Kaakaoaddiktio

Olen aivan umpijäässä.Tänään käytiin äitin kanssa katsomassa serkkupoikien jääkiekkopeliä ja jouduttiin vähän auttamaankin. Siellä oli aivan kamalan kylmä! Äitin veli on joku seuran puuhajäsen ja meidätkin värvättiin makkaranpaistoon. Vihaan makkaran hajua ja oikeasti pelkään sitä. Se rasvan rätinä ja makkaran höyryt oli pelottavia. Pelkään että ne höyryt lisää muhun kaloreita. Pelkään, että kaikkien herkkujen hajut voisi lisätä muhun kaloreita. Olen tärähtänyt, mutta en voi sille mitään. Järki sanoo, että tämä ajattelu on typerää mutta kaikki muu päässä sanoo että eikä ole. Onneksi pääsin sieltä rasvan hajuisesta teltasta pois ja pääsin myymään arpoja. Oli älyttömän kylmä ja olisin vaan halunnut kotiin lämpimän viltin alle. Mutta seisoin siellä hölmö hymy naamalla ja yritin olla pyörtymättä. Luovutin puolen tunnin jälkeen ja menin takaisin katsomaan peliä..

En kotoa lähtiessä tajunnut, että jäähallissa voisi olla kylmä ni mä tärisin huulet sinisenä kymmenen minuutin jälkeen saapumisesta. Hain isän jätti-ison talvitakin autosta ja näytin varmasti ihan idiootille se päällä. Kitisin koko ajan, että haluan lähteä ennen kun kuolen hypotermiaan. Tärisin ja hytisin koko illan. Vasta kotona tajusin, että olin jännittänyt hartioitani koko illan. Kotona istuin vihdoin nojatuoliin ni huomasin, että olen ollut ihan kippurassa koko päivän. Nyt on alaselkä ja hartiat ihan jumissa ja päätä särkee. Tiedän, voi nyyh... Mutta oli aivan mahtavan ihanaa vaihtaa kotona kylmät farkut pois ja laittaa lämpimät collegehousut jalkaan. Ja kolme paitaa ja fleecetakki.

Voiko kaakaoon jäädä koukkuun? Mun on pakko juoda joka päivä 16.00 iso mukillinen (4dl) kaakaota. Odotan koko aamun ja päivän sitä kaakaota ja se tuntuu ihanalle kun saan vihdoin sen kuuman kupin jääkylmiä käsiäni lämmittämään. Sitten iltapäivän ja illan olenkin ihan ähkytäynnä siitä kaakaosta, mutta yöllä alan taas odottamaan sitä kaakaota. Se kuppi höyryävää makeutta on mun päivän kohokohta. Olen varmaan sokeriholisti kun tarvitsen mun makean kaakaon joka päivä... Eniten mua pelottaa siinä se maito jossa on proteiinia.

Hävettää kamalasti kun en ole jaksanut päivittää blogia niin usein kuin pitäisi. Olen varmaan nukkunut liikaa, koska päässä ei ole tarpeeksi ajatuksia, että voisi niistä jotain kirjoittaa. Täällä vanhemmilla olen ihan hajallaan enkä saa mitään aikaiseksi. Haluaisin takaisin omaan maailmaani, missä kaikki on oikealla paikallaan ja saan tehdä omat valintani. Maseentaa kaikki. Nyt on päivät alkaneet pidentyä ja aurinko näyttää kirkkaammalle, mutta mun päällä on edelleen se musta verho jonka läpi kaikki näyttää harmaalle.