+s173311667.jpg)
Kohta olisi tarkoituksena marssia makuuniin vuokraamaan "Vuosi nuoruudestani". Ehdottomasti paras elokuva ikinä. Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Ja ei, en tykkää elokuvasta sen takia että siinä on anorektinen tyttö. (en ole "thinspo-ihminen") Elokuvan päähenkilö Susanna on samalla tavalla seonnut kuin minä.. Ja soundtrackki on ihana. Ja siitä sairaalasta tulee mieleen yks osasto millä olin.
Karkkiosasto on helppo ohittaa, koska on eilisestä heikko ja ällö olo. Join eilen mukillisen sokeritonta kaakaota. En laittanut suuhuni mitään muuta. Iltapäivällä otin tosin yliannostuksn kofeiinitabletteja, että jaksaisin mennä lenkille. Ei ne tabletit auttanu. Oli kamala lenkki. Koko matkan ajan tuntui, että vatsahapot nouse kohta suuhun ja jalat lakkaa toimimasta. No, nyt ollaan vähän viisaampia. Ei enää lenkille pilkkien kofeiinitablettien avulla!
Painon otan kun tulen tuolta kaupungilta.
2 kommenttia:
On niin vaikea edes sanojen avulla kertoa kuinka paljon muistutat minua
Hei!
Kärsin itsekin anoreksiasta. Olen juuri löytänyt blogisi.Pidän siitä. On lohduttavaa kun tietää että ei ole ainoa joka elää tällaista elämää. Olen käynyt pakkohoidot ja sairaalat. Lääkäri ehdotti viimeks intensiivistä psykoterapiaa kun mikään ei tunnu parantavan mua. Olen itseasiassa bulimarektinen (jos sellaista sanaa edes on)Eilen oli paha kohtaus. Tänään pidän itseni kasassa ja siivoan huoneeni, keittiön ja vessan. Pesen vaatteet ja teen jalkatreenini. Sitten kun sallin, otan isäni paramax-codeja ja yritän nukkua. Nukuin viime yönä n.tunnin. Jatka kirjoittamista. Mä luen.
Lähetä kommentti