maanantai 22. syyskuuta 2008

Minun tarina

Kaikki ongelmani alkoivat kun kehitin jostain ihmeestä itselleni masennuksen 5 vuotta sitten. Olen nyt 23v. No, en sitä itselleni kehittänyt vaan sain sen kärsittyäni koulukiusaamisesta koko pienen elämäni. Aloin purkamaan pahaa oloani syömättömyydellä ja siitä alkoi anoreksia. En suunnilleen tiennyt mitä anoreksia tarkoittaa kun oireiluni alkoi. Sitten se syömättömyys vain karkasi käsistä. Alkoi pakonomainen liikunta ja asetin itselleni kalorirajat. Kaikki rasva ja herkut jäi pois. Päädyin sairaalaan kun BMI meni 14 puolelle.
Siitä lähtien en ole osannut ajatella ruokaa muuna kuin vihollisena ja yksikään gramma ruokaa ei mene kurkustani alas aiheuttamatta ahdistusta. Kuviin astui mukaan lääkkeet, terapia, itsari yritykset ja sairaalahoidot. Olen ollut välillä hoidossa Aurorassa, välillä Lapparissa. Kertaakaan en ole vielä saanut intoa parantua. Haluaisin, mutta en osaa... siis parantua.
Tällä hetkellä käyn psyk. lääkärillä silloin tällöin. Masennus on kova ja anoreksia on vienyt minut mennessään. Haluan laihtua niin kovasti! Haluan olla taas 43kg. Olen 173cm ja painan luultavasti 50-51kg. En ole vaa'alle uskaltanut mennä.
Lopuksi haluan pyytää anteeksi mahtavan surkeaa kirjoitustaitoani. Tuntuu, että aivot ovat surkastuneet vuosien myötä, koska ei ole mitään hajua yhdyssanoista ja lauseiden muodostaminen on tosi hankalaa.

2 kommenttia:

m kirjoitti...

Tietysti tietysti! :)

Anonyymi kirjoitti...

tahdoin vain kertoa, että luen sinua ajatuksiasi elämääsi.
(: