maanantai 5. tammikuuta 2009

Kylmä!

Vihdoinkin painoindeksi on 15 alkuinen. Olen laskenut painoindeksejä, mutta en ole osannu päättää tavoitteesta. Tähän en ainakaan jää. En todellakaan! Olen niin iso ettei olo tunnu kiloakaan pienemmälle. Nyt on sellainen olo, että en pysty lopettamaan tätä häröilyä. Kaikki ajatukset ja tekemiset liittyy syömättömyyteen ja kalorien kulutukseen. Ei mun elämässä ole muuta pitkään aikaan.



Ihmettelen todella miksi en lihonnut siitä kun kävin äitin kanssa syömässä. Siis söin lähelle 1500kcal kerralla. Olen monta viikkoa syönyt 50-200kcal päivässä enkä kiinteää ruokaa melkein ollenkaan. En vo käsittää..


Oikeesti on liian kylmä. Mun asunnossa sisälläkin on kylmä. Mun kädet on muuttunu ihan sinertäviksi ja ne on kylmät. Tekisi mieli istua niiden päällä koko ajan että ne lämpenisi.. Ulkona on vielä kamalampaa. Alan tärisemään ihan holtittomasti jos ulkona on yli -5 astetta pakkasta. En voi sille mitään.. Vihaan kylmää ilmaa! En millään haluaisi lenkkeillä kun on pakkasta, mutta kun on pakko. Eilen oli kamalaa lenkillä kun oli paksu takki päällä ja silti kylmä. Hävetti kun en ollut mikään muodikas näky. Onneksi lenkki meni nopeammin kuin normaalisti, koska halusin mahdollisimman pian takaisin kotiin.
Nyt katsomaan Liisa Ihmemaassa digiboxilta :) Itsekin olen yhtä sekaisin aina eikä mun tarvitse edes hengitellä hookah-höyryjä tai maistella sieniä ;)
Mulla on muuten syndet huomenna.. Ei tunnu yhtään sille. Ja 24 on ihan liikaa! Voi kamala..

BMI15.9
(-500g)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän, etteivät kommentit auta, ne eivät pelasta.. Eikä pelasta ihmemaakaan, johon voi vajota vain omassa mielessään..

Muutos lähtee itsestä. Ilmeisesti olet kuitenkin tyytyväinen itseesi. Kontrolliin. Tiedän kontrollin, tiedän, käänsin aikanani omankin minäkuvani ylösalaisin, etsin virheet..

Anoreksia on sairaus, tiedät sen varmasti, kerran blogisi kuvauksessakin ilmoitat olevasi anorektinen. Mutta se tappaa. Toivon, että avaat silmäsi, pyydät apua, sitä varmasti on tarjolla.. Muutos lähtee itsestä, siitä että ymmärtää, että elämässä ei ole kyse painosta. Että se kontrollintunne on turha ja merkityksetön, lopulta.

Tämänlainen kommentti ehkä vain suututtaa sinua, mutta otan riskin. Yritin ainakin... Jaksamista, mutta ei laihduttamiseen, vaan paranemiseen.

cassie kirjoitti...

No suututtamalla saa ainakin minun huomion. Mutta et suututtanut minua ;)
Tiedän, että olen sairas enkä sitä kiellä. En ole ikinä kieltänyt olevani syömishäiriönen, koska miksi kieltäisin.?!
Minä olen saanut apua jo kauan, mutta tuntuu että nykyinen lääkäri on jo luovuttamassa.. En ole itse ikinä halunnut parantua. Hoitohenkilökunta on pakottamalla "parantanut" minut.

Anonyymi kirjoitti...

Jollet saa ajatuksia pois ruuasta niin voisitko alkaa laskemaan kaloreita sen mukaan että painosi pysyisi samassa mitä nyt on?

cassie kirjoitti...

En halua tosissaan pysähtyä tähän. Viimestään 5kg hoikempana voin pysähtyä ja varmasti pysähdynkin. Tiedän etten voi loputtomiin laihtua vaikka haluaisinkin. Ja voihan se olla että jotain tapahtuu ennen kun olen tuon 5kg saanut pois, mutta en jaksa välittää.

Anonyymi kirjoitti...

(Sama ano olen, kuin ylimmän kommentin kirjoittaja.)

Kuten sanoin, kukaan ei voi auttaa, jos et sitä itse halua. :/ Kunpa haluaisit. Vaikutat niin mukavalta ja herkältä, olisi ihanaa, että saisit elämääsi tasapainon ja oppisit hyväksymään itsesi - terveenä, hyvinvoivana. Silloin ei tarvitsisi keskittyä enää painoon, se ei olisi elämän keskipiste. Painon ei tule määrätä minäkuvaa, asettaa sitä tiettyyn muottiin.. Tämä mahtaa kuulostaa vain turhalta jauhannalta korvissasi. :/

Anonyymi kirjoitti...

wau, ei voi muuatku kadehtia, kuinka hyvin onnistut koko ajan laihtumaan! :) BMIki vaaa koko ajan laskee, KATEELLINEN OLEN! : DD
btw, ihana blogi!<3