maanantai 29. syyskuuta 2008

Haravointia

Päätin sitten tänään aamulla lähteä porukoita tervehtimään. Onhan se kiva nähdä meidän koiraakin, mutta tottapuhuen halusin vaan kuluttaa kaloreita kotona koomaamisen sijaan. Olin jo eteisessä lähdössä kävelysauvojen kanssa kun annoin heikotukselle periksi. Porukoille on matkaa Vartiokylään n.12 kilsaa yhteen suuntaan. Pelkäsin, että pyörryn matkalla johonkin pusikkoon ja joudun soittaa kyydin isältä. Ja toisaalta tuli aika mummo-olo kun katsoin itseäni peilistä käsisauvoineni.
Kaivoin pyörän vaatehuoneen perältä ja mietin ainakin kymmenen minuuttia kannanko sen portaissa allas vai käytänkö hissiä. Hissillä pääsis nopeemmin, mutta eihän siinä kuluta yhtään kaloreita. Toisaalta hävettää herättää koko talo kun rämisen rappusia alas. Se pieni(siis valtavan suuri) ääni takaraivossa pakotti kuitenkin käyttämään rappusia. Oli aika mielenkiintoista kantaa se pyörä kuudennesta kerroksesta alas. Se pyöränrämä kolahti aivan varmasti joka ikiseen oveen. Olisin pääsänyt yhtä paljon meteliä jos olisin vaan pudottanu sen pyörän rappusia alas... Yritin olla mahdollisimman nopea kun hävetti niiin älyttömästi.
Poljin niin kovaa kun jaloista lähti, koska halusin kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Syke oli valtaosan matkaa 180 ja siitä tuli hyvä mieli vaikka silmissä sumeni. Käyn kotona harvoin, koska siellä on ruokaa ja äiti on koko ajan työntämässä kaikkea epäterveellistä mun lautaselle. Yritin vältellä ruokaa parhaani mukaan, mutta jouduin syömään palan leipää ja kulhollisen pastaa ketsupin kanssa. Jos en olis syöny mitään ni olisi alkanut taas valtava riita...
Kävin pihalla vähän väliä tupakalla kun oli niin ihana katsella syksyn tuloa. Meidän pihalla on valtava koivu ja pari vaahteraa, joten lehtiä oli noin metrin kerros maassa...melkein. Vähitellen ne lehdet alkoi vaivaamaan mua ja päädyin haravoimaan koko pihan. Olin hiestä märkä kun lähdin ajamaan kotia kohti. Jalat oli ihan maitohapoilla ni en jaksanu polkea nopeesti. Lopulta tuli kamalan kylmä kun tuuli meni takin läpi hikiseen puseroon. Siitä ei sen enempää...
Väsyttää niin paljon, että voisi mennä suihkun raikkaana nukkumaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Lisää vaan:) Mvaa kuullla, että tekstejäni on "kivaa"(?) lukea, vaikka aika masisteluahan ne yleensä on:)