tiistai 30. syyskuuta 2008

Kauneusleikkaukset


Inspiraatio lähti tuosta 4D dokumentista. Olisinko valmis muuttamaan vartaloani leikkauksella? KYLLÄ. Jos saisin mahdollisuuden päästä kirurgin pöydälle niin menisin heti rasvaimuun. Mitään muuta leikkausta en tekisi vaikka saisin sen ilmaiseksi. En ikinä haluaisi esim. silikonirintoja tai mitään muuta suurennettua. Pakarasilikonit, no way. En oikein ymmärrä miksi ne tytöt halusivat kauneusleikkaukseen. Ne silikonirinnat ymmärrän, koska on aika vaikea kasvattaa C-kupin rinnat lisäämällä rasvakudosta ilman että rasvaa kerääntyy muualle kehoa. Mutta se tyttöhän oli niin pieni. Olisin onnellinen jos minulla olisi samanlainen vartalo, mutta en ikinä haluaisi rintoja suuremmiksi. Sellainen vartalo oli just sopiva. Leikkauksen jälkeen sen tytön rinnat oli aivan suhteettoman kokoiset muuhun vartaloon verrattuna. Ne näytti tekorinnoille eikä luonnollisille. Mielestäni se tyttö pilasi oman vartalonsa. Mutta sehän ei ole mun asia... Se blondi tyttö teki ihan oikein kun muutti mielensä siitä rasvaimusta. Sen pitää kyllä laihduttaa, mutta treenaamalla pääsee melkein samaan lopputulokseen kuin rasvaimulla. Se vaatii vain itsekuria raahata itsensä salille tai lekkipolulle.

Teki pahaa katsella itse leikkausta. Siitä vaan kirurgi leikkasi saksilla ihoa irti kuin paperia. Koko ajan mietin, että miten paljon se kaikki tökkiminen ja kaaputtaminen sattuisi jos olisi hereillä leikkauksen ajan. Ja varmasti tuntuu leikkauksen jälkeen, että joku on kaivellut ihon alla. Hyi helvetti... Miten joku voi tehdä tollaisia leikkauksia joka päivä.?! Hattua nostan kaikille kirurgeille ketkä ei pökrää kun katselee ja käpälöi ihmisen sisuskaluja... Itse meinasin pyörtyä ja oksentaa kun vilkaisin välillä telkkaria sormien välistä.

Jos olisi ylimääräistä rahaa tai joku kustantaisi leikkauksen niin haluaisin rasvaimun reisiin ja pakaroihin. Oikeastaan voisi ottaa pari senttiä mahasta ja vyötäröltä. Ja kaksoisleuka pois. Tiedän etten ole ylipainoinen enkä edes normaalipainon puolella, mutta omissa silmissä näytän sille että on ylimääräistä rasvaa joka puolella. Tiedän että muutkin näkevät sen. Jos minä kerta näen kaiken tämän läskin niin pakostihan muutkin sen näkevät. En ole ikinä vakavasti harkinnut rasvaimua, koska tiedän pääseväni samaan lopputulokseen laihduttamallakin. Olenhan tehnyt sen ennenkin. Rasvaimulla en pääse siihen lopulliseen tavoitteeseeni. Eli BMI 13. Rasvaimulla pääsisin sinne ehkä nopeammin, mutta tavallaan haluan tuntea sen itseni nälkään näännyttämisen tuskan. Rasvaimu olisi vain huijaamista koska en laihduttanut niitä kiloja kovalla työllä. En ole rasvaimun arvoinen, koska minun pitää kärsiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

eihän sinussa ole edes rasvaa mitä imeä, miten sä voisit mennä rasvaimuun??

Katja kirjoitti...

Minä tiedän miltä sinusta tuntuu...sinulla on anoreksia. Minullakin on. Mutta minä tiedän myös kymmenen vuoden kokemuksella mitä kaikkea tulet kokemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sinulta menee rahaa noin 15000euroa, työtappiota yms. Ja joka tapauksessa sinun painosi nousee joku päivä ja kehosi varastoi yhä enemmän rasvaa. Minä en ollut maailman paras anorektikko, etkä ole sinäkään. Jokaisen anoreksiaa sairastavan on vain koettava se totuus itse. Me olemme ihmisiä ja meillä on ihmisten tarpeet, haluamme sitä tai emme, kroppamme haluaa eikä kysele sitä meiltä.
Luulemme hallitsevamme jotain, mutta todellisuudessa hajotamme päätämme entisestään. Aivot menettävät loputkin tärkeät aineet ja tulos on masennus ja siitä seuraa lisää kaikkea tuskaa.
Ja se mitä rasvaimuun tulee, Suomessa et sitä tule saamaan. Patsi tarpeeksi kauan syömättä oltuasi sinusta tulee pelkka rasvapallo koska kroppasi haluaa sitä ja sittenhän sitä imettävää riittää. Mutta luultavasti olet siinä vaiheessa jo niin köyhä koska anoreksia on vienyt sinulta työkyvyn masennuksineen päivineen. ettet saa sitä rasvaimuakaan.
En minäkään näitä asioita uskonut, kun 30vuotta anoreksia potilaita hoitaneet minulle ne sanoivat, mutta tulipahan sitten itse todistettua ja nähtyä tämäkin paska. Jos nyt saisin valita, olisin jo paljon viisaampi, mutta eihän anoreksiassa olekkaan kyse järjestä. Mutta jos vielä voit, niin juokse anoreksiaan karkuun niin lujaa kun pääset. Mitään muuta en enempää kenellekkän toivo. Niin turhaa todistelemistä, mutta niin totta.