Avaruuden Kevät

Ei se ravintolassa syöminen ollut ihan niin kamalaa kuin luulin. Ahdistavaa kuitenkin. En kestä sitä kun muut katsoo syömistäni. Tuntui kuin kaikki ihmiset ravintolassa olis tuijottanu mua kun mussutin. Tunsin kaikkien katseet selässäni. Ei mun tartteis syödä yhtään enempää.Otin menun ainoan salatin, mutta siinä oli grillattua broileria. Meinasin pyörtyä kun näin miten rasvasia ne suikaleet oli! Niistä valui sitä rasvaa lautasen pohjalle ja se tarttui salattiin. Tiesin, että porukat katto koko ajan mun syömistä. Meinasi alkaa riita siitä kun tilasin salatin. Ravintola oli painottunu pihveihin ja mä mussutin salattia. Aina kun muut ei katsoneet tiputin broileria pöyän alle, piilotin lautasliinaan ja hautasin salsakastikkeen alle. Onneksi siinä oli salsaa ja jotain muuta töhnää ni sain niiden alle piilotettua broileria. Isä kysyi miksi en syö kaikkea loppuun ni pystyin vastaamaan etten tykkää tulisista kastikkeista. Söin loppujen lopuksi salaattia ja kurkua. Onneksi se on melkein vettä. Mutta söin kuitenkin... Ja osassa salattia oli sitä rasvaa... Argh!

Positiivista tässä päivässä oli se, että mahduin 26 tuumasiin H&M farkkuihin. Ne ovat rakkaimmat farkuit ikinä <3> mahduin silti niihin 8D En ollut uskoa silmiäni. Olen 173cm pitkä enkä ikinä löydä sopivia housuja. Jos ne mahtuvat päälle ni ne on liian lyhyet. Jos jos ne on sopivan pituisen ni ne on liian löysät. Rasittavaa...

Tein myös muita löytöjä kirpputorilta ja H&Mltä.

Taidan ottaa huomenna taas laksoja kun ahdistaa tuo raflassa syöminen. Tuskaa odotettavissa, muta painon on pakko tippua. Pakko!