perjantai 6. helmikuuta 2009

Sähläystä ja tuskailua

Tänään olen jaksanut olla aika reipas vaikka viime yö oli aika kamala ja aamulla blogger vatuili mulle. Mutta viime yöstä: Illalla kun tulin lenkiltä mun sydäntä alkoi pistellä inhottavasti. En tiennyt oliko se vain hapen puutetta, paniikkikohtauksen enteilyä vai jotain ikävämpää.. En uskaltanut ottaa rauhottavaa, koska ne voi lamata hengitystä. Hengittelin pussiin ja menin peiton alle. Yritin rauhoitella itteäni, mutta se pistely tuntui tosi epämiellyttävälle ja pistely sydämen kohdalla on vielä kamalampaa. Leposyke oli 110-118 välillä. En saanut unta kuin aikaisin aamulla. Huono yö.


Aamulla oli viestitulva sähköpostissa mihin en ole tottunut. Rakastan kommentteja ja ne ovat päiväni kohokohta. Päiväni ovat niin tylsiä ja yksinkertaisia, että yksikin kommentti saa mieleni irkistymään ja energian virtaamaan :) Blogger ei vaan tahtonut toimia. Tai oikeastaan minä en ymmärrä mitään html-koodista ja sain tapella yhden viestin kanssa pari tuntia. Sekään ei toiminut. Lauseita katosi ja mun tekstistä sai varmasti tosi huonon kuvan jos joku eksyi blogiini silloin kun sähläsin. Valitan!
Meinasin tipahtaa tuolilta aamulla kun oli tullut viestiä, että minua on muistettu. Selkärankaa nipisti kun järkytyin niin. Kiitos vielä :)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

oon lukenu sun blogia jo jonkun aikaa ja täytyy sanoa, että tästä on tullu mulle jollain tavalla tosi tärkee! : D
Tai siis ihana huomata etten oo yksin tän sh:n kanssa jne. samalla oon surullinen sun puolesta, koska en toivois kenellekkään tätä sairautta. :)
mutta voimia sulle<3

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa vähän pahalta nuo sydäntuntemukset...itse sain sydämen vajaatoiminnan anoreksian seurauksena. Täällä myös yksi jolle blogistasi on tullut tärkeä. Voimia <3

cassie kirjoitti...

Iida-kiitos kommentista <3 On aina ihana kuulla, että joku tykkää kirjoituksistani. Vaikka en ole itse vielä tajunnut miten joku voi saada selvää tuherruksistani ;)
Seuraan itsekin useita blogeja, koska saan tukea.

cassie kirjoitti...

Sofia- minullekin on tullut pysyvää vikaa sydämeen vuosien saatossa ja nyt pienikin pistely alkaa pelottaa todella paljon. Mustetaan nyt pitää itsemme edes siinä kunnossa, että pumppu kestää, joohan?! ;)
Mukava kuulla, että pidät blogistani :)
Voimia myös sinulle<3

ღ Crystal kirjoitti...

Aijajai. Toivottavasti sydän ei kovin pahasti pamppaile eikä poksahtaisi. Kannattaisi varalta käydä lääkärillä? Tai jotain. Voimia ja perjantai-halit:>

Unknown kirjoitti...

ei todellakaan haittaa, mäkin oon lisännyt sut, en tiiä sanoinko siitä sulle edes mitään ! :)

Sanni kirjoitti...

Pieni palkintoinen sinulle blogissani, vaikka olet ennestäänkin saanut sen :>

Anonyymi kirjoitti...

Moi. Mä en itse pidä blogia, mutta oon lukenu tätä sun blogia jo syksystä asti.. Luen tätä joka päivä, tää on ainut blogi jota seuraan ja tykkään tosi paljon :)!
Iidan sanoja lainaten myös mä oon surullinen sun puolesta ja toivon että sä vielä paranet. Kyllä me vielä täältä syömishäiriön suosta joku päivä ylös noustaan, myös sinä pääset viel kiinni elämään joku kaunis päivä<3.
Käytkö sä juttelemassa missään? Itse saan apua mutta ei se tehoa ainakaan vielä :/.

cassie kirjoitti...

Kimmie- Kiitos hirmuisesti kommentista. Olen ihan otettu kun saan tietää, että blogillani on edes muutama lukija ;) En ole kovin positiivinen parantumisen suhteen, koska viimeiset vuodet ovat olleet jatkuvaa alamäkeä, mutta kasvan vielä joskus aikuiseksi ja saan edes vähän järkeä tähän elämään. Olen käynyt kaikki mahd. terapiat läpi, mutta en ole jaksanut näillä voimillani keskittyä siellä. Blogi on nykyinen terapiamuoto lääkärikäyntien lisäksi ;)
Voimia sinulle<3