tiistai 7. lokakuuta 2008

Odottelua...


Mun painon on pakko tippua! Pakko! Huomenna vaa'an on näytettävä ainakin kilon vähemmän kuin tänä aamuna. Otin äsken laksoja 3 kertaa pakkauksen suositusta enemmän. Niiden on toimittava. Joskus otin 25 pilleriä kerralla enkä saanut kuin kamalat kivut. En pystynyt kävelemään. Oli pakko kontata, koska kipu oli niin älytöntä liikkuessa, että oli välillä käperryttävä sikoöasestoon ja odottaa kivun lieventymistä. Se on helvettiä. Vihaan laksoja, mutta olen pahasti koukussa. Teen mitä tahansa että laihtuisin. Olen tehnytkin... Olen kolme kertaa käyttänyt erittäin vaarallista ja kallista tapaa laihtua. Kaduttaa jälkikäteen...


Liikuin tänääm aika paljon. Menin taas haravoimaan porukoiden pihan. Ketään ei ollut kotona niin pystyin käyttämään omia outoja tapoja kuluttaa mahd. paljon kaloreita. Eli haravoin koko pihan kolme kertaa. Ensin haravoin sillein, että pihalle jäi osa lehdistä. Sen jälkeen haravoin koko pihan ettei yhtäkään lehteä jäänyt maahan. Jätin lehtikasat pihalle, odotin että tuuli puhalsi kasoista lehtiä ja haravoin kolmannen kerran. Siihen meni 3,5 tuntia ja olin ihan poikki koko homman jälkeen. Ainakin sain käsi-, vatsa- ja selkälihastreenin.


Onneksi kukaan ei ole katsomassa outoja rutiinejani. En ikinä pystyisi asumaan kämppäkaverin tai poikaystävän kanssa. Tarvitsen oman rauhan ja tilan. On helpottavaa kun ei tarvitse miettiä aina, että näkeekö joku muu mitä teen. Enkä halua kenenkään vahtivan tekemisiäni ja syömisiäni. Minulla on sellasia pakko-oireita, mitkä on tosi ärsyttäviä ja rasittävia. Enkä ikinä halua kenenkään näkevän niitä. Jos käännyn ympäri väärään suuntaan ni minun on käännyttävä uudestaan ympäri. Esim. kun poistun vessasta ni minun on käännyttävä vasempaan(vastapäivään). Sitten on mietittävä kummalla jalalla astun ensimmäiseksi tai kumpaan jalkaan laitan kengän ensimmäiseksi. Kaikessa, siis kaikessa, on toimittava tietyn kaavan mukaan. Joudun tekemään asioita kerta toisensa perään, että saan mielenrauhan. Silti jää mieleen, että jos teinkin jotain väärässä järjestyksessä. Se on pelottavaa miettiä mitä siitä seuraa.


Pitää rientää tupakalle, että ehtii polttaa muutaman ennen kun Skins alkaa. *koukussa*

2 kommenttia:

Krista kirjoitti...

Niin...kun osaisi edes itkeä..
tai nauraa aidosti ja kunnolla. Pienet hymyt ja tuhahdukset ei niitä oikeen nauruksikaan voi uskoa.

Joo itsestä myös, mutta ei oikeen miellytä vieläkään silmää toi blogini, pitää tehdä jotain muutosta vielä.

konvehti kirjoitti...

Ehkäpä se suihkussa käymisen vihaaminen ei olekkaan niin harvinaista, kolme on jo tunnustanut:-D
Täytyy sanoa, että tuon maksalaatikon tajuan todella hyvin, ainoita liharuokia mitä oon jäänyt kaipaamaan kun oon vaihtanut kasvisruokavalioon...

Pakko-oireet ovat mullekin tuttuja, toisaalta niitä vihaa mutta toisaalta ne tuovat sen verran mielenrauhaa, ettei niistä voi edes ajatella luopuvansa.
En ole aikaisemmin eksynyt blogiisi, mutta tykästyin nyt heti! Linkitän sut. (: