lauantai 24. tammikuuta 2009

Olo on vähän parempi. Päähän koskee vaan jos käännän sitä. Eli on istuttava paikallaan eikä saa liikkua ollenkaan. Kivakiva. Olin parvekkeella tupakalla ja tiputin sytkärin. Kun kumarruin nostamaan sen ni tuntui, että pää räjähtää. Se oli jotain aivan sietämätöntä kipua. Onneksi buranat alkaa tehota. Mutta eipä taida tämä parempi olo kauaa kestää, koska otin kuuden aikoihin 5 laksaa. Söin eilen mielestäni aivan liikaa. Saan kauheet ahdistuskohtaukset jos syön liikaa kiinteetä ruokaa kuten leipää. Leipä ja kotiruoka on mun heikkouksia..


Mun tämän viikon projekti ei ole ollut mikään salaisuus. Ei ole ollut vaan aikaa kirjoittaa siitä enempää. Oon käyny hoitamassa isän työkaverin koiria kun ne on ollu perhematkalla. Onneksi se homma ei ole enää mun vastuulla kun en tässä kunnossa olisi jaksanut niitä lehmän kokosia koiria jaksanut pidellä. Rakastan koiria, ei siinä mitään. Mun vanhemmilla on koira, mutta se on pieni eikä siitä ole niin paljon vaivaa. Mut nää koirat oli isoja. Yksi painoi melkein yhtä paljon kuin minä. Ja niitä oli kaksi. Onneksi ne oli kilttejä ja pelkäsi muita koiria eikä kiskonu mua pitkin pitäjiä.. Mun piti ajaa sinne aamulla ruokkimaan ne koirat, laskea ne pihalle kaksi kertaa päivssä, käyttää ne ulkona kerran isolla lenkillä ja illalla ennen lähtemistä ruokkia vielä kerran. Kävin niiden koirien kanssa enemmän lenkeillä mitä olisi pitänyt. En voinut vastustaa kisusausta, koska halusin läydä koluamassa läheisen metsän lenkkipolut. Oli jotenkin parempi omatunto olla siellä lenkkipoluilla kun oli koiratkin mukana. Ne koirathan sitä liikuntaa tarvitsee! Nyt saa kyllä riittää koirat vähäks aikaa. Pupu on mun rakas <3

Se perheen äiti oli jättänyt mulle lapun pöydälle, että jääkaapista saa ottaa ihan mitä vaan. En tietenkään uskaltanut syödä toisten ruokia, mutta oli pakko kurkistaa sinne jääkaappiin. Sinne oli jätetty kaikkea makeaa mulle. Luuliko ne, että mä elän Arnoldsin donitseilla ja suklaakekseillä? Oli aika outoa olla vieraan perheen talossa ja mä olisin voinu tonkia niiden huoneet ja kaapit läpi. En tietenkään tehnyt niin, koska pelotti että niillä on jotkut piilokamerat siellä. Ei koskaan voi tietää ;)

1 kommentti:

SmilingGirl kirjoitti...

Moni on kertonut, että heitä on alussa jännittänyt hirveästi, mutta ei se loppujen lopuksi ole ollutkaan niin hirveää. :D

Mukava kuulla, mitä sinä tuumit siitä.