Avaruuden Kevät

Karmaiseva sekasorto päässä. Ajatukset sinkoilee sinne ja tänne. En tiedä mitä ajatella. Mihin ajatukseen tarttua? Haluaisin vain, että saisin pään tyhjäksi kaikesta. Laihtuisinkohan yhtään siitä ;) Tekisi mieli juoda pää täyteen tai ottaa kourallinen rauhottavia, että saisin edes hetken rauhan ja hiljaisuuden. Päässä on liikaa kiirettä ja ääniä. Mutta en voi tehdä niin..

Päässä pyörii vain mitä lääkäri mulle sanoi eilen, mitä verikokeissa sanottiin, miten olen skitsoillut ruuasta... Sitä normaalia vaan. Lääkäri kommentoi mulle viikkoja sitten, että on suunnilleen menettämässä toivonsa. Mä menetin kunnioituksen lääkärisetää kohtaan sillä hetkellä. En jaksa enää edes esittää voivani hyvin sen edessä. Lääkäri ei tänä aamuna tykännyt kun en eilen mennyt sovittuna ajankohtana sinne labroihin. Sanoi, että sillä ei ole aikaa soitella mun perään. Jos mä vielä missaan tapaamisia ni se laittaa mut kuulemma osastolle taas kun muhun ei voi luottaa..

Olin paniikissa kun kävelin aamulla verikokeisiin. En tykkää neuloista, koska mua alkaa aina pyörryttämään se koko tilanne. Ei se neula satu vaan sen neulan ajatteleminen saa mun pään pyörälle. Korvissa alkaa soimaan ja silmissä näkyy vaan valkoista. Yritän olla urhea ja olen hiljaa, mutta usein herään siihen kun joku pitää mun jalkoja ylhäällä. Nolottaa mennä sinne aina takaisin... Tänään multa otettiin verenpaine ennen verikokeita ja oli liian alhainen. Täti katsoi kulmien alta mua silmiin ja sit mun läskejä. Mietti varmaan miten noin läskillä on noin alhanen verenpaine. Syke oli 50. Täti kysyi, onko mulla huono olo. Ei. Haluaisinko jäädä lepäämään sinne? En. Miksi? En tiedä.

Odotan vaan että huominen olisi ohi. Huomenna on soittoaika lääkärille ja tiedän tulokset. Haluan vain palata tylsään arkeeni ja stressata lääkäristä seuraavan kerran kuukauden päästä.