sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Paino sanoo ylös ja alas!


Rakastan tuota kuvaa!
Vappu meni minulta lenkkeillessä ja kotona mököttäessä. Pelottaa, että erotuin liikaa joukosta kun kävin perjantaina ja lauantaina hölkkälenkillä puolenyön aikoihin. Oli aika paljon ihmisiä liikkeellä. Minulla oli lenkkivaatteet päällä ja kaikilla oli hienot baarivaatteet päällä. En edes halua teitää mitä musta kuiskittiin kun näytin niin kamalalle. Asun kaisaniemessä ni törmäsin pakosta ihmisiin että pääsin syrjäsemmille seuduille lenkkeilemään. Hävetti... Halusin vaan pitää ajatukseni poissa aikaisempien vappujen tapahtumista. Halusin juosta ajatuksiani karkuun. Valitettavasti se ei aina toimi..


Onnistuin muutamassa päivässä pudottamaan melkein kilon. En tiedä yritinkö edes. Vaa'alle astuessani ajattelin vain "hups". Ja ihan vain sen takia, että söin yhtenä päivänä enemmän kuin normaalisti. Söin 2 leipää ja vappumunkin, mikä on minulle paljon kun normaalisti elän kaakaolla ja minun turvaruuilla. Olen kauan pinnistellyt ja rääkännyt itseäni jotta pääsisin seuraavaan alempaan kilolukuun. En edes muista millon viimeeksi olen ollut siinä luvussa. Ainakin vuosi siitä on aikaa.
Tästä painosta minulla olisi vajaa 2kg painoon, jossa voisin olla tyytyväinen jonkin aikaa. Tuo kilomäärä ei ole edes iso. En kuitenkaan uskalla alkaa näännyttämään itseäni parin vaivaisen kilon takia, koska minulla on jo ennestään sydämessä ja maksassa vikaa. Minun oikeasti pitäisi rankaista itseäni, koska olen näin hyödytön ihminen ja vaivaksi kaikille ihmisille. Nälkään nääntyminen on yksi pahimmista rangaistuksista mitä tiedän...

Nämä nopeat laihdutukset menee kuitenkin usein pieleen. Ajattelen painon tippumisen jälkeen, että kyllä mä voin vähän syödä nyt kun paino on laskenut. Sitten en osaa lopettaa syömistä vaikka syönkin vain parisataa kcal enemmän päivässä kuin normaalisti. Silti paino nousee vähitellen takaisin ja jää jumittamaan. Noin se menee melkein aina..

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi. Olen ennenkin kommentoinut blogiasi tällä nimimerkillä mut nyt sain aikaiseksi tehdä oman blogin.. Minullakin paino seilaa aina muutaman kilon väliä, laskee nopeasti ja räjähtää ylös, laskee taas hiukan.. Rasittavaa :/.

Tino kirjoitti...

Ihan aiheeseen liittymättä, onko sulla minkä kokoinen asunto ja paljon on vuokra, kun kerta keskustassa asut?
En oikein koskaan osaa kommentoida mitään järkevää, mutta luen kuitenkin.
Koita jaksella!

Anonyymi kirjoitti...

voimia sinne myös oikein paljon <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi ystävä pieni. Hyvin pieni.

Mitä sinä pelkäät? Että et kelpaa? Että et riitä? Että maailma ei

sinun ulkomuodostasi kiitä?

Jokaisella meillä on oma paikka täällä. On onni ja ilo, että saimme

mahdollisuuden elää maan päällä.

Kurjaa on joka paikassa, tiedän sen, mutta se johtuukin siitä, että

sinne suuntaan katselen.
Jos nostaa kasvot suoraan kohti aurinkoa, ei lankea silmän eteen

synkkää varjoa.

Elämä on lahja, uskothan? Sen minä haluan sinun oppivan!

Olet jo lähellä, joten kurkota vielä vähän. Ethän halua, että elämäsi

päättyy tähän? Kaikille meille on annettu tehtävä, elämän onni on sen

kautta nähtävä.

Luota minuun, sillä minä uskon sinuun :)

cassie kirjoitti...

ShhShh- Kiitos ihanasta runosta :) Se oli todella koskettava, mutta lohduttava. Kiitän vaivasta<3