perjantai 17. heinäkuuta 2009

Satu vs. todellisuus


Rohkenin tänään lähteä kirjastoon. Viime kerrasta on kulunu jo aikaa ja viime aikoina on alkanut lapsettamaan normaalia enemmän. Teki mieli lukea satuja. Satuihin voi paeta todellisuudelta sillon kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Rakastan Liisa Ihmemaassa ja Peter Pan satuja. Etenkin Peter Pan on lähellä sydäntä, koska en itsekään haluaisi kasvaa aikuiseksi. Haluan paeta sinne omaan maailmaani missä ei tarvitse olla aikuinen. Tove Janssonin Muumisadutkin ovat ihania. Tänään lainasin Pikku Prinssin kun kaikki lukiossa ylistivät sitä.

Onko se väärin/kummallista/outoa, että tämän ikäinen ei halua olla aikuinen ja elää mielummin omissa maailmoissaan paetakseen todellisuutta?

Istutin vihdoin sitruunan siemenet. Eihän siihe mennytkään kuin reilu 2 kuukautta. Pari sitruunaa ehti jo homehtua ja parissa uudessa sitruunassa ei ollut siemenen siementä sisällä. Stressasin ihan liikaa tuostakin pienen siemenen istuttamisesta. Siihen meni noin 10 minuuttia. Olen ajatellut että tuo istuttaminen on liian aikaa vievä homma ja lykännyt sitä vaan eteen päin. Alkuun olin niin innoissani uuden kasvin kasvattamisesta siemenestä alkaen, mutta vein ilon koko hommasta kun en jaksa aloittaa mitään uutta. Nyt ovat siemenet vaaleansinisessä ruukussa ja innolla odottelen jos jotain vihreää ilmestyisi mullan seasta. Luulempa vaan, että joko unohdan kastella tai sitten hukutan koko kasvin...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei siin mun mielestä ainakaa oo mitään erikoista:) Ite ainaki tykkään lukee tooosi paljon satuja.. varsinki nyt ku hoidan sellasia pikkupalleroita ni kyselen niilt koko aika et haluisko ne et lukisin jotain:P Ja Peter Pan, Peppi, Muumit ja kaikki tollasen ns.tavikset on parhaita:) Eemelit:P

Therru kirjoitti...

Lue satuja, lue. Saduilla on ihmeellinen voima.

Anna kirjoitti...

Ei siinä mitään outoa etc ole, jos totta puhutaan, en mäkään haluaisi.

Tuosta postauksesta tuli jotenkin pieni herätys siihen, että voisi oikeasti tehdä jtn mukavaa itselle. Antaa itselle aikaa olla juuri sellainen kuin on. Ja voisin kyllä itsekin kokeilla lukea satuja. Tai tehdä mitä vaan, mikä auttaa jaksamaan (niinkuin eräs viisas henkilö minulle sanoi kerran).