sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Yökukkuja

Yökukkuja taas palvoo yön pimeyttä. Mahdotonta nukkua kun leposyke yli satasen. Kuuntelen kun sydän kumisee ja yritän erottaa sieltä sen sivuäänen. Katson kun paita nousee rinnan päällä tasaiseen tahtiin sydämen paukkeesta. On tylsää ja ahdistavaa kun pitää maata sängyssä koska ei jaksa tehdä muutakaan. Tupakalla olen ravannut mutta vain tappaakseni aikaa. 

Miksi edes odotan aamua kun alkaa taas uusi hyödytön päivä.? Haluaisin vain nukkua ja nukkua. En herätä enää aamulla. 

Sain uuden tukan viikolla kun kävin kampaajalla. Lähti pituutta pois reilu viisitoista senttiä ja värinä tummanruskea punaisella vivahteella. Hiukset on vieläkin yli puolen selän. Uskaltaisinpa kokeilla jotain uutta. 

Vihaan kampaajalla käyntiä. Vasta muutaman kerran olen käynyt kun äiti on aina leikannut hiukseni. En voi sietää kun minun hiuksia ja päätä hivellään. Siitä tulee paniikkikohtaus. Ehkä sen takia minulla on aina ollut pitkät hiukset alaselkään saakka kun minuun ei saa koskea. Äiti halusi aina 'keventää' niitä kun ovat ranteen paksuiset. 

Pitäisiköhän jo aloittaa aamu..?

42 kommenttia:

900'000dreams kirjoitti...

Voimia sinulle, pikkuinen.

Unknown kirjoitti...

Jänniä nuo sydänjutut, itsellä ollut ongelmia syömiseen liittyen noin viisitoista vuotta, ja silloin kun olin n.16-18v ne sydänoireet tuli mukaan,eli ilmeisesti rytmihäiriöitä,sattui käteen niin paljon et ei voinu kun maata lattialla ja odottaa et se meni ohi. Opiskelun loputtua noi tasottui,mut mulla on esim.mahasyke, eli näen selällä maatessa sykkeen selvästi mahassa,mikä ilmeisesti on joillain hoikilla ihmisillä,ja syke on joskus todella KOVA ja epäsäännöllinen, etenkin nukkumaan mennessä, en vaan oikein voi tuostakaan asiasta puhua kenenkään kanssa kun se tuntuu jotenkin nololta.

Anonyymi kirjoitti...

Olet palannut! Vuosia seurasin blogiasi, ja olen käynyt viime aikoina täällä satunnaisesti kurkkimassa ja toivonut, että olet vielä täällä. Ihan liikutuin kun olitkin postannut <3. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia päiviisi.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia! Nyt vaan potki menemään, ajattele, että nyt mä elän, mä ELÄN!
Älä anna masennukselle valtaa, Sä selviit kyllä!

Enya kirjoitti...

Ihanaa nähdä sinut täällä! :) Voimia sinulle <3

Korppi kirjoitti...

kirjoita taas pian, jooko :)

Anonyymi kirjoitti...

Ois ihanaa jos kirjoittaisit taas säännöllisesti! Voimia ja haleja sinulle <3

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoita ees jotain. Millainen päivä sulla on ollut tänään?

Anonyymi kirjoitti...

Ethän sä oo kuollut?

Anonyymi kirjoitti...

Missä olet Cassie<3<3<3

Anonyymi kirjoitti...

Tietääkö kukaan Cassiestä? Pelottaa,että on käynyt se huonoin vaihtoehto:'(

Anonyymi kirjoitti...

Tietääkö kukaan mitään Cassiestä????

Anonyymi kirjoitti...

Milloin kirjoitat taas?

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla, että olet edelleen maan päällä. :) Jostain hetken mielijohteesta ajattelin vilkaista mitä blogisi sanoo. Odotin, että edelleen vastassa on samat kirjoitukset vuodelta 2011 (vai 2012..?) Ihana yllätys nähdä uusia kirjoituksia. Harmi sinänsä ettei uutiset sinusta olekkaan niin onnellisia kuin toivoin. Toivotan kuitenkin tulevaisuudellesi enemmän valoa ja lämpöä :)
-joku vanha lukija

Anonyymi kirjoitti...

Cassie? Missä sä olet? Tule takaisin!

Korppi kirjoitti...

ikävä sun kirjoituksia... tuu takas! hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta!

Anonyymi kirjoitti...

Entä jos....?
Entä jos Cassie onkin siirtynyt rajan tuolle puolen? Olisi kiva saada tänne blogiin tieto. Cassie tule takaisin, me kaivataan sua!

Anonyymi kirjoitti...

Cassie, me haluttaisiin tietää mitä sulle kuuluu? :)

Anonyymi kirjoitti...

Missä olet ): toivon sydämestäni ettet ole poissa..

Mmon kirjoitti...

Mä ainaki haluun uskoo, et eiköhä se tyty siel ruudun toisel puolele ole;)
Eihä täs oo kuv "vast" melkei vuos menny viime kirjotuksest. Edellinen taukohan kesti, olikse yli kaks vuotta..?

Ois hienoo ku ees kerra kuussa tulisit kirjottaa tänne ees moi.
Sul on monta lukijaa, jotka odottaaa sua. ♥

Anonyymi kirjoitti...

Cassie, sua ei olla unohdettu!

Anonyymi kirjoitti...

Missä oot. Kaipaan sun tekstejä, tuu jo takas. <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
jostain kumman syystä tulit yht'äkkiä mieleen. Uskon, että meitä on täällä todella monia, jotka kaipaavat sinua. Toivon, että voit paremmin, ja alkava kesä lämmittää sinuakin.

Anonyymi kirjoitti...

Cassie on matkannut jo aikaa sitten iäisyyteen:(

Vaiennut kirjoitti...

Onko totta, että Cassie on nukkunut pois? :( :(

Anonyymi kirjoitti...

Siltä tämä kahden vuoden hiljaisuus näyttäisi. Voimme tietenkin toivoa, että Cassie olisi parantumaan päin eikä halua sen takia kirjoittaa blogia, sillä täällä on niin paljon huonoja muistoja. Joka tapauksessa, rauha hänelle <3

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on vähän ikävää della täällä, mutta onko jollain tietoa siitä, onko blogin kirjoittaja todella kuollut? En vaan haluaisi uskoa, että niin on käynyt. Olen elänyt omaa syömishäiriötäni vuosien ajan rinnan tämän blogin kanssa, ja tietysti kovasti kiinnyin sen kirjoittajaan.
Hänhän oli pitkän aikaa poissa ennen viimeisintä merkintäänsä, lisäksihän voi olla ettei hän vaan halua palata tänne? Olisiko jollain oikeasti varmaa tietoa tästä?

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi antoi minulle aikoinaan voimaa päihittää oma syömishäiriöni. Tarinasi kertominen pelasti henkeni, ja siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen.

Toivon sinulle koko sydämestäni kaikkea hyvää.

Kiitos. Tuhannesti.

Alyssa kirjoitti...

Mä todella toivon että oot vielä täällä meidän kanssa!

Anonyymi kirjoitti...

Tästäkin on jo neljä vuotta. Käyn lähes viikottain, vaikka tiedänkin ettei uutta tekstiä ole tulossa. Kaikkea hyvää Cassielle missä hän ikinä nyt onkaan. <3

Anonyymi kirjoitti...

Edelleen toisinaan mietin, että missä mahdat mennä ja oletko edes täällä enää. Toivon, että olet ja tulet edes jotain päivittämään merkiksi siitä ja siksi käyn aina välillä katsomassa, jos olisit antanut jotain pientä tänne. Olisi ihanaa, jos alkaisit päivittämään taas blogiasi. Toivon, että sulla on kaikki on kaikki hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä blogi ei ikinä unohdu, toivottavasti olet vielä täällä. ❤️ olisi ihana kuulla susta.

Anonyymi kirjoitti...

❤❤❤

Anonyymi kirjoitti...

❤️

Anonyymi kirjoitti...

Huhuu?

Anonyymi kirjoitti...

En voi uskoa, että tästä on jo pian 7 vuotta

Anonyymi kirjoitti...

Vieläkin käyn välillä katsomassa, kuuluisiko jotakin. ❤

Minni kirjoitti...

Minäkin kävin täällä taas uudestaan! Toivon, että olet elämäsi kunnossa etkä vain muista kirjautumistietojasi tänne Bloggeriin, jotta pääsisit sulkemaan blogin tai kertomaan kuulumisiasi. ♡

Anonyymi kirjoitti...

aina välillä käyn katsomassa jos olisi jotain. toivon, että olet parantunut ja voit hyvin jonka vuoksi blogi jäi menneisyyteen.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän löysin netistä: "Cassie menehtyi. Samaan aikaan osastolla olleen mukaan. Muutti vanhemmille, oli pitkään osastohoidossa ja lopulta keho ei enää jaksanut."

Surullista, jos on totta.

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin tänne vuosien jälkeen, tuli mieleen tämä blogi pitkästä aikaa ja yritin googletella pitkään, kunnes viimein löysin tänne. Sairastin itse näihin samoihin aikoihin todella vakavaa syömishäiriötä ja olen parantunut. Toivon, että myös sinä olet Cassie ja siksi tämä blogi olisi unohtunut ❤️

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas, pitkästä aikaa. Aina välillä sun blogi putkahtaa mieleen jostain tilanteesta tai ajatuksesta ja aina samantien tulen tänne katsomaan, että olisiko jotain, edes jotain pientä kirjoitusta ilmestynyt, jossa kerrot kaiken olevan hyvin ja huonojen muistojen vuoksi et vain ole halunnu käydä täällä.
En halua uskoa, että tuo kamala sairaus vei sut. Itsekin sairastin yli 10vuotta A+B ja vaikka toiset 10v melkein mennyt ”terveenä” niin silti muistelen tätä blogia lämmöllä ja kaipaan sun tapaa kertoa elämästä. Olisi ihanaa lukea uutta blogia, jossa avaruuden kevät on vaihtunut maailmankaikkeuden kesään ja elät juuri sellaista elämää kuin haluat ja olet onnellinen ja terve ja nautit elämästä.
<3llä: S