Avaruuden Kevät

Itku tuli. Silmät on ihan turvonneet ja punaiset. Niitä kirvelee kun ne laittaa kiinni. Mua alkoi ahdistamaan tulevaisuus ja tuli sellainen epätoivoinen olo. Haluaisin, että kaikki jatkuisi samanlaisena. En halua opiskelemaan tai töihin. Haluan olla kotona ja homehtua kuntoutustuella(sairaseläke kuulostaa liian seniorilta minun ikäiselle). En kestä muiden ihmisten katseita. Ne arvosteee kuitenkin minua. Tiedetään, olen oudon näköinen ja läski.. En jaksa puhua muiden kanssa. En jaksa keskittyä mihinkään. Mulla ei ole mitään mahdollisuutta nousta joka päivä 6.30 että ehtisi töihin tai kouluun 8.00. Saan olla onnellinen jos aamutupakalla on käyty ja hampaat on pesty puoleenpäivään mennessä. Onneksi olen vielä turvallisesti saikulla, eikä ole lääkäri ehdotellut mitään. Mutta tiedän, että se päivä tulee. Pelkään sitä.

Haluisin mennä jo nukkumaa, mutta en voi. Jos valvon myöhään ni nukunkin myöhempään. Mitä myöhempään nukun ni sitä myöhempään voin siirtää syömisen. Se on Game Plan huomiselle.