keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Taas stressiä turhasta. Punasia viiltoja ranteessa ihan turhista syistä. Panikoin lihoisesta, mutta vaaka väittää vastaan. Uskonko vaakaa vai omia silmiäni? Valehteleeko vaaka- elektroninen vaaka? Vai valehteleeko silmäni- häiriintyneet silmäni? En tiedä mihin uskoa. Haluan jatkaa vaan eteen päin, tai siis alas päin..

Pelottaa, että karkoitan kaikki neljä (tai en tiedä monta teitä on ;) lukijaa pois jos kerron täysin rehellisesti kaikista tunteistani. Olen aina sensuroinut sanomisiani kun olen ollut hoidossa. Terapiassakin kiertelin ja kaartelin asioiden ympärillä. En uskalla edes päiväkirjaani kirjoittaa kaikesta!
Otin tiedot talteen tuosta kyselystä, minkä teetin viime viikolla. Menee varmasti vähän aikaa kun saan kirjoitettua järkevän tekstin. Osaan kirjoittaa todella sekavaa tekstiä. Siinä olen hyvä. Mutta en osaa pitää yhdestä aiheesta kiinni, kuten esimerkiksi kertoa mistä kaikki häröily alkoi. Yhdeltä istulmalta en osaa kirjoittaa selkeää tekstiä.. sen ovat varmasti kaikki huomanneet.

8 kommenttia:

iceblue kirjoitti...

Hyvä nyrkkisääntö on että numerot ei valehtele, ja että matikkaa ei voi huijata ;)

Oma pääkoppa sen sijaan näkee mitä haluaa ja vedättää minkä kerkeää.

Äh, edes romaanien ei ole pakko olla organisoituja tai kulkea edes aikajärjestyksessä. Tajunnanvirtaa on välillä hyvinkin terapeuttista vuodattaa paperille!

Pärjäilehän, joohan? <3

muww kirjoitti...

kovasti voimia sulle! ja älä höpise tekstien sekavuudesta, anna sanojen vain tulla :) se on parasta terapiaa itselle.

minä ainakin tykkäilen blogistasi, vaikken ole aktiivisessa lukijakunnassasi. eli on niitä lukijoita enemmän kuin mitä luulet :)

Cassie- kirjoitti...

usko vaakaa, vaaka ei valehtele.
kyllä mä ainaki aijon jatkaa lukemista kirjotit sitten minkälaista tekstiä tahansa.;)

voimia voimia <3

Fine kirjoitti...

Sun tekstit on oikeasti hyviä! Sun blogin seuraaminen kuuluu mun päivittäisiin rutiineihin :D En vaan ollut päässyt nettiin nyt pariin viikkoon paitsi muutamaksi minuutiksi koulun koneella niin nyt heilahtaa hetki lukea kaikki seuraamieni blogien jutut. Sulla on kyllä ihan tosi huippu blogi, kiitos tästä! :)

Anonyymi kirjoitti...

täällä yksi lukija lisää... mulla on sama ongelma, etten meinaa uskaltaa kirjottaa mihinkään ihan sitä täydellistä totuutta asioista. Kai se voi olla sitä, että nolottaa, vaikkei kukaan tuntisikkaan blogin kautta ja ehkä ei itsekkä aina tiedä sitä perimmäistä totuutta kaikista ajatuksistaan ja tunteistaan. Sekasortoo pään sisällä. Sun blogia on ollu mukava lukea. Kun löysin sen, niin luin heti samana iltana monta kuukautta. Ja hei... kirjotatko sä tätä blogia itses vuoksi vai lukijoiden takia? Onko tän tarkotus olla jotain viihdettä? Uskon, että mitä tahansa ne sun mietteet on niin on hyvä kirjottaa ne sun oman itses takia että saat jotain pois pääs sisältä ja todennäköisesti totuuksien kuuleminen on siinä sivussa vielä erittäin kiinnostavaa lukijoille. t.pieninainen

cassie kirjoitti...

anonyymi- mukava kuulla että tykkäät :)
En osaa sanoa kirjoitanko blogiani itselleni vai lukijoilleni. Siis jos vain toinen pitäisi valita. En jaksa nykyään kirjoittaa paperipäiväkirjaani joka päivä eli kirjoitan tänne muistiin painoindeksit ja päivän tapahtumat. Olen yksinäinen ja tämä on minun tapa saada asiat pois pääkopasta kun ei voi kenellekään kertoa. Mutta tiedän, että tämä on julkinen sivu eli haluaisin että joku pitäisi jotain kontaktia minuun.
Vihdettä tämä EI ole MISSÄÄN NIMESSÄ. Kerron faktoja omasta arjestani. Se on sitten lukijasta kiinni tulkitseeko tämän "viihteenä". (tästä aiheesta voisi tulla postaus :)

Cassie- kirjoitti...

niin, se on hirveetä ku silmät ja mieli kertoo toista kuin vaaka. ;ss
mutta vaakaa kannattaa uskoa ennemmin kuin omaa mieltä.

Niin vielä tuosta mitä olit anonyymille sanonut. Kirjoita tätä blogia ittelles ja itseäs varten, älä turhaan ajattele mitä lukijat siitä ajattelee.
Kyllä ihmiset jatkaa lukemista vaikka kirjottaisit sitä enemmän ittelles (:

helmi kirjoitti...

mäkin luen mielelläni blogiasi ja painiskelen melko samojen ongelmien kanssa kirjoittamisen suhteen.
en myöskään uskalla kertoa elämästäni 'kaikkea'.
mutta tuskin blogin pitäminen sitä tarkoittaakaan... että paljastaisi itsensä elämänsä arkensa kokonaan? (:
pidä huolta!