keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Syömisen hallitseminen


Päivän syömiset menee ihan perseelleen jos syön ennen klo.15 jotain, mikä pitää pureskella. Otan esim. omenan niin on mahdotonta lopettaa siihen yhteen omenaan. Keksin typeriä tekosyitä itselleni, että voisin syödä vielä jotain lisää. Ja sen ensimmäisen omenan jälkeen kaikki ruoka tuntuu vastustamattomalta. Joskus olen syönyt aivan liikaa ja on pakko oksentaa. Mutta se onnistuu vain jos on syöny jotain nestemäistä ja helposti oksennettavaa.

Jos juon vain pepsiä tai juotavaa jugurttia koko päivän ni on älyttömän helppoa vastustaa ruokaa. Se pureskelu jotenkin käynnistää ruokahimon, mutta juominen ei. Siksi olen yrittänyt nukkua iltapäivään saakka ja olla ajattelematta ruokaa. Pystyisimpä nukkua rajattomasti, ettei tarvitsisi kestää tätä hirveää ahdistusta... Kun herää joskus kolmen aikaan iltapäivällä ni tulee aivan ihana olo. Olen niin ylpeä itsestäni(mikä ei koskaan tapahdu noin vaan) ja onnellinen kun en ole pilannut koko päivää ahmimalla mahan täyteen.

Jokainen päivä on kuitenkin erilainen. Joskus pystyn syömään vain sen yhden omenan aamulla ja joskus taas illalla tulee aivan kauhee ruokahimo kun on paastonnut koko päivän. Joskus pystyn olemaan koko päivän syömättä ja joskus en voi lopettaa sikailua koko päivänä. Vaikka olisin syönyt 200kcal päivässä niin ahdistus on samanlainen kun olisi syönyt 2000kcal. Jos pärjäsin vain 200kcal päivän ni olisin yhtä hyvin voinut olla kokonaan syömättä. Jos olisin syönyt 2000kcal niin joutuisin oksentamaan melkein pakosti ja siitä tulee morkkis...

Miksi niin perusasia kuin syöminen voi olla näin hankalaa?? Melkein jokaiselle ihmiselle päivän rutiineihin kuuluu syöminen. (Kirjoitin "melkein kaikille", koska syömishäiriöisille ruoka ei ole aina rutiininomaista puuhaa.) Kun katson vanhempieni syömistä ni ihmettelen aina miten ne voi syödä niin paljon ja rauhallisesti. Ja silti ne on molemmat normaalipainoisia ja hoikkia. Jos söisin itse saman verran kuin ne niin lihoisin ainakin pari kiloa viikossa. Minulle annoskoot ovat nykyään ihan vieraita käsitteitä. En tiedä mikä määrä ruokaa on sopivan verran minulle. En ole syönyt lämmintä kotiateriaa moneen viikkoon. Ainut "kunnon ruoka" mitä olen syönyt lähiaikoina on maksalaatikko. Ja se salaatti siellä helvetin ravintolassa.


Miten kukaan voi syödä ruokaa ahdistumatta tai hyvällä omatunnolla? Sitä en ymmärrä... Ruokahan on paha.

3 kommenttia:

Carouselle Fariinimurha kirjoitti...

Niinpä :s Vaikka vielä parempi olisi, jos ei tarvisi herätä ollenkaan, ei se väsymys tunnu nukkumalla lähtevän.

"Kun katson vanhempieni syömistä ni ihmettelen aina miten ne voi syödä niin paljon ja rauhallisesti. "

Minä mietin juuri samaa aina ! Varsinkin kouluruokailussa ihmettelen samassa pöydässä istuvien annoksia, kun he kuitenkin näyttävät normaalilta ja minä olen mammutti, vaikka pupellan salaatinlehteä.

Lasipalanen kirjoitti...

Ompas tuttua tekstiä, kun otttaa yhden omenan..on vaikea vastustaa muuta..pureskelu juuri laukasee sen. :(

Joo, mulle on niitä ahdistus lääkkeitä ehdotettu ja kirjotettu resepti mutten ottanu niitä ja se repi sen reseptin. Mulla on ehdoton ei linja lääkkeisiin. Pelkään särkylääkkeidenkin lihottavuutta..ja sen sellasta sekin juontaa juurensa eräästä kipu lääkkeestä mahakipuuni joka sit lihotti mua 2kg...aikanaan..

voimia sulle!

nonstop kirjoitti...

Mulla on aivan sama juttu... Paitsi että se jatkuu myöhempäänkin.

Jos sallin itselleni omenan tai 2dl ruokaa klo 06-18 ajattelen ''no eihän se mitään haittaa jos yhden..'' jos toisen.. kolmas ja neljäskin omena menee siihen..

Klo 18.30 jälkeen en syö nykyään mitään, ja siinä ei ole mitään väliä, otanko sen yhden omenan vai enkö, jos en ota niin sitten jää syömiset kokonaan.

Saatan koulussa syödä vähän salaattia, mutta siellä ei uskalla lapata lautasta tai näyttää nälkäänsä. Koulussa ruokailu jää kyllä tosi pieneksi, ja harvoin käyn.

Minkäverran sellaisessa juotavassa jogurtissa on kaloreita?

Elän viikonlopun mehukiisselillä ja keitolla. : ) Ainakin vähäkalorista