tiistai 28. huhtikuuta 2009

Kaikki kyylää


Heräsin kamalan aikaisin tänään. Minulle 9 herääminen on tosi aikaisin kun olen tottunut nousemaan sängystä vasta 12 tai 12.30. Kävin eilen illalla 11 aikoihin nukkumaan kun väsytti aivan kamalasti. Nukahdin varmaan ennen kun pää osui tyynyyn. Aamulla lähdin kaupungille melkein heti herättyäni ja kävin HM:ltä etsimässä farkkuja. En ole mistään löytäny sopivaa kokoa.. pitäs olla 24''/32'' mut mun lempi farkkuja ei oo siinä koossa.. Tein kuitenkin löytöjä lastenosastolta. Naistenosastolla kaikki on kallista..
Kaupassa tuli paniikki olo kun lastenosastolla kierrellessäni tuntui kuin kaikki olisi tuijottaneet mua. keräsin vaan kaikki vaatteet mukaan ja suunnistin kassalle suoraan. Pois, pois, äkkiä pois ihmisten katseilta. Tuli taas sellainen olo, että olisin halunnut haihtua ilmaan tai tulla näkymättömäksi. Miksi kaikki katsoo mua?

Nautin äsken kaakaokuppini ja katselin samalla seinfeldiä boksilta. Hetken oli rento olo ja unohdin murheeni. Katosi se puristava tunne kurkusta kun ei tarvinnut ajatella kaikkia asioita mitä pitäisi tehdä ja mitä tulee tapahtumaan. Reilun tunnin päästä se rauhallinen olo kuitenkin katosi ja palasin mustaan arkeen. Murehdin tulevista lääkärin, terpan ja sossun tapaamisista. Hel*etillisestä ahdistusesta liittyen painoon ja syömiseen. Paino on jymähtänyt paikoilleen. Kaiken järjen mukaan pitäisi painon tippua, mutta minun tuurilla ei tietenkään. Teen aina jotain väärin.

Kaikki ahdistaa taas kerran!

4 kommenttia:

maica kirjoitti...

Hei!
Olen jo pidempään käynyt lukemassa blogiasi, mielestäni kirjoitat todella hyvin! Itse olen vasta aloittanut. Tiedän tunteen, kun kaikki kyyläävät. Itse, kun olen kaupasas, kaikki katsovat minua sillä minulla on ylipainoa. Toivoisin olevani samanlainen kuin sinä!

tthi kirjoitti...

Etkä arvaakaan, kuinka minua sitten vasta katsottiinkin, kun kuljin kaupassa (tosin, onneksi edes aurinkoisena päivänä) sisällä aurinkolasit päällä! Oliko se muka jotenkin outoa? Joo, en tahtonut että kaikki näkevät pyöreät kasvoni niin selvästi, ja tunnistaisivat.

Aurinkoa sinne <3

Anonyymi kirjoitti...

Siis musta tuntuu just samalta! Koulussa tuntuu että kaikki kyylää.. Kuvittelen varmasti, mutta se on silti tosi ahistavaa. Alotin muuten just kirjottamaan omaa blogia. :) Pelottaa että lukeeko kukaan sitä.. :/ No toivottavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti. :) Kyllä se helpottaa ku saa purkaa kaiken pois..
Ja tuntuu kivalta ku tietää että ei oo ainut joka painii näitten asioiden kanssa.