kuuluu. Tänään kuitenkin tämä osui silmiin uusien blogien puolelta, ettei vain olisi meidän Cassie?

http://perfectionisalliwant-cassie.blogspot.com/"

en tiiä mutta suhtaudun kyllä vähän epäillen siihen että tuon blogin kirjoittaja ois meijän cassie koska A.) cassie on varmaankin anorektikko-bloggaajien aika suosittu nimimerkki jos eivät halua omalla nimellään kijoittaa (cassie on siis skins-sarjan yksi henkilö joka sairastaa anoreksiaa, jos joku ei tienny:)) ja B.) Luulempa että jos tuon kyseisen blogin cassie olisi se meidän olisi hän varmasti ekaks kertomaan meille ettei oo kuollu tai ainaki poistanu blogin...

CASSIE ANNA JOKU MERKKI ITSESTÄSI! <33 huoli on kova!

TIM kirjoitti...

i miss you ♥

Anonyymi kirjoitti...

cassie missä olet? IKÄVÄ♥
oon todella todella huolissani!

Anonyymi kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=I1iNYz0GvsM

tulit ajatuksiini kuunnellessa kappaletta. en tiedä, enkä tunne sinua mutta tän blogin kautta teidän edes jotain sinusta.
kumpa tulisit ja kertoisit kaiken olevan okei!

Anonyymi kirjoitti...

eikö kuolleen blogia todella saa poistettua netistä millään :/ tuntuu tosi pahalta ajatus että nämä tekstit roikkuvat täällä netissä kaikkien luettavana vuosien tai ehkä vuosikymmentenkin päästä...

Anonyymi kirjoitti...

Cassie koki aina elämänsä merkityksettömäksi mutta ei todellakaan ollut, jäi mieliimme tärkeänä<3

lia kirjoitti...

Onko kelläkään _varmaa tietoa että Cassie olisi kuollut? En haluu uskoa sitä!

White rose kirjoitti...

Cassieta ja hänen kertomisiaan elämästään jää kyllä kaipaamaan, Eksyin kerran tähän blogiin ja jäin heti koukkuun. Cassie on ollut koskettavin bloggaaja. Minä niin toivon että hän olisi selvinnyt, mutta valitettavasti näyttää siltä että Cassiesta on tullut enkeli. Jos on niin, toivon hänelle vihdoin lepoa ja rauhaa raskaiden vuosien ja ajatusmaailman jälkeen. Ymmärrän häntä, mutta olisin niin toivonut että hän olisi jaksanut taistella ja olisi näyttänyt maailmalle <3 Sinua kaivaten ja rakastaen.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie on kirjottanu viimeks helmikuussa, siis herranjumala siitähän on kohta jo melkein vuosi!! cassie ois tullu kertoon meille ihan varmasti jotain..
en haluu uskoo sen olevan mahdollista!! siis apua vaikka en tuntenu koko ihmistä miten voin olla näin huolissani! jotenki opin tuntemaan cassieta ees vähän tai ainakin ripauksen hänen ajatusmaailmaansa..
kamala olo.
en kestä jos se on totta...
Toivon niin että cassie tulis ja kertoisi kaiken olevan ok.
Toisaalta jos hän on menehtynyt toivon vain että tää blogi poistetaan.

Eikö kukaan tiedä MITÄÄN?

P.S tää on niin totta:

http://www.youtube.com/watch?v=EfpNQfH7zqg

Anonyymi kirjoitti...

hei mitä meidän pitäis tehä? kohta vuos cassien viimeisimmästä postauksesta...
eikö kukaan tiedä cassiesta mitään tai ketään henkilöä jolle ilmottaa?

Hyvää itsenäisyyspäivää!

estetik kirjoitti...

Thank you so much for a well written, easy to understand article on this. It can get really confusing when trying to explain it – but you did a great job. Thank you! estetik