maanantai 2. helmikuuta 2009

Asunnossa vankina


Miten saan kerättyä rohkeutta, että saisin itteni ulos tästä asunnosta? Mun piti mennä kaupassa käymään tänään kun jääkaappi on tyhjä. Siis ihan tyhjä. Aamulla heräsin vähän ennen 12, mutta koko vartalo oli voimaton. Hädin tuskin sain käden nostettua, että sain kännykästä suljettua herätykseen. Tein elien illalla vissiin liikaa punnerruksia ja lihasvoimaa. Oon luuseri... Kesti vähän aikaa, että sain koottua itteni aamulla. Heikotus. Kylmä. Kaikki oli vaan liikaa. Ahdisti, koska mietin koko ajan millon alan valmistelemaan kauppaan lähtöä. Siinä kun kestää aina niin kamalan kauan. En oo käyny pitkään aikaan missään ihmisten lähellä ni iski kamala paniikki. Ihoa kihelmöi ja oli levoton olo. En vaan saanut rohkeutta kerättyä tarpeeksi. Ihmisten katseet pelottaa. En halunnut puhea farkkuja ylleni, koska ne on kylmimmät mahdolliset housut. Palelti liikaa ni en lähtenyt edes päiväkävelylle. Luovutin Ja istun nyt pimeessä asunnossani. Onneksi alkaa hämärtymään ni tulee turvallisempi olo. Kirkas päivän valo on ahdistavaa. Kaikki näkee mut.. Pimeessä pääsee hiippailemaan varjoissa.
BMI15,8
-200g

2 kommenttia:

tthi kirjoitti...

Karehdin tuota sun bmi:tä...

Ja ajattelin ilmoittaa, jos haluat jatkaa blogini lukemista (ent. Kipua ja kyyneleitä -blogi), niin sen osoite on nyt muuttunut: http://tthichild.blogspot.com/ -tthi.

Anonyymi kirjoitti...

minäkin olen voimaton. en tahdo mennä kouluun. mutta silti helvetti menen sinne. sitten kävelen heikon tärisevin askelein psykologin luokse ja minä en murru. minä en päässyt edes harkkoihin. jalat ei kanna. tahdon vain oksentaa. olen tämän vanki. ja sinä todella olet äärettömän pieni. olen kateellinen vaikka ei paino tuo onnea tiedän sen itsekkin.. voi kumpa voisin tulla luoksesi ja ottaa kädestäsi kiinni ja lähtisimme ulos vaikka kävelisimme edes pariaskelta niin kauan ettei enää pelota.